Rakkaudesta elämään

Ooh, viime viikon työrutistus tai ehkä koko syksyn aina muutamia öitä myöten kolottaa kolmevitosta. Lisäksi en ole vieläkään aivan täysissä ruumiinvoimissa, aamulla tuntui jälleen kaktus kurkussa ja huomenna pitää mennä ohjaamaan. Reilun viikon liikkumattomuus väsähdyttää entisestään, urheilun tarjoamat virkistävät endorfiinipläjäykset tulevat todellakin tarpeeseen. Olen istunut niin paljon koneella kirjoittamassa töitä, kirjaa ja blogia, että minusta tuntuu kuin kehoni olisi veltto, voimaton ja vain löllyisi joka suuntaan! Energiani yrittää piiloutua minulta, hetkellisesti. Mutta onneksi nämä ovat pieniä harmeja ja olen jo lähtenyt suuntaamaan uuteen nousuun. Ja kas, minulle tuli vain hetkellinen ja yllättävä tarve valittaa, joka poistui samantien kun olin yllä olevan kirjoittanut. How weird is that.

Usein joku valivalivali-tyyppinen asia menettääkin merkityksensä ja lakkaa vaivaamasta, kun sen saa tunnustettua vaikka sitten vain itselleen. On niin täysin ookoo tuntea itsensä joskus kulahtaneeksi ja toisinaan joku päivä nyt vain on ihan syvältä, vaikka mitään erityistä ei olisi tapahtunutkaan. Mieluummin sen huonon fiiliksen sitten saa ulos kertalaakista kun patoaa fiilikset sisälleen, kunnes ne ehkä purkautuvat toisen kerran ja vieläpä isommassa mittakaavassa. Tärkeää on, ettei päästä itseään vellomaan pahoinvointiin, niin, että hukkaa näkökulman asioihin, jotka ovat hyvin. Olen nimittäin ollut siellä. Voin myös kertoa empiirisen tutkimustiedon, että mitä pitempään sellainen meno jatkuu, sitä enemmän ihminen tarvitsee pelastusrenkaita päästääkseen sieltä pois!

Urheileminen on kyllä tässä mielessäkin mainio keino, suuttumusta tai ahdistusta ei itselläni enää juurikaan edes esiinny, käynhän säännöllisesti päästelemässä liikoja höyryjä megapainojen myötä Bodypumpissa tai poljen raivokkaasti spinning-pyörää. Minä uskon, että meidät on luotu liikkumaan ja paitsi keho myös mieli kaipaa hikoilua ja hengästymistä.

Mutta vielä niistä epämieluisista tunteista, kuten suuttumuksesta, väsymyksestä ja kireästä pinnasta. Nor-maa-lia! Kun kaikki toimii, on helppoa olla kiitollinen. Kun itse ja läheiset saavat olla terveitä, on niin helppo tuudittautua siihen, ettei mitään satu. Arjessa niin helposti luisuu pitämään asioita itsestäänselvyyksinä. Monestihan itsestäänselvyyksien arvon ymmärtää vasta sitten, kun asiat menevät päälaelleen. Mutta se on vain inhimillistä! Olemme ihmisiä. Ja kiitollisuudesta: vaikka tilanne olisi kuinka hankala, olen ottanut tavaksi kiittää myös siitä. Vastaan ei ole tainnut tulla asiaa, josta ei olisi voinut oppia jotain.

Mutta on tämä elämästäkin iloitseminen välillä tällaista opettelemista! Kuitenkin jokaisesta päivästä olisi suotavaa tehdä hyvä kokemus sekä itselle että muille, joiden kanssa on tekemisissä. Sen takia tämän viikon teemaksi nostankin elämän rakastamisen.

Tässä muutama kysymys, joilla leikkimällä itse kohotan mielialaani silloin, kun kaikki on ihan plääh, enkä hetkellisesti tahdo nähdä muuta.

1 Jos sinulla olisi vain puoli vuotta elinaikaa jäljellä, miten muuttaisit elämääsi?

Irtisanoutuisitko työstäsi, olisitko ystävällisempi, kertoisitko jollekulle rakastavasi häntä, lähtisitkö haaveidesi matkalle, lopettaisitko katkeruudessa lillumisen, antaisitko anteeksi?

2 Jos voisit aloittaa elämäsi aivan toisenlaisena ihmisenä erilaisilla luonteenpiirteillä ja kehon ominaisuuksilla varustettuna kuin millainen nyt olet, millaisena ihmisenä elämäsi aloittaisit? Jos persoonallisuuden ja ulkonäön voisi poimia kaupan hyllyltä, millainen olisit? Olisitko itsevarmempi, hoikempi, lihaksikkaampi, iloisempi, positiivisempi, empaattisempi, luottavaisempi, puheliaampi, rakastavampi?

Millaiseen tyyppiin ja millaiseen elämäntilanteeseen sitten päädytkään, ajattele, kaikki on mahdollista nytkin. Juuri sinulla on oikeus ja vapaus heikentää omia epätoivottuja piirteitäsi vahvistamalla niitä hyviä puoliasi. Sinä itse olet ainoa ihminen, joka voi muuttaa elämäntilannettasi. Ei ole esteitä, on vain hidasteita.

Vau, ajattelepa!

Joskus on ihan hyvä vetäytyä omaan rauhaan miettimään asioita, erityisesti silloin, jos on huono päivä. Viimeistään silloin sitä huomaa, että elämässä moni asia on aika kivasti.

Harjoituksen alla! Myös niiden huonojen hetkien rakastaminen. (Kuva: Pinterest)