Olet elämäsi arkkitehti

Kyllä, olet elämäsi arkkitehti, kuten minäkin olen omani. Siitäkin huolimatta, että kalenteria ja to do -listoja katsoessa niin ei uskoisi! Mutta kyllä vain, olemme itse itsemme pomoja, niin hyvässä kuin huonossa. Luomme itsellemme odotuksia, joita sitten hiki hatussa suoritamme, koska usein luulemme, että meidän on pakko tai että muut ihmiset odottavat meiltä niin monenlaisia asioita. Moni elää todellisia ruuhkavuosia ilman, että oikein edes pystyy tai jaksaa nauttia elämästään. Emmehän ole täällä raahautumassa elämästä valittaen läpi, vaan nauttimassa olostamme, toisista ihmisistä ja kokemuksistamme. Toki on elämänvaiheita, joissa tekemistä on enemmän, mutta silti uskon ihmisen mahdollisuuteen valita, karsia, vähentää jostain ja toisaalta taas lisätä tekemistä, joka tuottaa onnea ja iloa.

Kuule itseäsi

Onneksi voimme myös pysähtyä tutkimaan fiiliksiämme ja saada voimaa itsestämme. Voimme itse päättää, mihin suuntaan arkeamme haluamme viedä. Tai entä jos olisikin tyytyväinen tässä ja nyt? Tyytyväinen siitä huolimatta, että työhommat painavat päälle, jääkaappi pitäisi siivota, ikkunat pestä ja ai niin, pitäisi leipoa lapsen harrastuksen kevätnäytöksen kahvilaan, ehtiä lenkille ja kuntosalille ja olla sosiaalinen, vähintäänkin täydellinen puoliso, työntekijä, vanhempi ja ystävä. Jos leipomisen sijaan ostankin kahvilaan kertakäyttöastioita, miksi pääkoppani haluaa väittää, että olisin jotenkin muita huonompi? Ja mitä ne muutkin minusta silloin ajattelevat?

Mitähän se naapurin Reija miettii taas?

Aika moni käyttää paljon energiaa siihen, että miettii, mitä muut itsestä ajattelevat. Ajatus tai ehkä enemmänkin pelko siitä, miltä näyttää muiden silmissä, ajaa metsästämään täydellisyyttä ja saa kontrolloimaan arkea, tekemisiä, ajatuksia ja jopa rakkaita. Itsekin olen ollut juuri tuo tyyppi, joka halusi pitää kaikki langat käsissään. Mutta hyödyn sijaan se oli enemmänkin haitallista. Vuosia jatkuessaan se voi sitä paitsi ajaa ihmisen loppuunpalamisen partaalle. Mutta niin sitä saattoi miettiä hassuja asioita: Mitä ne naapuritkin sanovat, jos ikkunat ovat vielä kesäkuun alussa likaiset? Menetänkö kasvoni, jos nyt en vie niitä pullia sinne näytöskahvilaan?

Toisaalta taas kontrollointi oli hyvinkin turvallista. Saatoinpa myös luulla, etteivät muut pystyneet tekemään asioita yhtä hyvin kuin minä itse. Mutta: kun sitten pysähtyy miettimään, miksi tekee kaikkia niitä asioita joita tekee, saattaa huomata, että ei tee asioita siksi, että todella haluaa tehdä niitä. Ei tee niitä ehkä siksikään, että ne nyt vain on arjessa tehtävä. Teemme asioita myös muiden takia ja sen kuvitelman, jota pyöritämme päässämme siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Ja se, että tekee kaiken eikä anna muille edes tilaisuutta, on aika itsekästä.

Useimmissa asioissa halun tulee lähteä itsestä. Jos vaikka liikkuu siksi, että haluaa laihtua ja näyttää muiden silmissä muka paremmalta, se ei ole kestävä lähtökohta liikunnan aloittamiselle. Jos tekee asioita siksi, että haluaa näyttää muiden silmissä täydelliseltä, pitäisi kysyä itseltään, että kenen elämää täällä olen oikein elämässä. Kun motivaatio ja halu tehdä kumpuavat itsestä, silloin tekeminenkin sujuu. Ja sitä paitsi loputon täydellisyys on harhaa, somaa arjen illuusiota.

Tää on sun elämä, ei naapurin Reijan

Ajattele, miten hienoa olisi, jos pystyisimme käyttämään kaiken sen luulemiseen ja olettamiseen käyttämämme energian arkemme kokemiseen, todelliseen elämiseen ja arjen epäkohtien parantamiseen. On toki totta, että muilla ihmisillä on merkitystä, ja aika harvalle on varmaan täysin yhdentekevää, mitä muut meistä ajattelevat, mutta liikaa sitä ei kannata kelailla.

Ennen kaikkea kannattaa tehdä oma olo ja arki niin mukavaksi kuin mahdollista, sillä hyvä fiilis säteilee myös ulkopuolelle ja siitä hyötyvät kaikki ihmiset, joita päivän mittaan kohtaamme.  Se, että tekee, kuten oma sydän sanoo ei tarkoita, että sitä olisi jotenkin välinpitämätön muita kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että elää omaa elämäänsä itselleen, toki muut huomioiden. Se tarkoittaa sitä, että arvostaa itseä ja pitää huolta elämänsä tärkeimmästä ihmissuhteesta, suhteesta itseensä.

Tärkeää onkin miettiä elämää ja arkea itsen kautta. Mitä minä haluan? Mikä tekee minut iloiseksi? Mikä on minulle tärkeää arjessani? Kun uskaltaa pysähtyä kuulemaan mitä itse sanoo, alkaa oivaltaa, mikä omassa arjessa toimii ja mikä ei. Sitä saattaa huomata, että hups, olenpas tehnyt paljon asioita vain siksi, että olen luullut, että muut niitä minulta odottavat. Ja hei, oikeasti naapurin Reijalle on ihan sama, käytkö lenkillä vai pesetkö ikkunat, sillä hän on liian kiireinen miettiessään, mitä hänestä ajattelet!

Puhu itsellesi kuin parhaalle ystävällesi

Oikeasti se tyyppi, joka meiltä asioita odottaa ja meille sääntöjään sanelee, se, joka välillä istuu olkapäällämme piiskan kanssa onkin ehkä me itse. Se luulee, että jos emme täytä odotuksiamme, vaatimuksiamme ja omassa mielessä keksittyjä sääntöjä, olisimme jotenkin huonompia kuin muut. Ah, emme todellakaan.

Kaiken tekemisen, pätemisen ja suorittamisen uuvuttaneelle ystävälle on helppo sanoa, että hei, teetköhän sä vähän liikaa tällä hetkellä ja miksi sä edes teet kaikkia noita asioita. Eikö olisi kiva ottaa vähän chillimmin? Ensi kerralla, kun olet sanomassa itsellesi, että et sitten saanut tätäkään aikaiseksi (vaikka toki teit ne miljoona muuta asiaa) puhu itsellesi kuin ystävällesi: Se, että teet vähän vähemmän ja jätät jotain joskus huomiselle, ei tee susta yhtään huonompaa ihmistä. Ole kiitollinen siitä, mitä olet saanut aikaan ja lakkaa miettimästä kaikkea sitä, mitä et ole vielä tehnyt. Olet oman arkesi arkkitehti.

Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Mahtavaa viikkoa!