Kuukausi: tammikuu 2018

Unelmat toteutuvat – jos minä onnistun, sinäkin onnistut

Unelmat toteutuvat – jos minä onnistun, sinäkin onnistut

Kirjoitin joskus vuosi pari sitten unelmistani, jotka olivat toteutuneet. Ne sisälsivät niinkin tavanomaisia asioita kuin astianpesukoneen ja riittävän ison kylpyhuoneen, jonne mahtuu pyykinpesukone. Lattialämmitys tuli sitten vielä bonarina ja joskus kylmän lenkin jälkeen, kun räntää on satanut vaakatasossa, tekisi mieli mennä lämpimälle lattialle pötköttämään, niin 

Ei kadehdita onnellista, vaan ollaan sellainen itse

Ei kadehdita onnellista, vaan ollaan sellainen itse

Pakko nostaa tämä aihe tapetille jälleen. Saan ihmisiltä päivittäin viestejä ja lähes poikkeuksetta esimerkiksi Instagramissa ne koskevat energistä ja iloista olemustani. Olen kiitollinen ihanista viesteistä, mutta sitten on se ääripuoli, joka kuvittelee, että iloinen ja energinen ihminen on saanut kaiken hopeatarjottimella ja on syntynyt kultalusikka 

Jos joku muu pystyy, sinäkin pystyt

Jos joku muu pystyy, sinäkin pystyt

Tyydytkö vähempään kuin mitä haluat? Ota se, minkä koet itsellesi kuuluvan, mutta älä tee sitä kyynärpäätaktiikalla tai toisten kustannuksella. Luo itse oma menestystarinasi niin, että voit tyytyväisenä ottaa kunnian saavutuksistasi. Lakkaa kadehtimasta heitä, jotka niin tekevät. Lakkaa olemasta onnesi käsijarru. Älä myöskään kadehdi menestyjää, vaan verkostoidu heidän kanssaan, kuten Unelmahommissa-kirjassa todetaan. Jos joku muu pystyy, sinäkin pystyt. Kas tässä ollos hyvä, uusi mantrani, jota hoen aina, kun tarvitsen vahvistusta.

Äläkä myöskään peittele kynttilää vakan alla, sillä tämä aikakausi tarvitsee lisää inspiroivia ja kiinnostavia ihmisiä. Sinua, joka omana itsenäsi ja pelkästään esimerkilläsi koutsaat ja potkit persuksille niitä, jotka eivät oikein saa mitään aikaiseksi, mutta eivät silti ole kovin tyytyväisiä.

Kyllä itsestä saa pitää meteliä, kun sen tekee hyvässä hengessä. Kuvat: Timo Turkka

Älä vetoa tekosyihin!

Tajusin aiemmin tällä viikolla, että minulla on kolme unelmaa, jotka ovat niin iskostuneita mieleeni, että teen oikeastaan joka päivä usein tiedostamattakin valintoja, jotta menen niitä kohti. Ymmärsin myös sen, että jos mitään en pyydä, mitään en saa. Ja vaikka itseni on varmaan kolmeen työpaikkaan soitettu soffalta, niin ihan oikeasti usein kuitenkin itse täytyy alkaa edistää asioita, jotta ne toteutuvat.

Monella, varmasti myös itselläni, on ihan liikaa rajoittavia ajatuksia siitä, mihin itse pystyy ja mitä itse voi saavuttaa. Useimmille meistä tuttu on se ajatus, että kyllähän ne toiset, mutta en minä itse.

Siitä minä ajattelen, että se on uskomus, josta jokaisen, kyllä, myös sinun ja minun, on syytä hankkiutua eroon samantien. Siitä pitää päästä eroon heti, oli kyse sitten painonhallinnasta, elämänmuutoksesta, unelmiensa työn saamisesta, yrittäjyydestä, paksummasta rahakukkarosta, kirjan julkaisemisesta, sydämensä äänen seuraamisesta.

Se ajatus, että kyllä ne muut, mutta et sinä, antaa sinulle luvan olla edes ryhtymättä hommiin. Sitten onkin helppo sanoa itselleen omassa pääkopassaan, siis jo ennen kuin on edes laittanut tikkua ristiin asian vuoksi, että mitäs minä sanoin, hahhaa, ei susta ollut tähänkään. Luuseri.

Ja sitten voikin jatkaa tismalleen sen tutun kaavan parissa, jota on toistanut tähänkin asti. Samalla ehkä vieläpä kadehtien niitä muita, niitä jotka ovat pystyneet muuttamaan elämäänsä, saavuttamaan tavoitteitaan tai omalla tekemisellään menestymään.

Lakkaa häpeämästä unelmiesi

No miksi sitten itseen ja omiin kykyihin uskominen on niin vaikeaa? Miksi on helpompi luottaa epäonnistumiseen kuin siihen, että kaikki tulee menemään mahtavasti? Miksi on helpompi uskoa, että xx kyllä laihtuu, minä en. Tai että xx se muutti Mallorcalle, mutta minä se en varmaan pääse sinne edes lomalle. Tai että mä nyt vaan puuhastelen tässä mun pikku elämässä, vaikka tää on ihan perseestä. Että tuo, toi ja hän kyllä menestyvät, mutta minä – hah, en ikinä. 

Uskon, että meitä rajoittavat monet asiat. Aina emme kehtaa tunnustaa edes itsellemme mitä elämältämme toivomme ja haluamme. Mutta miten voikaan itseltään pimittää asioita, joita oikeasti haluaa tässä elämässä kokea, joille oma sydän palaa? Siksikö, koska häpeä? Tuntuvatko omat tavoitteet ja unelmat niin suurilta, että niitä häpeää itsekin ja niiden toivominen tuntuu härskiltä?

Toki joskus me haluamme vääriä asioita tai hetki vain ei ole oikea. Me saatamme haluta sitä, mitä muilla on, vaikkei se oikeasti kiinnosta meitä ollenkaan. Se vain tuntuu jotenkin hienommalta kuin ne omat haaveemme ja tavoitteemme. Sitäkö pelkäämme, että jos uskaltaa sanoa hiljaa mielessä itselleen tai ääneen rehellisesti sen, mitä itse haluaa, mitä kaipaa ja mitä tavoittelee, joutuu häpeämään, jos se ei sitten toteudukaan.

Mitä väliä? Jos ei uskalla edes itselleen sanoa, mitä haluaa, niin ehkä meidän pitäisi alkaa uskaltaa.

Koska kurja lapsuus

Moni vetoaa myös elämäntilanteeseensa tai jo takana olevaan elämäänsä. Onkin helppo syyttää yhteiskuntaa, karua lapsuutta, vaikeita ihmissuhteita, rahanpuutetta. Toki elämäntilanne vaikuttaa ja jos se on hankala, ei ihminen edes jaksa tarttua asioihin päästäkseen eteenpäin. Ei ennen kuin kokee olevansa siihen valmis. Useimmille se valmiuden hetki tulee, kun ymmärtää, ettei halua katkeroitua. Että haluaa päästä eteenpäin, oli ollut sitten mitä oli ollut.

Ihminen voi kuitenkin useimmiten ainakin valita ja tehdä toisin, oli se lapsuus, nuoruus tai elämäntilanne vaikka pari vuotta sitten ollut millainen tahansa ja oli sitä elänyt millaisissa tahansa olosuhteissa. Mutta olen myös nähnyt sitä, miten omaan menneisyyteen vedotaan niin, että koetaan, että se oikeuttaa tekemään kaikenlaista. Koska kurja lapsuus, vahingon saa laittaa kiertämään, eikä tarvitse edes muuttua saati sitten katkaista sukupolvien ketjua.

Olisin itsekin voinut nuorena äitinä päätyä ihan minne tahansa huolimatta tavallisesta lapsuudestani. Mutta mitä enemmän minua tai kykyjäni epäiltiin, sitä enemmän sain pontta näyttää muille. En lannistunut silloin enkä aio sitä enää tehdä koskaan muutenkaan. Tiedän, mistä unelmoin ja menen unelmiani kohti. Jos se on jollekulle liikaa, sille en voi mitään. Sinunkaan tehtäväsi ei ole suojella ketään sinun unelmiltasi vain siksi, että toinen ei tiedä mitä haluaa tai ei ole valmis niitä edistämään.

Hyvin menee. Eikä se ole väärin!

Hyvin menee!

Olen myös lopen kyllästynyt siihen, että on hyväksyttävämpää valittaa kuin todeta, että kyllä, ihan helvetin hyvin menee.

Niin kauan, kun sen naapurinkin elämä on tarpomista ja raahautumista, naapuri on ihan ookoo. Mutta auta armias, jos se naapuri karauttaa Porschella pihaan tai alkaakin yhtäkkiä pärjätä erityisen hyvin elämässään, sitä eivät kaikki katsokaan yhtä suopeasti.

Hiljattain sain haastatella erästä ihastuttavaa naista, joka oli laihtunut puolet elopainostaan eli 70 kiloa ja löytänyt liikunnan elämäänsä. Hän kertoi, että aluksi hän oli saanut kannustavia kommentteja ja hänen projektiaan oli tuettu, mutta sitten kun tulosta oli todella alkanut syntyä, oli ääni kellossa muuttunut. Tilalle oli tullut kateus ja vähättely ja ihmeelliset kommentit.

Minullekin on sanottu, että varo nyt, ettet vain kuihdu kokonaan pois. Sanoisin, ettei 173 senttiä ja 69 kiloa nyt ihan kuihtumiselta vaikuta.

Pidä huolta omista tavoitteistasi

Yksi helppo konsti siihen, miten voi alkaa edetä kohti unelmiaan ja tavoitteitaan on se, että keskittyy enemmän niihin omiin unelmiin ja tavoitteisiin kuin siihen, mitä se naapuri, ystävä, työkaveri tai joku julkkis saa aikaan. Kun lakkaa kyttäämästä ja kadehtimasta muita, sitä huomaa, että energiaa alkaa vapautua itse tekemiseen ja omien tavoitteiden työstämiseen.

Ja mitä enemmän sitä saa aikaan, sitä enemmän kannattaa auttaa muita. Mitä enemmän sitä tavoittaa, sitä enemmän asioista kannattaa puhua. Sinun menestyksesi ja onnellisuutesi eivät ole pois keneltäkään muulta.

Muistan vielä, kun ystäväni kirjoitti kerran Facebookissaan olevansa niin onnellinen, ja samaan lauseeseen totesi, ettei sellaista varmaan saisi ääneen sanoakaan.

No todellakin saa!

Sen sijaan, että piehtaroimme negatiivisuudessa ja maailman ja oman elämän epäkohdissa, laitetaan mieluummin niitä hyviä juttuja kiertämään. Kun sinä olet onnellinen, kerro siitä. Kun sinä menestyt, kerro siitäkin. Se voi motivoida jota kuta toista muuttamaan elämäänsä ja miettimään, mitä itse oikein edes haluaa.

Maailmassa on aina asioita, jotka ovat huonosti, epäreiluja, suuria tragedioita tai muuten vain ihan syvältä. Niiden käsittelyssä ja hyväksymisessä ei kuitenkaan auta se, että piehtaroimme negatiivisuudessa.

Kepeää perjantaita! Ilon kautta!

Jenny

*Instagramissa*

Aloitteleva juoksija – vältä nämä virheet

Aloitteleva juoksija – vältä nämä virheet

Olen saanut niin paljon viestejä liittyen juoksun aloittamiseen, että tässäpä tulee postaus aiheesta. Jos siis haluat, että juoksuharrastuksesi saa miellyttävän alun ja jatkuu, niin vältä nämä virheet! Itse toki tein niistä jokaisen reilu vuosi sitten tammikuussa, kun aloitin uudestaan säännöllisempää juoksua ja aloin juosta Tukholman kesäkuun maraton mielessä. Ensin 

Onko sellainen ihminen tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, joka sanoo toiselle rumasti?

Onko sellainen ihminen tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, joka sanoo toiselle rumasti?

Jo jonkin aikaa on pitänyt kirjoittaa siitä, mitä ihmiset sanovat netissä toisilleen. V*ittuilu ja asiaton kommentointi eivät ole rehellisyyttä ja avoimuutta. Toiselle rumasti kommentoiva ihminen ei voi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä? Eihän? Kuinka moni asia jäisi sanomatta, jos se pitäisikin kirjoittamisen (joko anonyymisti tai sitten 

Näin minusta tuli kotitreenaaja +  tutustumiskuukausi Yogaia-nettiliikuntapalveluun

Näin minusta tuli kotitreenaaja + tutustumiskuukausi Yogaia-nettiliikuntapalveluun

Oletko aina halunnut jumpata kotona, mutta et vain ole saanut aikaiseksi? Tiedän tunteen! Mutta silti sanon, että se on mahdollista. Sinustakin voi tulla kotitreenaaja. Postaus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä Yogaian kanssa.

Ensimmäiset 39 vuotta elämästäni olin se tyyppi, jonka oli mentävä liikkumaan kodin kynnyksen yli.  En vain saanut kotona mitään tehtyä. Silti tunti tai vaikka puolikas saattoivat hurahtaa kännykkää näpläten sohvalla. Olisin voinut lohkaista tuosta ajasta puolet tai kolmasosan liikuntaan omassa olohuoneessa.

Tätä liikkuvuusliikettä teen kotona pari kolme kertaa viikossa! Kuva: Kirsi Tuura

Viime kesänä aloin kuitenkin harvakseltaan jumpata kotona, koska lopettaessani ryhmäliikuntatuntien ohjaamisen lihaskuntoni oli päässyt puolessa vuodessa vähän repsahtamaan. Nyt 10-30 minuutin lihaskuntojumpat kahdesti viikossa ovat saaneet seuraa meditaatiosta, lyhyistä joogatuokioista ja esimerkiksi niska-selkä-jumpasta. Päälajini juoksu ahmaisee jo niin paljon vapaa-aikaa, että loput treenit teen mielelläni kotona, samalla kun ekaluokkalainen piirtelee vieressäni, leikkii omia leikkejään tai välillä jopa innostuu jumppaamaan kanssani.

Kuvat ovat aamun joogasessiostani. Yogaiassa on paljon myös muuta liikuntaa.

KOTONA LIIKKUMINEN SOPII JOKAISELLE

Kenelle kotona liikkuminen sitten sopii? No, sanon, että kaikille. Jopa hänelle, joka sanoo, kuten minä ennen, että apua, en ole mikään kotijumppari!

Tärkeintä on luopua siitä uskomuksesta, että äh, en mä pysty, en vain saa aikaiseksi mitään liikunnallista kotona. Olen esimerkki siitä, että kyllä saa, jos tarpeeksi haluaa. Täytyy vaan aloittaa eikä tehdä siitä aloittamisesta isoa mörköä eikä ainakaan siirtää sitä ensi maanantaille, mystiseen päivään, joka ei koskaan saavu luoksemme.

Emme muuta meidän tapojamme menneisyydessä emmekä tulevaisuudessa. Tämä hetki juuri nyt on se aika toimia ja tehdä jotain erilailla.

KIRJAA TREENIT KALENTERIIN

Itse kirjaan kalenteriini viikon juoksut ja jopa ne lyhyet lihaskuntotreenit. Nyt ne ovat saaneet seuraa Suomessa kehitetyn Yogaian lyhyistä joogasessioista ja muusta tarjonnasta. Torstaina, kun tein etäpäivän kotona, tein ennen lounasta 10 minuutin taukojoogan. Vain 10 minuuttia, mutta olipa hyvä fiilis saada veri kiertämään koko aamupäivän koneella istuttuani.

JOKAISELLA LIIKKEELLÄ ON MERKITYSTÄ

Toinen uskomus, jonka kanssa olen saanut tehdä töitä on se, että ei tarvitse liikkua tuntia tai paria kerrallaan, että treeni olisi muka “oikea” treeni ja siitä olisi hyötyä! Kaikki liikunta ja arkiaktiivisuus lasketaan, jokaisella askeleella, taivutuksella, rullauksella, kyykyllä ja ojennuksella on merkitystä. Liikunnassa pätee sama kuin monessa muussakin, pienistä puroista kasvaa valtava virta, jolla oikeasti on vaikutusta meidän hyvinvointiimme.

OMAT SUOSIKKINI YOGAIASSA

Paitsi juoksen, ohjaan nykyään taas ryhmäliikuntaa, mutta vain harvakseltaan ja useimmiten sisäpyöräilyä. Olenkin kantapään kautta joutunut toteamaan myös sen, miten hyvin jo vain yksi aiemmin ohjaamani viikkotunti niska-selkä-jumppaa piti selän ja hartiat nykyistä paremmassa kuosissa. Toki oma liikepankkinikin on valtava, mutta Yogaiassa on tarjolla esimerkiksi Selkä vetreäksi -tunteja ja niskahartiajoogaa. Ihan huippuja molemmat!

Yogaiassa on mahdollista osallistua livetunneille niin, että ohjaaja näkee sinut älypuhelimesi tai tietokoneesi kameran kautta. Itse olen erityisesti ihastunut kuitenkin liikkumaan tallenteiden ohjaamana, niitä kun voi tehdä milloin tahansa eikä ole sidottu kellonaikoihin. Ja tallenteita on paljon! Tulee olo kuin olisi lapsi karkkikaupassa – tätä haluan kokeilla, tätä ja vielä tätäkin!

Paitsi että olen päässyt taas käsiksi joogaan, olen ihastunut Yogaian meditaatioihin, vaikka olen itse meditoinut enemmän ja vähemmän jo pian kahdeksan vuotta. Loppusyksystä meditoiminen taas jäi, ja minun oli vaikea saada siitä säännöllistä tapaa, vaikka hiljentyminen, rauhoittuminen ja omien ajatusten kanssa oleminen olisikin arkihässäkässä ollut tarpeellista. Miten se sanonta meneekään, kun ehdit meditoida, meditoi 20 minuuttia. Kun et ehdi meditoida, meditoi tunti!

Olen ottanut tavaksi valita jonkun Yogaian 5-15 minuutin meditaatioista ja tehdä sen aamuisin ennen kuin muu perhe herää. On ihan erilaista aloittaa päivä sydän, mieli ja keho täynnä rakkautta ja myötätuntoa kuin sännätä päivän ohjelmaan pää kolmantena jalkana. Kokeile vaikka!

Tällä hetkellä treenaan juoksua tavoitteellisemmin kuin koskaan aiemmin. Viikko-ohjelmassani onkin neljä erilaista juoksutreeniä. Koska vuonna 2013 kärsin lähes vuoden ajan juoksijan polvesta, olen sisäistänyt täysin sen, että jotta voin juosta, minun on huollettava kehoani. Siihen lukeutuu tietysti kotijumppa, jossa lähinnä treenaan keskikehon syviä lihaksia sekä ylävartaloa, joka juostessa ei saa rasitusta. Lisäksi venyttelen ja putkirulla sekä faskiapallo ovat kovassa käytössä.

Nyt en tee treenejä enää yksin, sillä Yogaiassa on ihan loistavia coretunteja. Löysinpä sieltä ilokseni myös putkirullauksen. Kehonhuoltojooga nimensä mukaisesti enemmän huoltaa kuin rasittaa, samoin venyttely. Jos taas kaipaa reipasta jumppameininkiä, voi valita vaikka cardion ja voiman. Tai sitten jonkun ihanan energisoivan joogan, josta saa virtaa ja iloa.

Olen huomannut, että läppäri tai puhelin kannattaa asettaa itseä hieman korkeammalle. Tuntia on helpompi seurata.

 TEE TOISIN KUIN AIEMMIN

Kuten aiemminkin kirjoitin, omassa reilu vuosi sitten aloittamassani elämänmuutoksessa tärkeimmät asiat olivat kärsivällisyys ja se, että tein kaiken toisin. Sekin riittää jo, että tekee jotain toisin.

Erityisesti jos siis kärsit aikapulasta eikä aikataulutettu liikkuminen tai salille ja jumppaan lähteminen kotoa onnistu vaikka työkiireiden, pienten lasten tai ihan sen takia, ettei lähimailla ole liikuntakeskusta, suosittelen Yogaiaa lämpimästi.

Vaikka et tuntisi itseäsi tyypiksi, joka jumppaa tai joogaa kotona, muista: tee kaikki toisin kuin ennen niin onnistut. Alat tehdä vain, ja kärsivällisyyden kautta uusista tavoista muodostuu viikkojen tai jonkun kuukauden kuluessa rutiineja. 

Tarjoan sinulle lukijaetuna kuukauden ilmaisen Yogaia + Manduka -jäsenyyden

Kun liityt jäseneksi nyt, saat koodilla VASTAISKUANKEUDELLE ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Huomaa, että jäsenyys jatkuu automaattisesti hintaan 19,99 eur/kk. Voit peruuttaa tilauksesi milloin haluat tai vaihtaa sen pidempikestoiseen, edullisempaan jäsenyysmalliin. Etu on voimassa kaikille uusille jäsenille tammikuun 2018 loppuun asti.

Pääset lunastamaan tarjouksen suoraan tästä linkistä.

Liikunnan iloa! Mitä ajatuksia kotijumppa tai kotijooga herättävät?

Jenny

Tervetuloa Instagramiin!

Itse tykkään erityisesti 10-20 minuutin liikuntasessioista!
Aika keskittyä tavoitteisiin eikä vain ajelehtia?

Aika keskittyä tavoitteisiin eikä vain ajelehtia?

Kuinka usein sitä arjessa ehtii miettiä niitä omia tavoitteita, unelmia ja haaveita? Vai onko enemmänkin mielessä viemätön roskapussi, lapsen hammaslääkäriaika, se, muistiko nostaa pesukoneessa olleet pyykit kuivumaan, uusi spinningohjelma, deadlinet, kaverisynttärit, se, että pitää muistaa ostaa sampoota? Mietin tänään sitä, että pitkään aikaan en ole askarrellut 

Vaikeuksistakin voi muodostua ihmeellinen ja ihmeiden täyttämä menestystarina

Vaikeuksistakin voi muodostua ihmeellinen ja ihmeiden täyttämä menestystarina

Yhtäkkiä tuntuu siltä, että yhdeksän vuotta sitten aloittamani henkinen työ on tavoittanut ensimmäisen tärkeän ja merkityksellisen pisteensä ja vaikka matka jatkuu, minusta tuntuu, että olen saavuttanut jotain suurta. Tämä ei ole blogin loppu, vaan ehkä tämä on jonkin uuden, suuremman tai paremman syntymä! Vaikeuksistakin voi muodostua 

Vanhasta eroon vai tavoitetta kohti? Suosittelen jälkimmäistä!

Vanhasta eroon vai tavoitetta kohti? Suosittelen jälkimmäistä!

Jos vuosi sitten joku olisi sanonut, että starttaan vuoden 2018 ensimmäisen päivän puolimaratonilla, olisin varmasti ollut, että just joo. Mutta niin siinä kävi: tämän viikon pitkä lenkki osui heti maanantaille, koska juoksu tuntui kulkevan. Intuitiolla lähdin liikkeelle ja 21.3 kilometriä tuli vedettyä peruskuntosykkeillä hyvällä fiiliksellä aikaan 2 tuntia ja 13 minuuttia sisältäen liikennevaloissa seisoskelut. Ja kun miettii, mistä lähdin vuosi sitten liikkeelle, niin jestas sentään!

Huomasin taas, että on iso ero siinä, miten asioista ajattelee. Ajatteleeko jatkuvasti sitä, mistä haluaa eroon tai mistä haluaa irrottautua, vai ajatteleeko sitä, mitä kohti haluaa olla menossa ja mitä haluaa lisätä arkeensa?

Että haluaako eroon huonosta kunnosta vai haluaako jaksaa juosta vaikka sitten viisi kilometriä, kympin tai puolikkaan? Päättääkö esimerkiksi tänä vuonna tehdä vähemmän töitä vai ehkä sittenkin mieluummin päättää viettää enemmän vapaa-aikaa ja tehdä itselle tärkeitä, työn ulkopuolisia juttuja? Haluaako vähentää eri asioista stressaamista ja keskittyä murehtimisen sijaan myönteiseen ja kehittää sitkeän luoton siihen, että asiat järjestyvät? Miettiikö, miten ihmeessä aika riittää kaikkeen vai priorisoiko asioita niin, että itselle tärkeille asioille löytyy aikaa? Yrittääkö tiukan itsekurin voimin nousta sohvalta ja irrottautua suklaalevystä vai pyrkiikö sen sijaan lisäämään arkeen enemmän liikettä ja vaikkapa kasviksia? Puristeleeko keskivartalon kellukettaan epätoivoisena vai miettiikö sitä tervettä kehoa, minkä kyllä jokainen voi saavuttaa?

Mutta mitä kohti – sinä päätät!

Itse aloitin vuosi sitten matkan kohti loppuelämän kesäkuntoa, terveempää, vahvempaa ja voimakkaampaa kehoa. Sen sijaan, että olisin puristellut liikakilojani ahdistuneena, miettinyt, mistä kaikesta ruoasta joudun luopumaan tai miten jäätävä urakka on saada 85 kilosta parikymmentä karistettua, tajusin silloin pohtia, mitä saan lisää elämääni elämänmuutoksen myötä: lisää liikettä, enemmän kasviksia, monipuolisempaa ruokaa, terveemmän ja energisemmän olemuksen, lisää virtaa, paremmat unet, enemmän jaksamista perheen kanssa.

Päätin, että siirryn jotain uutta kohti mieluummin kuin hankkiudun eroon vanhasta ja epäsopivasta. Uskon siihen, mitä Kaija Juurikkala joskus totesi, että ei ole loppuja, on vain uusia alkuja.

Jos tämän vuoden teema yksi teema on I’ll see it when I believe it eli näen sen, kun uskon siihen, toinen olkoon se, että suuntaan katseen tavoitteisiini, enkä jumita lähtökohdassa. Tämäkin saattaa toimia muuten ihan missä tahansa elämänalueella: työnhaussa, opiskelupaikan hankkimisessa, ihmissuhteissa, raha-asioissa, painonpudotuksessa, liikunnan lisäämisessä.

On aika vaikea saada myönteisiä tuloksia, jos mieli junnaa siellä negatiivisella puolella pelkäämässä, murehtimassa, vellomassa, epäilemässä.

Sen sijaan voi uskoa ja luottaa.

Eikö?

Mahtavaa tätä vuotta! Mitä ajatuksia?

Jenny ***INSTAGRAMISSA***

Lue myös:

Jos ei ole aikaa hyvinvointiin, onko aikaa voida huonosti?

Tee jotain toisin, niin onnistut

16 kiloa pois, näin ruokailuni ovat muuttuneet 9 kuukauden aikana

10 syytä osallistua juoksukouluun