Rutiinirakkautta

Vain viikko päivätöissä on palauttanut mieleeni sen, miten tärkeitä rutiinit ovat minunlaiselleni tyypille. Vaikka en olekaan taapero enkä eskari-ikäinen, tietyt rutiinit tuovat turvaa ja helpottavat huomattavasti asioita. Kun pienet asiat elämässä ovat järjestyksessä vähällä vaivalla, voi keskittyä suuriin linjoihin ja olla luova, koska ei tarvitse muistaa, mitä pitää muistaa, eikö totta!?

Tuo lipaston kirjapino pitää saada selvitettyä ennen kuin se romahtaa. 

Näitä juttuja olen tässä viikon aikana palautellut mieleeni:

a) Tavaroilla, kuten lompakolla, avaimilla, puhelimella, bussilipulla ja kalenterilla on oma paikkansa, josta ne löytyvät ilman etsimistä.

b) Edellisiltana valitsen seuraavan päivän vaatteet ja laitan ne valmiiksi odottamaan. Ennen kuin herätän eskarilaisen, laitan itseni niin valmiiksi kuin voi olla. Sitten voin keskittyä lapseen täysillä sen ajan, kun vielä olemme kotona.

c) Edellisiltana pakkaan myös laukun valmiiksi, oli kyse sitten käsilaukusta tai treenikassista. Sainpa asiasta oivan opetuksen, kun eräänä iltana olin pakannut treenikamani lähes valmiiksi. Aamulla sitten unohtui jotain sinne lisätä, ja kun olin suihkun raikkaana pukeutumassa hyvän treenin jälkeen, huomasin, että kas, rintsikat ovat kotona, prkle.

Ensin ajattelin, että ooh, mikä painajainen ja seuraavaksi totesin, että näin on nyt. Kiitos maailmankaikkeudelle minulla oli kaksi puseroa, joten tietääkseni en aiheuttanut mitään nännigatea uudessa työpaikassa! Sitä paitsi palaverissa uuden ihmisen kanssa pystyin piiloutumaan paperinipun taakse, joten lienen selvinnyt säikähdyksellä muista puhumattakaan.

Tavaroilla kannattaa olla paikkansa! Korviksille löysin muuten ihan mahtava idean Karoliinan kolmistaan-blogista. 

d) Arki-iltaisin en luista kännykkäajoista tai nukkumaanmenosta. Vaikka tämä asia yhä monia huvittaa, niin yhdeksältä luuri kiinni ja viimeistään kymmeneltä kirjakin saa sulkeutua. En ole tänä pimeänä ajanjaksona kertaakaan herännyt virkeänä viideltä, kuten minulla on tapana, jos nukahdan puoli kymmenen, kymmenen kieppeillä. Mutta valoa ja aikaisia aamuja odotellessa, sillä nehän ovat i-ha-nia!

Olen muuten ihan varma, että se, etten räplää puhelinta iltamyöhällä, on yksi merkittävä asia, joka on vaikuttanut myönteisesti uniini. Toki heräilen vieläkin öisin kerran pari, mutta esimerkiksi viime kesän pätkäuniin verrattuna tämä on ihan erilaista.

e) Kun päivän tuijottaa ruutua kohtuullisen tiuhaan, yritän olla tekemättä sitä kovin paljoa täällä kotona. Blogia pyrin nyt päivittämään joka toinen päivä, saa nähdä, riittävätkö rahkeet siihen saati asia. No ainakin minulla on valtava kasa eri kustantajien kirjoja, joita haluan blogissani lähiaikoina esitellä kirjakeskiviikon merkeissä. Viikonloppuna aion niitä jo valmiiksi kuvata, toivokaamme, että tuo aurinko on ja pysyy, ainakin vähän aikaa.

Työpöytä kotona, oma akilleen kantapääni. Hukkuu pölyyn, pakko siivota.

f) Viikon liikunnat merkkaan kalenteriin jälleen sunnuntai-iltana. Joogatunnin varaan jo etukäteen, jotta varmasti mahdun mukaan taipumaan. Muistan, että liikuntahetket ovat tärkeitä tapaamisia itseni kanssa. Mielelläni otan lenkille mukaan myös kaverin, koska kahvilahengailuajan ja pitkien lounaiden aikakausi on nyt ohi ainakin toistaiseksi.

g) Edellisenä arkipäivänä jo vähintään suunnittelen, mutta mieluiten hankin seuraavan päivän eväät. Tasaisin välein syöminen, treeni, sokerin vähentäminen ja tipaton tuntuvat toimivan, muutosta on ilmassa! Pakko on varmaan alkaa käydä kaupassa kerran tai korkeintaan pari viikossa. Myös siivousasioita opettelen delegoimaan ja laskemaan vähän sitä omaa rimaa ajatuksesta, mikä onkaan puhdasta.

Aika nopeasti ihminen tottuu uuteen tai ehkä pitäisi sanoa uusvanhaan. Nyt jo tuntuu vähän siltä kuin tätä elämänvaihetta olisi jatkunut jo pidemmän aikaa.

Paljasta minulle parhaat rutiinisi: miten sinä saat oman tai perhesi arjen rullaamaan?

Ihanaa, kokonainen vapaapäivä edessä!