Rakasta kuin viimeistä päivää!

Lainasin Kallion kirjastosta viime viikolla mahtavalta vaikuttavan opuksen, Raphael Cushnirin kirjan Sytytä sydämesi – Seitsemän kutsua rakkauteen (Basam Books 2004). Kirjassa rakkautta ei käsitellä romanttisessa mielessä, vaan se nähdään enemmänkin elämäntapana, jota kuka tahansa voi noudattaa. Eikä rakkaus rajoitu ainoastaan vain läheisiin ihmisiin, vaan sitä riittää koko maailmalle.

Kirjan alussa käsitellään tunteita. Sen mukaan meidän tulisi antaa niiden vain soljua lävitsemme. Sen sijaan yritämme usein torjua tunteet, sillä ahdistumme siitä, että ne ovat sekaisia ja hallitsemattomia. Olen useampaankin kirjoittamaani juttuun haastatellut psykologeja, jotka ovat juuri puhuneet tunteiden tukahduttamisen sairastuttavasta vaikutuksesta. Se, että patoaa sisälleen erilaisia fiiliksiä, voi aiheuttaa vaikka mitä fyysisiä vaivoja.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että antaa tulla kaikki humps vain ulos? Ei. Kirjassa painotetaan, että tunteiden kokeminen ei ole sama asia kuin niiden ilmaiseminen. Eli ihan kaikkea ei kannata sanoa esimerkiksi ristiriitatilanteessa, mutta asioita kannattaa ajatella omassa pääkopassa. Tässä on ainakin itselläni vielä paaaaaljon opeteltavaa.

Miten sitten kokea tunteita ja olla niissä läsnä? Se alkaa sillä, että huomaa, että ahah, nyt minä torjun tunteet. Eli yritän ehkä olla ajattelematta jotain asiaa, joka pyrkii vaivaamaan mieltäni. Erityisen helppoa tämä on huomata juuri silloin, kun kyseessä ovat epämiellyttävät fiilarit. Kirjassa myös kehotetaan tarkkailemaan, millaisia tuntemuksia tunteet omassa kropassa aiheuttavat. Kädet alkavat täristä, vatsaan sattuu, hikoiluttaa. Tunteet ja niiden torjunta voivat olla hyvinkin fyysisiä ja konkreettisia.

Kirjassa puhutaan myös vaikeista ihmisistä ja heidän merkityksestä arkeemme. Ne tyypit, jotka eniten vaivaavat mieltämme, opettavat meille eniten. Jokainen varmaankin tietää, että juuri ne rakkaimmat ihmiset ovat toisinaan niitä raivostuttavimpia! Kirjassa kehoitetaan tekemään lista kaikista niistä asioista, joita ei voi sietää rakkaissa ihmisissä. Vaikka asiat saattaisivat näyttää paperilla hyvinkin ronskeilta, mitään ei saa kaunistella. Anna kaiken tulla sellaisena kuin asiat itse koet. Tämän pitäisi vaikuttaa siihen, että halu arvostella kyseistä ihmistä vähenee. Olisipa muuten kiinnostavaa päästä lukemaan tuollaista listaa itsestä. Voisi olla hyvinkin opettava ja ajattelemaan laittava kokemus.

Kirjassa on myös hyvin kiinnostavia väittämiä parisuhteesta. Siinä kerrotaan, että jokaisessa suhteessa on vähintään yksi sama, toistuva pääteema. Eli kun eroat ja päädyt uudelleen parisuhteeseen, alkuinnostuksen jälkeen löydät myös suhteestasi uuteen kumppaniin samankaltaisia teemoja kuin mitä on ollut suhteessa eksääsi. Se ei tarkoita sitä, että maailmankaikkeus vattuilisi sinulle. Eikä sitä, että uusi suhde olisi mahdoton, vaan että asiat pitää selvittää ja niistä pitää keskustella.

Kirjassa käsitellään myös kuolemanpelkoa. Kuolemasta tulisi tehdä alituinen seuralaisemme. Tietoisuus kuolemasta auttaa parantamaan vanhat haavat, selkeyttämään päämäärät ja elämään pelotonta ja aitoa elämää. Tällaiseen olen viime aikoina pyrkinyt kovasti itsekin. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraava hetki tuo tullessaan, joten siksikin on nautittava elämästä juuri nyt. Ei tunnin päästä, huomenna tai ensi viikolla.

Kirjassa esitetään kuolemanpelkoa vähentäviä ja varmasti myös elämän iloa lisääviä harjoituksia. Uskottele itsellesi, ettei sinulla ole enää mahdollisuutta nauraa, keskustella ystäväsi kanssa, facebookata tai kuulla meren aaltojen kohinaa. Kas. Yhtäkkiä sitä alkaa arvostaa myös niitä ei niin miellyttäviä kokemuksia. Siis mitä, enkö enää ikinä saa istua Kehä 1:sen ruuhkassa? Jos olosi tuntuu kiitolliselta kaikkea kohtaan, olet hyvällä polulla. Elämässä nyt sattuu olemaan sekä ihania että vähemmän ihania asioita. Molemmat tekevät siitä täyttä ja elämisen arvoista.

Kirjassa myös todetaan, että katsoessa taaksepäin omaa elämää, mieleen nousevat voimakkaasti asiat, joita kadumme. Senpä vuoksi laadi lista niistä asioista, joita kadut eniten. Tämä voi olla epämiellyttävä kokemus, mutta auttaa suhtautumaan näihin asioihin. Ehkä ne eivät enää tunnukaan edes niin kammottavilta?

Kirjoita myös ylös ne asiat, jotka halusit aina tehdä, mutta et vain saanut aikaiseksi. Hah, vielä ehdit!! Kurkista listaa aika ajoin. Se kannustaa sinua tosi toimiin ennen kuin oikeasti on liian myöhäistä. Tee kolmas lista ihmisistä, joiden kanssa olisit tahtonut olla enemmän tekemisissä. Mieti, mikä sinua on estänyt. Miksi ajattelit aina, että olisipa pitänyt… Mutta hei, sinähän vain kuvittelit. Oikeasti voitkin aloittaa yhteydenpidon heti. Kaikki on vielä mahdollista, mitään ei ole menetetty.

Keskimmäiseni kertoili kuulumisiaan ja taiteili samalla tällaisen seinään sinitarrasta!