Terveisiä peruskestävyysalueelta – juoksukuulumisia pitkästä aikaa

Juoksukuulumisia pitkästä aikaa! En ole lakannut juoksemasta, vaikka en joka treeniä päivitäkään, en Instaan, en blogiin, enkä Stravaa tai vastaavaa ole pitkään aikaan käyttänyt ollenkaan.

Jos katsoo taaksepäin, niin voin kyllä sanoa, etten ole ollut viimeiseen pariin vuoteen muutaman vuoden takaisissa vauhdeissa tai kunnossa, mutta en ole samalla tavalla harjoitellutkaan kuin silloin. Sellaista tämä elämä on, vaiheita, kuten juoksuvaikuttaja Anni osuvasti totesi.

Kun aloin juosta säännöllisesti ja kunnolla vuosien tauon jälkeen 2017 tehdessäni samalla myös elämänmuutoksen ja pudottaessani pysyvästi parikymmentä ”raskauskiloa”, samalla kun opettelin syömään paremmin ja säännöllisemmin kuin ehkä koskaan ennen, oli itselläni myös runsaasti erilaisia aikatavoitteita esimerkiksi kympin, puolikkaan tai maran suhteen. Se tuntui tärkeältä silloin, mutta nyt se ei ole ollut tärkeää lainkaan. Välillä mietin, pitäisikö sen olla, mutta niin kauan kun asiaa joutuu miettimään, on sitä turha miettiä. Nyt on näin ja ehkä ensi vuonna taas toisin.

Koronan aikana juoksukisoja ei ole juuri ollut, ja ne vähän joihin olen osallistunut, olen mennyt ajatuksella ehjänä ja ilon kautta maaliin. Aikatavoitteita ja raastamista tärkeämmäksi on noussut hyvä fiilis ja ennen kaikkea hyvä olo eikä mieleeni tulisi enää juosta itseäni rikki liian yksipuolisella ja liian kovalla harjoittelulla, kuten olen joskus aiemmin tehnyt (terveisin juoksijan polvi, traumaperäisesti murtunut jalkapöytä, lonkkavaiva).

Pari vuotta hurahti juoksukouluja vetäessä

Vuodet 2019 ja 2020 meni pitkälti juoksukouluja ohjatessa, eikä silloin ollut samalla tavalla paukkuja omiin treeneihin, vaikka kilometrejä tulikin viikottain hyvin. 2021 juoksin fiiliksen mukaan, ja kilometrejä tuli reilu parituhatta, ja keväällä juoksu oli säännöllistä. Kesähelteillä juoksentelin pitkälti skärenissä, mikä oli ihanaa, mutta kilometrejä kertyi satunnaisesti, keskimäärin 20–30 kuussa.

Loppukesästä ja syksyllä hyviä juoksukuukausia olivat oikeastaan vain elo- ja syyskuu, jolloin nostin määrää maltillisesti ja juoksu sujui. Lokakuun alussa kävin ulkoilemassa Vaarojen maratonin 65:lla, jonka jälkeen kärsin pari viikkoa nilkkatulehduksesta. Lokakuun lopussa hölköttelin mukavuusalueella Ahvenanmaan puolimaran, mikä meni oikein mukavasti.

Marraskuussa olin ensimmäisessä työharjoittelussa sairaalassa, ja marras-joulukuu menikin niin, että juoksin 1-2 lenkkiä viikossa joista toisesta ainakin osan pikku valmennusryhmäni kanssa. Joulukuun alussa olin myös kaksi viikkoa ihan hirvittävässä flunssassa, joista ensimmäisen viikon ensin sängyssä ja sitten sohvalla. Treenitaukoa tuli 16 päivää kaiken kaikkiaan, ja aloitin juoksun hyvin kevyesti.

Tämäkin hupi on alkanut: Alppitreenit Nuuksiossa. Silloin ei lasketa kilsoja, vaan treenit ovat tästä eteenpäin n. 3 h ylös alas. Kuva: www.alppimentorit.com

Juoksua ja oheis-pk-harjoittelua

Nyt juoksen noin 50 km viikossa ja nyt kun salit ovat auki, teen lisäksi jonkun pk-treenin sisäpyörällä, yhden treenin viikkoon porraskoneella ja puntti on palannut mukaan näin alkuun kerran viikossa. Lisäksi kävelen ”joka paikkaan”, ja lähes jokainen arkipäivä alkaa noin tunnin kävelyllä, kun saatan lapseni kouluun ja pienen kiepin kautta palaan kotiin etäopiskelemaan.

Treenien määrä onkin kasvanut ja nyt jo kolmen viikon ajan treenimäärä viikossa on ollut reilu 10 tuntia, joista suurin osa on oikeasti kevyttä harjoittelua. Tiedän, että ”lukkariini” pitäisi ottaa hieman lisää kovatehoisempaa harjoittelua, mutta toistaiseksi olen viihtynyt täällä mukavuusalueellani. Juoksuista yksi on pitkä harjoitus, yksi lyhyt, kovempi harjoitus ja kaksi muuta esimerkiksi tällä viikolla ovat olleet alle tunnin run-walk-run ja 10 km hidas tasavauhtinen pk-alueella.

Pitkä lenkki pitenee maltilla

Pikku hiljaa olen alkanut pidentää pitkää lenkkiä ja tällä hetkellä se on 2,5 tuntia. Jo kaksi kertaa siirtynyt Karhunkierroksen 83 kilometriä siintää noin 3,5 kuukauden päässä ja heinäkuussa on tarkoitus lähteä Alppimentorien matkassa Monte Rosalle. Kumpikaan ei tunnu risaisesta juoksusyksystä huolimatta kovin jännittävältä ajatukselta, sillä tiedän, että peruskestävyys alkaa olla vahva eivätkä pitkätkään harjoitukset ole olleet ongelmia, eivätkä ne ole tuoneet mukanaan vaivoja.

Ylös, alas. Kuva: alppimentorit.com

Kevyt harjoitus on KEVYT harjoitus, kova on KOVA

Teen kevyen harjoituksen kevyenä, vauhdeista viis ja kova harkoitus on sitten kova. Treeni on järkevää, tällä hetkellä toteutuu hyvin se, että 80 % siitä on kevyttä, ja se istuu hyvin arjen muun kuormituksen lomaan ja palautuminen on hyvää. Ainoa asia, jota tässä vielä testailen on se, että saan varmasti tarpeeksi energiaa, koska harjoitusmäärät kasvavat, mutta se sopiva ruokamäärä ja ruokarytmi varmasti löytyvät treenien lomassa. Liikkuvuusharjoitukset ovat jokapäiväisiä ja nyt kun löysin taas muutossa hukkaan joutuneet faskiapallon ja putkirullan kellarista, voin sanoa, että aijettäsentään!

Tammikuussa sain muuten paperit ulos Suomen Urheiluopistosta Liikunnan ja valmennuksen ammattitutkinnosta, valmennuksen osaamisalasta ja tutkintonimikkeellä valmentaja. Omat valmennettavanihan ovat tavoitteellisia kuntojuoksijoita tai juoksua aloittelevia, ja nautin suuresti valmennushommistani ensihoitajaksi opiskelun lomassa. Osa on kertomansa mukaan juossut aiemmin ns. sillisalaattia eli ei juuri koskaan tarpeeksi kevyesti, eikä sitten myöskään tosi kovaa, vaan useimmiten liian nousujohteisesti ja jatkuvasti vk-alueella. Tavan kuntojuoksijahan ei kovin paljon maksimikestävyysharjoittelua edes tarvitse, vaan pääpaino pitää pitää kovemmissa treeneissä vk-alueella ja muuten totta kai pk-alueella. Nyt monella alkusyksystä kanssani aloittaneella ”juoksijallani” onkin tapahtunut valtavaa edistystä (toki töitäkin on tehty niin juoksussa kuin osalla myös ajatusmallien muuttamisessakin = ”vain kova treeni on oikea treeni”), joka lämmittää valmentaja-minäni sydäntä.

Sellaisia juoksukuulumisia! Toivon, että saan juosta järkevästi ja ilman vaivoja jatkossakin, koska on se juoksu vain niin mahtavaa, vaikka kaikki lenkit eivät olekaan aina superkivoja. Lenkki se on paskakin lenkki ja kaikkia tarvitaan, eihän arki muutenkaan ole mustavalkoista.

Kivaa viikonloppua!

Jenny

P.s. Näin pukeudut juoksulenkille talvella – juoksuvaatteet kelille kuin kelille löytyy täältä.