Tein sen: Tour du Mont Blanc – 160 kilsaa ja 10 000 nousumetriä

Tein sen: Tour du Mont Blanc – 160 kilsaa ja 10 000 nousumetriä. Raskaitakin hetkiä oli, mutta hetkeäkään en epäillyt koko reissun aikana, etten pääsisi perille. Pikaiset terveiset tänne blogin puolelle! Kolmas lepopäivä 160 kilometrin ja 10 000 nousumetrin helteisen neljän päivän alppiretken jälkeen ja pakko sanoa, että tämä päivä on ollut väsynein kaikista.

Lauantai-iltana, kun saavuimme takaisin Chamonixiin, olo oli totta kai uupunut, mutta loistava! Hyvin jaksoin illalla lähteä pizzalle ja jalatkin toimivat hyvin.

Sunnuntaina haahuilimme Chamonixin urheilukaupoissa ja lensimme kotiin  yömyöhällä. Nilkat olivat turvoksissa, mutta mihinkään ei sattunut.

Eilinenkin kulki vielä ihan kivasti, mutta tänään tuntuu siltä kuin olisin jäänyt jyrän alle. Tunnin metsäkävely saaressa vei tästä muikkelista mehut niin, että oli pakko ottaa päikkärit istualtaan nojatuolissa. Puolen metrin korkuiselle kivelle nouseminen metsässä tuntui äärettömältä ponnistukselta, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin 10 000 nousumetrin, 160 kilsan ja Tour du Mont Blancin jälkeen.

Chamonixin kirkolta lähdettiin ja kirkolle palattiin!

Mahtavaa oli saada tehdä tämä reissu paitsi meidän huippuryhmässä, myös yhdessä mösjöön kanssa.

Joka tapauksessa TMB oli ihan mahtava kokemus, ja tavoitteeni toteutui: saavuin perille ehjänä ja terveenä. Ja olisi ihme, jos tuollaisen reissun jälkeen ei väsyttäisi! Harjoitukset jatkuvat, mutta ensin levätään kunnolla ja annetaan elimistön palautua.

Palaan pian raportoimaan pätkissä matkasta, joka opetti minulle paljon itsestäni, kehostani, omista rajoistani, treenistä, hetkessä olemisesta, hetkestä nauttimisesta ja siitä, että kun luulee, että väsyttää, sitä jaksaa vielä vaikka kuinka. Ihmiskeho on ihmeellinen kapistus, sitä on syytä kunnioittaa, oli se millainen tahansa.

Ihanaa sateista heinäkuuta! Saa mielellään esittää alppiretkeemme liittyviä kysymyksiä, vastailen niihin tulevissa reissupostauksissa.

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta

42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä

Hirviötyökaveria ei tarvitse sietää eikä miellyttää

juoksukoulu aloittelijoille Helsingissä – startit elo- ja syyskuussa

hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Valitse innostua – arki muuttuu iloisemmaksi

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Huonoin valmistautuminen maratonille – rennoin juoksu ikinä

Nuuksiossa juoksemassa alppijengin kanssa