Näe puoliso uudella tavalla
Parisuhde hukkuu helposti arkeen eikä aina muista, miten mahtava se toinen tyyppi useimmiten onkaan. Ja jos ärsyttää, niin monta kertaa voi kurkata itsekin peiliin. Oivalsin viime viikolla erään asian: ole paikalla, edes hetki, kun puoliso saa loistaa omassa harrastuksessaan tai työssään. Saatat hämmästyä tai ainakin palauttaa mieleen jotain ensiaikojen hohtoa.
Silloin nimittäin sen toisen näkee ihan eri valossa kuin siellä kotona kaiken säätämisen, olohuoneen maton peittävän legovuoren ja kaappiin pääsyä odottavien pyykkikasojen keskellä. Silloin muistaa, ettei se tyyppi, jonka kanssa elää, ole itsestäänselvyys eikä mikään kodin vakiovarustus, kuten työpöytä, pyykinpesukone tai teflon-pannu, jolla paistetaan kalapuikkoja.
Mukavuuksiakin voi olla liikaa
Arki rullaa melkoista tahtia tällä hetkellä. Maanantaina laskeskelin, että ensi viikon tiistaina minulla on töiden jälkeen ilta, jolloin ei ole mitään sovittua. Olin väärässä, unohdin erään tilaisuuden, hahaha.
On jumppasijaistuksia, blogijuttuja, kampaajaa, lasten harrastuksia, työkeikkaa ja vanhimman tyttären muuttohommia. Siis kaikki mukavia asioita, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän, että joskus niitä mukavuuksiakin voi olla liikaa. Pitää siis rauhoittaa tempoa ettei vahingossa ala elää niin, että odottaa vain kesälomaa.
Tahtia pitää rauhoittaa ihan senkin takia, että ehtii olemaan enemmän perheen ja puolison kanssa, läsnä kotona. Vietimme viime kuun puolella 7. hääpäiväämme. Seitsemättä! Aika on vierähtänyt ihan hurjaa vauhtia. Mitä pidempään on yhdessä, sitä enemmän puoliso saattaisi alkaa tuntua itsestäänselvyydeltä, mikä ei toden totta ole hyvä juttu.
Mutta arjessa ei aina ehdi tai jaksa panostaa, vaikka se kannattaisi. Ei aina muista sanoa, miten tärkeä toinen on eikä aina muista olla kiitollinen siitä, että on kumppani, jonka kanssa saa elää yhdessä ja joka ottaa vastuuta perheestä.
Pois tutusta, ulos ovesta
Jotta elämä ei olisi suorittamista ja parisuhde tuntuisi välillä kuin uudelta, huomasin, että on hyvä poistua niistä tutuista kuvioista ja samojen seinien sisältä. Aina ei tarvitse kuitenkaan lähteä kauas, että näkee lähelle. Oivalsin nimittäin, että on hyvä nähdä se oma puoliso tekemässä jotain asiaa, jolle hänen sydämensä palaa ja joka hänelle on mieleistä ja tärkeää.
On ihan sama, mikä se asia on: kangaspuiden paukuttamista, lavatanssien treenausta tai laulamista, kuten omalla kohdallani asia oli. Sillä ei ole merkitystä. Mutta sillä on merkitystä, että näkee toisen innostuneena, omassa elementissään tekemässä jotain, jossa hän on hyvä ja jota hän haluaa tehdä. Se virkistää kummasti omaakin mieltä. Sitä alkaa katsoa toista eri vinkkelistä. Ai niin, toi tyyppi on tollanen! Mieleen palautuvat ne ensihuuman asiat, joihin toisessa ihastui ja joihin kiinnitti huomiota. Toimii!
Kepeää keskiviikkoa!
Lue myös:
Minnea/Minnean muruja
Hieno kirjoitus! Ja ihan totta, on hyvä välillä astua ulos tutuista arjen ympyröistä! Mukavaa torstaita sulle 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Minnea kommentistasi! Mukavaa viikonloppua 🙂