150 kilometriä ja 10 000 nousumetriä Alpeilla – kamat selässä 10 litran juoksurepussa

Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen eilen enkä aamuyöllä, olisin voinut sanoa, että pakkaushelvetistä päivää. 150 kilometriä ja 10 000 nousumetriä Alpeilla – kamat selässä 10 litran juoksurepussa on vaikea yhtälö henkilölle, jolla on matkoilla AINA liikaa tavaraa mukana.

Eilen illalla tuli uni, mutta heräsin jo neljältä  suhteellisen virkeänä vain 5 ja puolen tunnin unien jälkeen (kun lähes aina nukun 9 tuntia). Matkajännitystä on siis selkeästi ilmassa! Lento kohti Geneveä starttaa klo 8, joten viiden jälkeen olisi ollut muutenkin aika herätä. En ollut huolissani aikaisesta aamusta, sillä pystyn nukkumaan lentokoneessa.

Eilisilta meni pakatessa, mutta matkavalmisteluja on himmentänyt iso ikävä Poppea. Miten lähtemättömän vaikutuksen tuo pieni musta kääpiöluppa tekikään koko perheeseemme. Vaikka sydämessä on Popen mentävä reikä, yritän keskittyä miettimään niitä hyviä hetkiä, joita saimme yhdessä viettää. Silti valokuvien ja videoiden katselu sai kyyneleet valumaan, vaikka olen yrittänyt olla reipas ihan 8,5-vuotiaankin takia.

Mösjöö tuttuun tapaansa oli pakannut ennen minua. Kitaraa ei tarvita Alpeilla, sauvoja kyllä!

Pakatessa mietin, miten nämä voivat mahtua mukaan! Mutta kyl! Kamat on pakattu nyt erilaisiin pussukoihin sateen varalta.

Salomonin 10 litran reppu natisee liitoksistaan, mutta vielä pitää saada yhtä sun toista mukaan. Tämä selässä sitten juostaan Alpeilla.

Tukikohtana Chamonix

Tukikohtamme Alpeilla tulee olemaan Chamonix, jossa yövymme ennen ja jälkeen juoksun.  Chamonixiin saamme jättää ”kaupunkivaatteet” ja kaiken ylimääräisen, mutta koepakkasin eilen tuon ostamani Salomonin 10 litran juoksurepun ja suurinpiirtein tavarat mahtuvat sinne, mutta yhtään ylimääräistä tilaa ei jää. Oman reppuni paino oli noin kolme kiloa ilman kahta 0,5 litran vesipulloa. En ole juossut kyseisen repun kanssa kertaakaan, mutta olen juossut parin erilaisen repun ja myös entisen painavan läppärini kanssa, joten siinä mielessä olen tottunut juoksureppuihin ja reppu selässä juoksemiseen.

Mitä sinne reppuun sitten päätyi:

Marmotin sadejuoksukamat (housut + takki)

Craftin tuulihousut, Haglöfsin tuulitakki

Salomonin pitkät juoksutrikoot, SOCin ja Adidaksen sortsit

3 paria sukkia (Soc ja 1000 Mile)

SOCin kompressorisäärystimet

1000 Milen irtohihat

Salomonin ohut pitkähihainen

kolme juoksupaitaa (Daehlien t-paita, Salomonin hihaton ja SaySkyn t-paita)

kaksi Socin alustreenitoppia

4 alushousut

silkkimakuupussi

retkipyyhe

Hoka One Onen Buff

Yöasuksi hihaton toppi + sortsit + merinovillasukat

minikokoiset aurinkorasva, hammastahna, huulirasva, suihkusampoo, matkahammasharja, laastareita ja Ice Power, särky-, ripuli- ja allergialääkkeitä, hunajaa ja Blokseja (edit: energiaa ei sen kummemmin tarvitse kantaa mukana, sillä pysähtelemme syömään ja kauppaankin pääsee joka päivä neljän päivän reissun aikana)

korvatulpat ja kuulokkeet

vara-akku, kännykän laturi, Suunnon kellon piuha ja sykevyö (Huom! Vara-akku on pakattava käsimatkatavaroihin, sitä EI saa laittaa ruumaan)

otsalamppu

Siinä saattaa olla kaikki, voi olla, että jotain unohtui mainita. Salomonin repun sujautan Patagonian reppuun, jonka otan koneeseen käsimatkatavaraksi. Myös Patagonian lippis on mukana.

Tämä Patagonian tuulitakki jäi Partioaittaan, jonne tuli kannettua rahoja huolella. Mutta harrastukseen kulutettuja masseja ei kuulema kannata laskea. Ja onhan näistä tavaroita iloa pitkäksi aikaa!

Matkalaukussa mukana Alpeilla

Kengiksi olen nyt valikoinut Hoka One Onen Speedgoatit, joista on mahdollista irrottaa pohjalliset, jos kengät alkavat tuntua liian nafteilta. Matkalaukussa ruumaan menevät myös Lekin sauvat, jotka menevät taiteltuna pieneen tilaan. Matkalaukussa on sitten tosiaan kaupunkivaatteet ja Birkenstockit, joita käytin kyllästymiseen asti viime kesänä murtuneella jalalla. Lisäksi mukana on kosmetiikkaa, mutta ei mitään ylimääräistä matkalaukussakaan. Meikit jätän suosiolla kotiin, mutta voisin kuvitella, että lauantai-iltana suihkun jälkeen on mukava rasvata koko kroppa ja erityisesti jalat ja laittaa dödöä!

Matka kohti Alppeja siis alkakoon. Siitä olen onnellinen, että meillä on mahtava ryhmä ja ihanat Alppimentorimme Anna ja Janne starttaamassa kanssamme juoksemaan, mutta paras juttu on se, että myös mösjöö on mukana jakamassa tämän kokemuksen kanssani. Olisi tosi kurja lähteä kurjan viikonlopun jälkeen surullisena matkaan yksin ilman ketään tosi läheistä ihmistä.

Toivon tosiaan, että osaan oikeasti nauttia reissusta ja jokaisesta askeleesta. Toivon, että saavumme Chamonixiin lauantaina ehjinä ja terveinä koko porukka ja ennen kaikkea yhtä upeaa kokemusta rikkaampina. Reissua voi seurata Instan puolelta, päivittelen sinne ja stooreihin vähän fiiliksen ja puhelimen akun tilanteen mukaan. 150 kilometriä ja 10 000 nousumetriä, olen valmis!

Mahtavaa heinäkuun ekaa viikkoa! Pidä huolta itsestäsi ja muista!

Jenny

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Valitse innostua – arki muuttuu iloisemmaksi

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Huonoin valmistautuminen maratonille – rennoin juoksu ikinä

Nuuksiossa juoksemassa alppijengin kanssa