Kuukausi: marraskuu 2014

Tavoitteita kohti..

Tavoitteita kohti..

..ollaan vahvasti menossa. Täällä taas! Tulipa otettua huilia tietokoneelta viikonlopun ajan ja muutenkin pyrin olemaan ajattelematta työ- ja kirja-asioita. Viimeiset viikot ovat olleet melko täynnä tekemistä. Päivät ovat pitäneet sisällään kirjoittamista, retriitin suunnittelua ja vetämistä, jumpan ohjausta, haastateltavien etsintää, haastattelujen tekemistä, valmennuksia ja vielä yksi yllätysmomenttikin on vienyt 

Tavoitteeni on totta..

Tavoitteeni on totta..

..Ainakin omissa mielikuvissani. Hehee! Jännittävä päivä on alkanut! Aiemmin olisin stressannut tätä mukavuusalueelta poistumista vaikka kuinka, mutta nyt odotan sitä oikeastaan aika innolla. Ja uskon, että asiat tapahtuvat, miten parhaaksi on. Jos se asia, jota tänään tavoittelen, on minulle tarkoitettu, sen saan. Jos ei, jotain muuta 

Oman hyvinvoinnin..

Oman hyvinvoinnin..

..tulisi olla oman arvojärjestyksen etupäässä. Sillä tapaa voittavat kaikki.

Asia, josta minun on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa, haluaa nyt tulla kuulluksi. Kun koko ajan hoetaan joka puolella, että osa suomalaisista voi todella huonosti ja karmeiden tapahtumien jälkeen niin usein osoitellaan, että kuka nyt ei ole hoitanut hommiaan erilaisissa ääriratkaisuihin päätyneissä tragedioissa, on se surullista. Kun asioita on tapahtunut, niihin ei voi enää vaikuttaa, joten ennaltaehkäisyyn onkin panostettava, ja useimpi meistä voi vaikuttaa omaan arkeensa ja omaan hyvinvointiinsa itse. Syyttely ja syyllisten etsiminen joka tapauksessa on turhaa.

Olen myös miettinyt sitä, että miten voi olla mahdollista, että moni tuntuu vetävän arjessaan ihan jaksamisensa äärirajoille vai onko kyse siitä, ettei oma hyvinvointi kiinnosta tai siihen ei vain panosteta, koska tekosyitähän löytyy aina. Tavallisen, normaaliarkeen kykenevän ihmisen vastuu omasta hyvinvoinnista kuuluu minun mielestäni ensisijaisesti hänelle itselleen, ei yhteiskunnalle, työ- tai opiskelupaikalle eikä edes hänen läheisilleen. Ja siihen omaan hyvinvointiin tulee panostaa joka päivä, ei vasta sitten, kun ollaan ihan jaksamisen äärirajoilla eikä kestetä enää päivääkään.

Ymmärrän sen, miten vaikeassa elämäntilanteessa olisi helppoa vain lakata välittämästä omasta itsestään. Mutta apua on tarjolla, vaikka sanotaan, ettei sitäkään saa. Emme kuitenkaan voi vain odottaa, että joku toinen tulee ja tekee meidät onnelliseksi ja eheäksi. Vastuu omasta hyvinvoinnista on itsellämme. Havahtuminen tähän ajatukseen vaatii sen, että itse haluaa parempaa. Itse voi myös tehdä paljon oman itsensä eteen.

Niin usein kuulee sitä, ettei ole aikaa tai rahaa huolehtia itsestä ja omasta hyvinvoinnista, kun kaikki harrastaminen on niin kallista. Niin monesti voi ollakin, mutta aina löytyy vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon, myös sille tiukemmalle talousjaksolle. Liikkumaan ei tarvitse mennä sille trendikkäimmälle kuntosaliketjulle, vaan kuka estää ottamasta jalat alle ja lähtemästä lenkille lukuisissa metsissämme. Aina löytyy myös kansan- ja työväenopistoja, jotka tarjoavat vaikka mitä kurssitarjontaa liikunnasta kirjoittamiseen ja saviruukkujen tekoon ja kirjastoa voimme käyttää jokainen. Mielestäni on jännä, että välillä kuulee, ettei ole rahaa tai aikaa siihen tai tähän, mutta silti rahaa löytyy tarvittaessa vaikka sitten tupakointiin ja aikaa vaikkapa netissä roikkumiseen. Nämä ovat oikeasti myös arvokysymyksiä, joihin jokaisen on vastattava itselleen rehellisesti. Halunko rahoillani ja ajallani tehdä itselleni hyvää.

Moni vanhempi jättää omat harrastukset jäähylle tai jopa kokonaan siksi, että perheen, työn, lasten harrastusten ja omien harrastusten yhtälö on liian raskas ja haastava. Joku taas kokee jatkuvaa huonoa omatuntoa sillä ajalla, kun itse on salilla tai jumpassa ja lapset kotona toisen vanhemman tai luotettavan hoitajan kanssa. Illat ovat lyhyitä, mutta oikeasti se aika esimerkiksi liikuntaa tai muuta harrastamista kohtaan tulisi ottaa aikana, josta hyötyy koko perhe, läheiset ja vieläpä jopa työympäristö. Kun äiti tai isä pitää huolta itsestään, omasta hyvinvoinnistaan, fyysisestä kunnostaan ja mielenterveydestään, tekee se hyvää koko perheelle ja on lahja myös muille ihmisille ympärillä. Kaikki se, mitä me voimme toisille antaa, lähtee omasta hyvinvoinnistamme. Siksi oma hyvinvointini on omalla arvolistalla ensimmäisten joukossa.

Juuri eräs ihminen oli tulossa viikonloppuna kurssilleni ja totesi, että tulee mukaan, mutta tuntee olonsa syylliseksi, koska häntä tarvittaisiin myös muualla. Sanoin hänelle, että hän auttaa tätä toista ihmistä eniten auttamalla ensin itseään. Niin se vain menee. Laitetaanhan lentokoneessakin hätätilanteessa ensin happinaamari itselle, sitten vasta lapsille tai muille lähellä istuville apua kaipaaville.

Ja tiedän, esimerkiksi tuo valvominen pienten lasten kanssa voi olla todella järkyttävää. Olen itse lueskellut tätä blogiani taaksepäin ja kyllä, muistikuvani ovat totta, juurikaan ei tullut nukuttua kerrallaan paria tuntia pidempään kuopuksen kahtena ensimmäisenä vuotena. Kuitenkin kun hän vihdoin alkoi, ensin vaihtelevasti ja kausittain, nukkua kunnolla, niin lopulta aloin minäkin. Olen jo vuoden mennyt koisimaan 21-21.30 välissä arki-iltaisin ja aloin tehdä sitä siksi, että minun vain oli saatava parin vuoden univelat pois. Menetän siinä yhteistä ilta-aikaa muun perheen kanssa ja sosiaalinen elämä viikolla on ihan poissuljettua, mutta arvostan omaa hyvinvointiani niin paljon, että kestän tämän menetyksen. Itse olen tehnyt tämän valinnan, eikä kukaan muu sitä puolestani olisi voinut tehdä. Ja kaikki lähelläni nauttivat, kun herään aamuisin virkeänä, iloisena, hyväntuulisena ja energisenä uuteen päivään.

Pidetään huolta itsestämme!

Minä haluan nähdä meren, joka päivä, jos mahdollista.
Minä haluan nähdä meren, joka päivä, jos mahdollista.

 

 

 

Kiitos..

Kiitos..

..että olen jälleen saanut herätä näin hienoon päivään! It’s a new day so shine on. Aamulla 5.50 kelloni soi, ja siinä hetken maalailtuani hyviä fiiliksiä tälle tulevalle päivälle kampesin itseni nopeasti sängystä ylös samalla ajatellen, että onpa hienoa, että mulla on pian vuoden ollut toi 

Terveisiä historialliselta hyvinvointikurssilta

Terveisiä historialliselta hyvinvointikurssilta

Historialliselta hyvinvointikurssilta siksi, että vedin ensimmäisen kerran kahden päivän leirin, retriitin tai kurssin, miksi ikinä sitä haluatkaan kutsua, täysin yksin. Ja vieläpä upeassa historiallisessa miljöössä. Krääh! Tänään aamulla sitten heräsinkin aivastellen ja päänsärkyisenä, tuntui siltä kuin olisin jäänyt jyrän alle. Viime kerralla olen ollut kipeänä ennen joulua 

Perhoset vatsassa..

Perhoset vatsassa..

..kertovat usein järkeilevää mieltä enemmän. Ja joskus pieni jännitys on vain hyvä juttu.

Epävarmuuden keskellä sinun voi olla joskus vaikea luottaa siihen, että elämä kantaa. Moni projekti on pitkä ja hedelmät näkyvät sitten joskus. Sinun on opittava odottamaan luottavaisesti. Et voi pakottaa asioita etenemään nopeammin. Ja sitä paitsi pakko on useimmiten huono motivaattori, oli kyse mistä tahansa. Asiat eivät aina tapahdu silloin kun sinä tahdot, että ne tapahtuisivat.

Luota omiin tuntemuksiisi, fiiliksiin ja perhosiin vatsassa, ne kyllä kertovat usein jopa mieltä enemmän, missä menet. Ja jos haluat uusia lopputuloksia, tee asiat eri tavoin kuin ennen. Niin helppoa on kangistua kaavoihinsa ja alkaa toimia automaattiohjauksella, tänäänkin. Onko kyse sitten mukavuudenhalusta vai pelosta, vai kummastakin. Mitä tapahtuu, jos nyt teetkin vanhan käytösmallin sijaan jotenkin toisin?

Aina ei tarvitse edes tietää tarkkaan. Riittää, että rohkaistut kokeilemaan uusia keinoja. Jos menee metsään ensimmäisellä kerralla, niin onneksi voit aina nousta.

Niin kauan kun vain pysyn siellä, missä hommat menevät niin kuin ne on aina tehty, vaikka lopputulos sitten ei olisi edes niin hyvä kuin se voisi olla, mitään uutta ja virkistävää ei tapahdu. Minunkin on pakko pystyä venymään pois mukavuusalueeltani, ainakin silloin, jos toivon elämääni jotain uutta. Välillä epämukavuutta on pakko sietää, että saa palkinnon. Joudun arjessani laittamaan itseni alttiiksi monille asioille, mutta lopulta se on sen arvoista. Kun huomaan pystyväni sellaiseen, mitä en olisi itsestäni uskonut, vahvistaa se sisäistä voimaani entistä enemmän.

Upeaa uusien mahdollisuuksien perjantaita sinulle! You can do it!

P.s. Olisi kiva kuulla lisää, kuka siinä sinun tuolissasi ruudun toisella puolella tekstejäni lukee. Arvostan suuresti jokaista pientäkin merkintää ja kommenttia!

Tältä näytti työpöytä eilen, kun olin saanut uuden kirjan tekstin lopulta kahlattua ensimmäisen kerran läpi! Huh! Toinen kierros alkakoon...saa lähettää voimaa ja energiaa!!
Tältä näytti työpöytä eilen, kun olin saanut uuden kirjan tekstin lopulta kahlattua ensimmäisen kerran läpi! Huh! Toinen kierros alkakoon…saa lähettää voimaa ja energiaa!!
Asenteet muuttuvat…

Asenteet muuttuvat…

..usein kuin vaivihkaa. Kun huomaat, että asenteesi elämään on muuttunut, on se aika hieno tunne, eikö? Ne arjen pulmat eivät ole kadonneet, mutta oma asenteesi ainakin niihin pienimpiin epäkohtiin ja oikeastaan koko elämään ylipäänsä on aiempaa erilainen. Et enää aina ajattele asiasta, että se on 

Pirskahdus iloa sinulle..

Pirskahdus iloa sinulle..

..kas tässä ole hyvä. Käväisin viikonloppuna Tukholmassa työreissulla ja se vain on niin ihana kaupunki. Keskusta-alueet olivat täpö täynnä ihmisiä, ravintolat ja kahvilat olivat tupaten täynnä, ihmiset olivat shoppailemassa, kahvittelemassa ja ulkoilemassa, lamasta ei ollut tietoakaan. Meininki oli iloista ja innostavaa, en tiedä miksi, mutta 

Meditointia ja kirjahommia

Meditointia ja kirjahommia

Toista kirjaa pukkaa! Teksti on kasassa. Nyt keskityn sen editoimiseen ja myös meditoimiseen! Lapioitavaa riittää, mutta lopulta kirjan kirjoittaminen on ollut aika meditatiivinen projekti.

Viime päivinä olen pyrkinyt keskittymään läsnäoloon ja tekemiini asioihin ja huomaan, miten tässä hetkessä oleminen on koko ajan helpompaa. Minua ei enää useimmiten ärsytä esimerkiksi bussipysäkillä odottaminen, julkisilla matkustaminen, kaupan kassalla jonottaminen. Eikä edes tiskaaminen tai muu kotona puuhastelu. Useimmiten olen oppinut kääntämään nuo asiat kuin voitokseni, jos olen yksin, minullapa on hetki aikaa olla itseni kanssa. Ja mitä monotonisempaa tekeminen on, sitä helpompaa siihen on uppoutua ja samalla vain virrata eteenpäin, ilman, että edes ajattelen sen kummempia. Tai toki varmasti koko ajan jotain ajattelen, pyöriihän päässämme vuorokaudessa yli 60 000 ajatusta, mutta yhä useammin huomaan uppoutuvani niin, että ajatuksetkin vain tulevat ja menevät. Olen kirjoittanut tästä fiiliksestä aiemminkin ja aikaisemmin saavutin tuon tilan usein juostessani, mutta nykyään se tosiaan saattaa putkahtaa vaikka tiskatessa.

Olen myös ajatellut, että riippumatta siitä, mitä teen, en vain tee, vaan enemmänkin olen yhtä sen tekemisen kanssa. Asioiden tekeminen keskittyneesti tekee niistä meditatiivisia ja silloin olen sitä, mitä teen. Joka kerta en todellakaan pääse tällaiseen fiilikseen tai edes muista sitä, mutta kun tekemiseen saa tuollaisen olemisen yhteyden, se alkaa sujua, oli se sitten tiskaamista tai pyykkien ripustamista. Jos joskus ennen ajattelin, että tuollaisia hommia tehdessäni aikaa kuluu hukkaan, niin nykyään olen täysin eri mieltä! Yksikään sekunti ei ole hukkaan heitetty, koko ajan ei tarvitse saada aikaan ja suorittaa, oleminen ja vain paikallaan istuminenkin on ihan äärettömän tärkeää jaksamisemme kannalta. Ja kun niitä ei niin miellyttäviä arjen pakollisia pikku askareita alkaa kelata enemmän olemisen kuin tekemisen kannalta, niin ne muuttuvat enemmän siedettäviksi ja oikeastaan aika neutraaleiksi asioiksi. Ja miksipä edes valittaa, koska niitä kotihommiakin joutuu tekemään anyways.

Nykyisin tämä meditointini on siis enemmän sitä, että en suinkaan istu jalat ristissä silmät kiinni henkistymässä, vaan otan sille aikaa keskellä arjen tekemistä aina kun vain voin ja muistan. Eikä se hiljentyminen aina edes onnistu. Ihminen kun olen, niin välillä sitä vain haluan minäkin saavuttaa jotain heti, tässä ja nyt. Joskus sitä haluaa heti tuloksia ilman, että malttaisi tehdä mitään niiden eteen, saati sitten pysähtyä ja kuunnella itseä. Mutta meditaation vaikutukset alkavat näkyä, sitten kun ne alkavat näkyä! Sitä ei ole aina helppo hyväksyä.

Joskus myös saatoin kuvitella, että meditoimalla muuttuisin jotenkin paremmaksi ihmiseksi. Bullshit. Vaikeuksia pukkaa arjessa yhä sekä itsen, muiden että tilanteiden aiheuttamana, mutta toki oma suhtautuminen asioihin muuttuu. Kaiken itsetutkiskelun myötä elämä muuttuu, oli kyse sitten meditoimisesta tai mistä muusta tahansa. Eikä tietoisuustaitojen harjoittaminen ole selän kääntämistä ongelmille. Asia on oikeasti enemmänkin päinvastoin, itsetutkiskelu on todellista käsien työntämistä multaan, ja pitää sisällään koko tunnekirjon hyvästä huonoon.

Minua naurattaa vielä ensimmäiset kokemukseni meditaatiosta. Olin taas tapani mukaan lukenut aiheesta usean kirjan ja kirjoitin myös teemasta ainakin Anna-lehteen. Kun itse osallistuin ohjattuun meditaatioon ensimmäisen kerran, siinä oli tekemistä. Olin tottunut duracell-pupuloimaan ja hetken paikallaan istuminen ja vain hengittäminen tuntui aluksi ihan järkyttävän vaikealta. Ajatukset tulivat ja menivät. Oho, sukassa on reikä! Jaa mitäs sieltä kaupasta tulee ostaakaan? Mitenhän selviän siitäkin työhommasta. Voikun saisi joskus nukkua. Myöhemmin kuitenkin opin sen, että voin joko tuomita tai hyväksyä ajatukseni. Valitseminen onkin yksi tietoisuustaitojen ytimistä.

Ensi viikon olen pyhittänyt kirjani editointipuuhille, vaikka arki se siinä rullaa editoinnin ohessa. Ilokseni olen saanut kasaan 253 000 ja risat merkkiä. Toki tekemistä vielä on, mutta ensi kuussa kutsuu paino. Olen saanut nauttia ihan mielettömästä kirjoittamisen flowsta ja toivon, että se tulee näkymään kirjan tekstissä ja koko opuksen energiassa.

Ja vaikka kirjan tekemisessä pääpaino on ollut myönteisellä kannalla, silti kaikenlaisia ajatuksia on risteillyt päässäni: Täähän on ihan paskaa. Mä oon ihan paska. Ostaakohan tätä kukaan muu kuin äiti. No ehkä tää sittenkin on ihan jees. Kyllä tästä joku jotain jeesiä voi saada arkeensa. Siis mitä, oonko mä kirjoittanut joskus noin viisaasti, ei voi olla totta. Kyllä tästä loistava tulee, kun vähän editoi ja muokkaa. Hih! Todellista luomisen tuskaa ja riemua.

Toivotan sinulle iloista viikonloppua!

Lapioitavaa riittää! Mutta kyllä se tästä.
Lapioitavaa riittää! Mutta kyllä se tästä.

 

 

 

Ensimmäisellä pilatestunnilla ikinä..

Ensimmäisellä pilatestunnilla ikinä..

..Kyllä, ja olen myös yksi heistä harvoista suomalaisista, joka ei ole ikinä zumbannut! Viime viikko meni jotenkin hieman reisille hyvinvoinnin suhteen, päivät olivat niin täynnä ohjelmaa, että syöminen oli paikoin miten sattuu ja viitenä yönä nukuin huonosti, vaikka muuten huippuviikko olikin. Sunnuntaina kävin ohjaamassa iltasisäpyöräilytuntini