Tein sen: Tour du Mont Blanc – 160 kilsaa ja 10 000 nousumetriä

Tein sen: Tour du Mont Blanc – 160 kilsaa ja 10 000 nousumetriä

Tein sen: Tour du Mont Blanc – 160 kilsaa ja 10 000 nousumetriä. Raskaitakin hetkiä oli, mutta hetkeäkään en epäillyt koko reissun aikana, etten pääsisi perille. Pikaiset terveiset tänne blogin puolelle! Kolmas lepopäivä 160 kilometrin ja 10 000 nousumetrin helteisen neljän päivän alppiretken jälkeen ja pakko sanoa, että tämä päivä on ollut väsynein kaikista.

Lauantai-iltana, kun saavuimme takaisin Chamonixiin, olo oli totta kai uupunut, mutta loistava! Hyvin jaksoin illalla lähteä pizzalle ja jalatkin toimivat hyvin.

Sunnuntaina haahuilimme Chamonixin urheilukaupoissa ja lensimme kotiin  yömyöhällä. Nilkat olivat turvoksissa, mutta mihinkään ei sattunut.

Eilinenkin kulki vielä ihan kivasti, mutta tänään tuntuu siltä kuin olisin jäänyt jyrän alle. Tunnin metsäkävely saaressa vei tästä muikkelista mehut niin, että oli pakko ottaa päikkärit istualtaan nojatuolissa. Puolen metrin korkuiselle kivelle nouseminen metsässä tuntui äärettömältä ponnistukselta, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin 10 000 nousumetrin, 160 kilsan ja Tour du Mont Blancin jälkeen.

Chamonixin kirkolta lähdettiin ja kirkolle palattiin!
Mahtavaa oli saada tehdä tämä reissu paitsi meidän huippuryhmässä, myös yhdessä mösjöön kanssa.

Joka tapauksessa TMB oli ihan mahtava kokemus, ja tavoitteeni toteutui: saavuin perille ehjänä ja terveenä. Ja olisi ihme, jos tuollaisen reissun jälkeen ei väsyttäisi! Harjoitukset jatkuvat, mutta ensin levätään kunnolla ja annetaan elimistön palautua.

Palaan pian raportoimaan pätkissä matkasta, joka opetti minulle paljon itsestäni, kehostani, omista rajoistani, treenistä, hetkessä olemisesta, hetkestä nauttimisesta ja siitä, että kun luulee, että väsyttää, sitä jaksaa vielä vaikka kuinka. Ihmiskeho on ihmeellinen kapistus, sitä on syytä kunnioittaa, oli se millainen tahansa.

Ihanaa sateista heinäkuuta! Saa mielellään esittää alppiretkeemme liittyviä kysymyksiä, vastailen niihin tulevissa reissupostauksissa.

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta

42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä

Hirviötyökaveria ei tarvitse sietää eikä miellyttää

juoksukoulu aloittelijoille Helsingissä – startit elo- ja syyskuussa

hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Valitse innostua – arki muuttuu iloisemmaksi

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Huonoin valmistautuminen maratonille – rennoin juoksu ikinä

Nuuksiossa juoksemassa alppijengin kanssa



8 thoughts on “Tein sen: Tour du Mont Blanc – 160 kilsaa ja 10 000 nousumetriä”

    • Kiitos Jaana! Oli kyllä mahtava reissu. Jo nyt on ihan varmaa, että haluan palata TMB:lle uudestaan. Alku oli vähän kankea, mutta sitten kun lähti kulkemaan, nautin kyllä täysin rinnoin. Blogissa onkin nyt tarinaa kahdelta ekalta päivältä.
      Kaikkea ihanaa sun kesään! <3

  • Oli se kyllä hurja suoritus sulta, onnea vielä! Tulee mieleen oma olotila ekan maran jälkeen. Ensin oli ihan että ei tässä mitään ja huippufiilis. Väsymys iski vähän myöhemmin. Onneksi keho kertoo, milloin tarvitsee lepoa. Me palaamme Suomeen viilentymään torstaina. Pitää etsiä villasukat jalkaan. 😃

    • Kiitos Elina! Oli kyllä mahtava reissu, ja aion palata mestoille uudestaan. Tosiaan su ja ma meni ihan kierroksilla, mutta ti ja ke väsytti kovasti. Eilen torstaina en enää nukkunut päiväunia ja illalla tuli pieni lenkurakin tehtyä, tosin ei kovin keveä (kiitos mösjöön :D).
      Mutta lungisti tästä eteenpäin kohti uusia seikkailuja. On se kyllä hienoa, että pystyy juoksemaan!
      Kaikkea hyvää sun heinäkuuhun <3

  • Huisit Onnittelut! Oli varmasti mielettömän upea ja koko kropassa&mielessä tuntuva reissu. Kun tuli vaikea hetki vastaan niin mikä auttoi sua jatkamaan?

    • Kiitos Anna! Mahtava reissu oli. Vaikeita hetkiä oli yllättävän vähän, ja ne liittyivät energiavajeeseen oikeastaan. Jotenkin koko ajan tiesin, että tulen matkan taittamaan, eikä ylitsepääsemättömän vaikeita kohtia ollut ollenkaan. Ehkä se oli se, että halusin niin paljon onnistua ja halusin niin paljon saapua perille terveenä ja ehjänä, että osasin myös ottaa iisisti enkä missään vaiheessa vienyt itseäni äärirajoille millään tavalla.
      Mahtavaa kesää sulle <3

  • Ihan hurjan hieno kokemus tuollainen, tuo nousumetrien määrä neljään päivään on todella kiva. Tuntuiko laskut pahalta? Pystyittekö paljon juoksemaan vai menikö eteneminen lähinnä kävellen? Kuinka huolto oli järjestetty? Mukavaa ja sujuvaa palautumista niin keholle, kuin mielelle ja kohti uutta sitten kun on sen aika!

    • Kiitos Katri! Laskut eivät tuntuneet pahalta, mutta jotkut laskut olivat niin teknisiä, että juokseminen oli epämääräistä hypähtelyä. Tarvii harjoitella lisää niitä siis. Me juostiin aika paljon ja oli myös pitkiä loivia laskuja, joita oli ihana juosta alas. Ylämäet käveltiin sauvojen kanssa, mutta ne hengästytti kyllä meikäläistä ihan niinkin. Toi telakalta Mont Blancin ympäri ei ollut ihan ihannetilanne, mutta selvisin silti hyvin.
      Me syötiin vuoristomajoissa aamupala, ja pysähdeltiin kahviloissa limulla/jätskillä/leivällä. Lounas syötiin aina ravintolassa. Lisäksi jokaisella oli omia eväitä repussa. Mulla oli vaikeuksia syödä ekat 1,5 päivää, mikä sitten kostautui hieman. Mutta kun sain energiat kohdilleen, niin se oli avot vain menoa.
      Ihanaa kesää ja tervetuloa Suomeen (jos ymmärsin oikein?) <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *