juoksu

Aloitteleva juoksija – vältä nämä virheet

Olen saanut niin paljon viestejä liittyen juoksun aloittamiseen, että tässäpä tulee postaus aiheesta.

Jos siis haluat, että juoksuharrastuksesi saa miellyttävän alun ja jatkuu, niin vältä nämä virheet! Itse toki tein niistä jokaisen reilu vuosi sitten tammikuussa, kun aloitin uudestaan säännöllisempää juoksua ja aloin juosta Tukholman kesäkuun maraton mielessä. Ensin vähän taustaa:

Kaikki postauksen kuvat: Timo Turkka Photography

Juoksua jo lapsesta

Tammikuuta 2016 edeltävät pari vuotta olin juossut silloin tällöin 10-12 kilometrin lenkkejä, mutta aika harvoin. Olen juossut jo lapsena, ensimmäisiä lenkkejä kipitin isäni ja pikkuveljeni kanssa Pirkkolan pururadalla jo alakouluikäisenä. Kolmosen pururata oli suosikkini, ja käyn sitä yhä joskus kiertämässä ja fiilistelemässä reittiä.

Välillä elämässäni on ollut kausia, kun olen juossut enemmän, mutta aiemmin olin sellainen 10-15 kilsan tahkoaja. Ja olen tehnyt kuten puoli Suomea tekee: olen juossut liian kovaa ja aina sitä samaa lenkkiä. Syksyllä 2016 olin ohjannut lähinnä vain intervallitunteja, joten vauhtikestävyyspuoli oli pienoisesta liikapainostani huolimatta kunnossa. Peruskuntopuoli sen sijaan oli ihan heitteillä.

Jumppasalista puolimaratonille

Vuonna 2014 olin juossut ensimmäisen puolimaratonin oikeastaan lähes jumppakunnolla ja aika vähillä juoksuilla. Ajaksi sain silti kohtuullisen 2:08. Jumppakunnollakin siis pääsee melko pitkälle ja voi juosta, mutta juoksu ei tunnu mukavalta. Peruskymppiini kului tuolloin 51-52 minuuttia.

Kuitenkin jos haluaa, että juoksu on pääosin mukavaa ja haluaa juosta pidempiä matkoja, ei kevyttä, peruskuntoa parantavaa harjoittelua voi unohtaa. Peruskuntoharjoittelu luo pohjan kaikelle treenille.

Juttelin juuri pari päivää sitten Vauhtisammakon Annin kanssa ja hänkin totesi, että moni jumppataustainen pystyy esimerkiksi juoksemaan vitosen lenkkejä tosi kovaa, mutta kestävyys puuttuu. Ja sitten käy juuri niin, että juoksuharrastus loppuu nopeasti, koska aina on tottunut juoksemaan kovaa ja silloin pitkät, hitaat lenkit tuntuvat myrkyltä. Se ei johdu huonosta kunnosta, vaan siitä, että peruskestävyyttä ei ole.

Tutki viitteellisiä sykerajoja

Kun opiskelin liikunnanohjaajaksi Varalan urheiluopistossa vuonna kivi ja keppi, minulle tehtiin laktaattitesti, joka antaa henkilökohtaiset sykealueet. Jo tuolloin ongelmani oli liian kovaa liikkuminen, ja peruskuntotreeniä tuli aivan liian vähän kokonaismäärään nähden. Sykerajoja voi myös tutkia netissä monilla sivustoilla, kannattaa googlailla.

Lenkillä-blogin Elinahan kävi muuten joku aika sitten laktaattitestissä, ja aion itsekin mennä testaukseen tämän kevään kuluessa. Muistan vielä omasta iät sitten tehdystä testistäni sen, että kuntoa riitti myös sille vikalle kierrokselle, kun piti pistellä täysillä, mutta kas, esimerkiksi luokkani jääkiekkoilijamiehet jäivät kauas taakseni!

Mutta mikä meni itselläni vikaan, se tulee tässä:

1 Juoksin (huonoon) peruskuntooni nähden liian kovaa ja pitkiä lenkkejä. Aloitin reippaasti noin kympin tahkoamisella ja sykkeet pomppivat varmasti vauhtikestävyysalueen yläreunamilla. Selvisin lenkistä kyllä joka kerta, kiitos jumppakuntoni, mutta useita kuukausia juoksu tuntui kauhealta! Se hyvä olo tuli vasta lenkin jälkeen. Tarkalleen juoksu alkoi tuntua hyvältä juoksun aikana vasta kesäkuussa! Eli lähes puoli vuotta meni aikaa, tosin en juossut ensin kuin kerran viikossa.

Vaikka vuoden takainen juoksuvauhti oli nykyiseen verrattuna paljon hitaampaa, niin silti juoksu tuntui raskaalta ja tahmealta. Jos aloittaisin juoksemisen nyt, aloittaisin sen ehdottomasti juoksun ja kävelyn yhdistelmällä, waldnielilla. Sitähän voi soveltaa vähän fiiliksen ja kunnonkin mukaan, itse käytän usein 3 minuuttia juoksua, 1 minuutti kävelyä -taktiikkaa. Suosittelen. Aloita vaikka 30 minuutin vuorottelulla. Sykkeet pysyvät matalampana ja juoksuasento parempana, kun välillä kävelee.

Pidä siis aluksi juoksulenkkien pääpaino kevyissä peruskestävyyslenkeissä. Ne luovat oikeasti pohjaa kovemmille treeneille ja pidemmille matkoille.

2 Keväällä juoksin liian harvoin, tammikuussa-helmikuussa noin kerran viikossa. Arvatkaa, tuliko kiire vajaa pari kuukautta ennen maratonia… Pitkiä lenkkejä (20-25 kilsaa) en juossut kuin viisi ennen Tukholmaa. Vieläkin ihmettelen, miten maratonista oikein selvisin ja vieläpä ajalla 5:08. Viime vuosi opetti kuitenkin sen, että paitsi että juoksemisen oppimisessa auttaa järkevä juoksuohjelma, siinä jeesaa se, että juoksee. Juokseminen on niin kuin moni muukin asia, sen oppii tekemällä eli juoksemalla.

3 Juoksin liian yksipuolisesti eli aina samaa (liian kovaa) vauhtia. Ei se nyt ihan yhtä tyhjän kanssa ole, mutta kun peruskestävyysperusta puuttuu, niin kokonaisuudesta ei voi vain syntyä mitään kovin hyvää! Tällä hetkellä omassa juoksuohjelmassani on 4 treeniä, joista kaksi on kevyttä, rauhallista ja matalalla sykkeellä (noin 130-140) juostavaa pidempää treeniä.

4 Lisäksi juoksin usein samaa lenkkiä lahden ympäri, vieläpä samaan suuntaan. Keho tottuu kaikkeen ja jos se ei saa uusia ärsykkeitä, kehitys alkaa hidastua ja lopulta voi tyssätä kokonaan. Silloin treeni on sen hetkisen kunnon ylläpitoa, mutta ei välttämättä kehitä.

5 Välttelin mäkiä ja lyhempiä vetotreenejä. Olen vasta Vauhtisammakon juoksukoulun myötä oppinut pitämään esimerkiksi mäkijuoksusta! Se johtuu suureksi osaksi siitä, että minulle opetettiin oikea ja taloudellinen tekniikka, jolla juosta niin ylä- kuin alamäkiäkin. Vaikka en aina niin ihastunut mäkiin tai puolen kilsan vetoihin olekaan, ymmärrän sen, että myös ne kehittävät ja auttavat minua juoksemaan nopeammin ja pidempään.

6 En ensialkuun treenannut lihaskuntoa. Nyt teen lihaskuntotreenin kotona pari kertaa viikossa. Aika usein tulee tehtyä keskikehon ja yläkehon lihaksia, pitäisi myös vahvistaa jalkoja ja pakaroita, koska vahva alakeho toki näkyy myös juoksussa. Keskikehon lihakset jaksavat nykyään kannatella kroppaa juostessa paljon paremmin kuin ennen. Mutta tässä on vielä petrattavaa.

7 Lopulta innostuin liikaa. Ensimmäisen maratonin jälkeen en olisi muuta halunnut tehdäkään kuin juosta. Ja kun juoksua lisää yhtäkkiä noin 50 kilometristä 150 kilsaan kuukaudessa, sanomattakin on selvää, että jalat eivät ehkä sitä kestä. Onneksi olen säilynyt ilman rasitusvammoja! Loppusyksystä meinasi vasemman jalan penikka alkaa vaivata, mutta valmentajani Mikko neuvoi hieromaan säärtä. Säären säännöllinen hierominen peukaloilla (myös esim. Faskiapallo käy) ja Icepowerilla (jolla saattaa olla myös psykologista vaikutusta!) auttoi itseäni eikä penikkavaiva äitynyt pahaksi, vaan katosi.

Penikkavaiva eli kipu sääressä johtuu usein lihasten ylikuormittumisesta ja sitä esiintyy juurikin aloittelevilla juoksijoilla. Ylikuormitusta saattavat aiheuttaa harjoitusmäärien nopea kasvu, juoksualustan muutos hiekkatiestä asvaltiksi, epäsopivat jalkineet tai virheellinen askellus. Tärkeää on aloittaa jalkojen totuttaminen juoksuun maltilla. Ei ole aina helppoa!

8 Yritin pärjätä omillani. Ja moni pärjääkin, sitä en sano. Onhan netissäkin pilvin pimein kaikenlaisia juoksuohjelmia. Mutta itse olisin jo vuoden alussa hyötynyt ammattitaitoisesta juoksuvalmennuksesta ja opetuksesta hurjasti. Kun sitten syyskuussa aloin tehdä yhteistyötä Vauhtisammakon kanssa ja treenasin säännöllisesti porukassa ja sain oman juoksuohjelman, kunto alkoi kohota ihan silmissä! Enkä voi olla hehkuttamatta sitä, miten paljon tekniikka on parantunut!

Hyvässä ja taloudellisessa juoksuasennossa polvet, nilkat ja lantio osoittavat eteenpäin, ryhti on ylväs, kädet hipovat kylkiä, katse on eteenpäin, askel on rullaava ja osuu lantion alle. Alakeho tekee töitä aina pakaroita myöten. Yleisimpiä virheitä, joita näkee paljon, ovat esimerkiksi polvien sisäänpäin kääntyminen, kasaan painunut ryhti, jännittyneet hartiat ja käsien vähäinen käyttö. Niistä pääsee eroon kun ne tunnistaa, ja siinä tunnistamisessa voi auttaa valmentaja.

Mutta: On kuitenkin hyvä muistaa, ettei juoksuohjelma paljon auta, jos sitä ei noudata! Eli itseltä kannattaa kysyä sitä, onko valmis noudattamaan juoksuohjelmaa.

Juoksukunnon ja peruskunnon parantuminen, juoksun keventyminen, kilometriajan parantuminen ja silti matkan piteneminen on ollut itselleni todella motivoivaa seurata. Tuntuu myös ihan mahtavalta, että jaksan juosta vaikka 25 kilometriä niin, ettei se rasita itseäni mitenkään erityisen paljon.

Muista myös kehonhuolto!

Mutta jos jotain huonoa niin jotain hyvääkin! Kehonhuolto sen sijaan on ollut itselläni ihan hyvällä tolalla koko ajan, mutta sekin on tullut opittua kantapään kautta. Kärsinhän jokunen vuosi sitten juoksijan polvesta, joka lopulta lopetti juoksemisen kuin seinään ja jonka kuntouttaminen vei useita kuukausia.

Venyttely, putkirullaus ja hieronta kuuluvatkin säännöllisesti arkeeni. Hieronnassa käyn toistaiseksi noin kerran kuussa. Olen myös käynyt testaamassa kalevalaista jäsenkorjausta, ja kirjoitan siitä heti, kun olen käynyt siellä toisen kerran helmikuun alussa.

Kysy ihan mitä tahansa juoksuun liittyvää, vastaan kyllä! Ja jos en osaa vastata, kyselen viisaammilta.

Muita juoksijoita linjoilla?

Jenny

Tervetuloa Instagramiin!

Lue myös:

10 syytä osallistua juoksukouluun

Nollakunnosta maratonjennyksi

Ensimmäinen maraton 

 

18 thoughts on “Aloitteleva juoksija – vältä nämä virheet

  1. Moikka. Oli taas hyvä ja osuva postaus 🤗👍 Aloitin kans juoksut nyt tammikuussa säännöllisesti 2xvko:ssa (5-7km lenkkejä tähän mennessä ) ja elämäni ekan kympinkin sain tahkottua 😃 Ostin nyt sitten lipun tohon Helsingissä toukokuussa juostavaan puolimaratooniin😊 Mun haaste on just kehonhuolto-jutut…😒 ne tuntuu olevan just ne mitkä jää herkästi tekemättä, koska ei oo aikaa tms. Tosi surkeet syyt 🙈 nyt juuri elvyttelen jääpussit jaloissa orastavaa penikkavaivaa 😤
    Tavoitteena on juosta 2-3 lenkkiä viikossa, tehä 2 kokovartalon lihaskuntotreeniä ja kehonhuolloks Joogaa tai edes jotain! Tavoite EI OLE vielä toteutunut ja se ärsyttää..😕Kerta viikkoon käyn potkunyrkkeilytreeneissä…tuntuu ettei aika riitä ja sitten tää 3-vuorotyö lisäksi sotkee kuviot kun on yövuoroputken aika….
    Tänään alkaa yöt eli saas nähä miten ens viikon treenit lähtee kulkee 🤔

    1. Kiitos HeiUne viestistä ja onnea ekasta kympistä! eikö tullutkin mahtava fiilis :)
      Olet hyvissä ajoin liikkeellä ja koska sulla kuntoakin löytyy, uskon, että toukokuussa sulla on kiva puolimaraton edessä.

      Itsekin olin ennen tosi laiska kehonhuoltaja, ja 35 vuotta elämästäni meninkin tosi kevyillä kehonhuolloilla. Mutta sitten, kun sain sen juoksijan polven, niin aloin oppia. Silloin nimittäin kävi niin, etten voinut juosta metriäkään enää, kipu oli juostessa niin karsea. Se, että sain itseni siitä kuntoutettua takaisin juoksemaan on ollut myös tosi hyvä motivoija kehonhuollossa.

      Meidän tavoitteet on aika samanlaiset paitsi että omassa juoksuohjelmassa on 4 lenkkiä viikossa ja pakko sanoa, että kun on muutakin elämää, niin aika haipakkaa pitää. Oon kuitenkin ottanut sen asenteen, että teen sen, minkä ehdin ja sitten olen tyytyväinen siihen. Sulla on tietty toi kolmivuorotyö vielä sekoittamassa systeemiä. Mutta kannattaa pyrkiä tekemään parhaansa ja sitten olla siihen ja itseen tyytyväinen. Yritän opetella sitä, että kaikkea ei voi saada yhtä aikaa :D

      Mahtavaa viikonloppua sulle!

  2. Kiitos Jenny taas mahtavista vinkeistä :)! Olen syksystä asti juossut aiempaa enemmän ja aloin treenata juoksua tämän vuoden alusta 3x viikossa. Yleensä juoksen 7-10 kilsan lenkkejä mutta viime viikonloppuna juoksin elämäni ensimmäistä kertaa 15 km! Tuli tosi makea itsensä ylittämisen tunne lenkin jälkeen vaikka loppu ottikin voimille. Mulla tuo lihaskuntotreenipuoli on ihan retuperällä, olisiko sulla muutamaa hyvää vinkkiä mistä aloittaa :)?

    Hienoa viikon alkua sulle!

    1. Kiitos Anna kommentistasi!
      Ja onnea tosi hienosta saavutuksesta! Niin se kunto kasvaa ja juoksulenkit pitenee. Tuo juuri on mahtava tunne, kun ylittää itsensä! Jee!
      Mä olen nyt tehnyt kotona joko koko kropan kuntopiiriä (teen usein minuutin per liike tai 30 sekuntia) jossa on punnerruksia, kyykkyjä, lankkuja, muita vatsa- ja selkäliikkeitä, ojentajadippiä jne. Koko keho jotakuinkin läpi. Tai sitten teen nimenomaan keskikehon syviä lihaksia, joita juoksussakin tarvitaan. Mä jumppaan usein kotona vain 15 minsaa, joskus 30 minsaa ja se on jo tosi riittävä, kun tekee pari kertaa viikossa.
      Voisin tehdä tästä postauksen jossain vaiheessa, kiitos vinkistä.
      Ja iloisia kilsoja sulle! Ole ylpeä itsestäsi <3

  3. Mulle käy niin, että eka 30min tuntuu tosi työläältä mutta sen jälkeen helpottaa 😁 ehkä ennen lenkkiä pitäisi kotona lämmitellä alkuun, niin lenkki tuntuisi alusta asti mukavammalta. Mun ongelmana on se, että sykkeet on ihan tapissa mutta vauhti hidasta. Viimeksi puolikkaan jälkeen sykkeet oli välillä 179-190, ei mikään ihme, että ei tuntunut kovin hyvältä ja pitkä juoksutauko tuli sen jälkeen, kun ei huvittanut. Nyt haetaan juoksuiloa ja jätetään tarkoituksella vähän nälkää seuraaviin lenkkeihin, jotta saa taas säännöllisesti x kertaa viikossa lenkkarit jalkaan. Luulen, että se auttaa sykkeen kanssa. 😊
    Huippuetu juoksukouluun! Harmi, että olen ehtinyt ilmoittautua vauhtisammakon juoksukouluun jo aikaisemmin, etten pysty tuota hyödyntämään. 🙄 ehkä etukoodia myös syksyn ryhmiin?

    Ja kiitos taas hyvistä teksteistä! Odotan aina innolla, että mistä olet kirjoittanut ja luen tekstejä moneen kertaan 😊

    1. Kiitos Susanna ihanasta palautteesta ja kommentistasi! Olen kärsinyt samasta ja silloin olen usein lähtenyt liian vauhdikkaasti liikkeelle. Sua voisi auttaa just se, että juokset ekat 30 minsaa huomattavasti hitaammin ja annat kropan lämmetä ja mielen tottua lenkkiin? Tai sitten, kuten itsekin pohdit, voit lämmitellä kotona. Tai ensin kävellä vaikka vartin ja sitten alkaa juosta.
      Vaikka susta tuntuu, että juokset hitaasti, niin sun varmaan kannattaisi juosta vielä hitaammin tai just kävellä ja juosta vuorotellen. Kun se peruskunto alkaa parantua, niin juoksukin alkaa nopeutua. Ja moni ns. konkari, jolla on vauhtikestävyyspuoli ollut kunnossa, on joutunut aloittamaan peruskestävyyslenkit kävelystä ja juoksusta tai jopa kävelystä. Ei montaa viikkoa kuitenkaan tarvitse niin tehdä, sitä alkaa huomata aika nopeasti edistystä.
      Joo, pyydetään etukoodi syksynkin ryhmiin :) ehkä törmätään vauhtisammakon treeneissä!
      Iloisia kilsoja sulle!

  4. Itse olen aivan alkumetreillä juoksuharrastustani. En itse uskalla juosta kovin paljon koska minulla on vielä huomattavasti ylipainoa (BMI n.29). Pelkään etteivät polevni kestä ja hengästyn välitttömästi kun yritän juosta enemmän kuin pari minuuttia kerralla.
    Mutta niin kuin sanoit kai sen juoksemisen oppii vain juoksemalla.

    1. Kiitos Iira kommentistasi! Se juoksun ja kävelyn yhdistelmä on varmaankin hyvä sullakin. Se, että hengästyt, voi kertoa siitä, että juoksu on vielä turhan raskasta sun peruskuntoon nähden. Kun kävelet välillä, sykkeet eivät nouse niin ylös kuin juostessa.
      Juoksun oppii juoksemalla, mutta kannattaa just luoda sitä peruskuntopohjaa että jaksaa juosta. Ja se juoksu-kävely alkaa kyllä nopeasti tuoda tuloksia kun vain malttaa sitä tehdä vaikka 2-3 kertaa viikossa.
      Omasta kokemuksesta voin sanoa, että juoksu helpottuu myös, kun painoa putoaa. Ja niveletkään eivät ole enää sitten niin kovilla!
      Ihanaa, että oot alkanut juosta. Toivotan sulle paljon onnellisia kilometrejä.

  5. Voisitko tehdä spesifimmän postauksen penikkavaivoistasi; kuinka pääsit eroon, miten hieroit jne?
    Täällä yksi penikkavaivainen juoksutaukoa viettävä juoksija.

    1. Kiitos rriina kommentistasi. Voin tässä samalla kommentoida.
      Itsellähän ei tosiaan ollut vaiva päässyt vielä pahaksi, mutta usein just juoksulenkin alkuvaiheessa tuntui pientä kipua vasemmassa sääressä. Juoksen aika paljon asvaltilla, ja moniahan auttaa se, että juoksee polkuja/pehmeämpiä metsäteitä.
      Olen kuullut myös, että toisia auttaa jalkineiden vaihto. Ehkä myös omaa tekniikkaa kannattaa arvioittaa ammattilaisella, koska jos siinä on isompia puutteita, voi se oireilla erilaisina vaivoina, kuten just penikoina.
      Mä tein siis itse niin, että hieroin juoksun jälkeen säärtä samanaikaisesti molemmilla peukaloilla niin, että olin rasvannut jalan tosiaan IcePowerilla ja sormet luistivat hyvin. Ihan muutamia minuutteja kerrallaan. Toistin tätä noin parin viikon ajan ja oma vaivani katosi.
      Moni käyttää hieronnassa myös tennis- tai faskiapalloa. Itselle se faskiapallo tuntui jotenkin kovakouraisemmalta.
      Jos vaiva on päässyt pahaksi niin silloin kai ensiarvoisen tärkeää on, että jalka saisi lepoa. Toivon, että pääset pian vaivasta eroon ja juoksemaan!

  6. Kuulostaa hyvin tutulta tekstiltä! Sillä erolla, että itse edelleen jolkottelen itsekseni ja omaksi huvikseni, mutta juoksukoulusta olisi varmasti huima apu! Siinä vaan tökkii juuri tuo sitoutuminen, kun meillä vielä valvotaan niin paljon eikä tiedä mitä jaksaa jne. Mutta joku päivä! Kirjoitinkin juuri tiistaina blogiin juoksujuttuja. :)

    1. Kiitos Katja kommentistasi!
      Sähän olet ihan hurjaa kehitystä saanut ihan itsekin aikaiseksi, arvostan suuresti! Muistan, kun oltiin samalla lähtöviivalla toukokuussa. Sä juoksit tosi hyvin, eikä sulla ollut juoksua takana vielä kuin lyhyt aika!

      Joo, ymmärrän täysin sen, että kun valvotaan, niin ei jaksa aina urheilla eikä voi aina tietää, jaksaako lähteä yhtään minnekään! Kun meillä valvottiin ja mä ohjasin tunteja (liikaa ja liian kovia kaikki), niin lopulta sain seuralaiseksi ylikunnon. Ei kiva. Sitten kun joutui sohvalle, ei sieltä meinannutkaan päästä enää ylös, kun oli ihan poikki.

      Mulla on mennyt sun juoksujutut ohi, kipaisenkin tänään lukemaan.
      Tsemppiä ja kivaa päivää! Lähetän paljon hyviä unia ja terveyttä teidän suuntaan!

  7. Hei,
    Olen nyt aloitellut juoksua. En juokse kuin 2-3 km lenkkejä ja välillä kovempaa ja hiljempaa ja välillä tasaista vauhtia. Ylipainoa on 15kg ja kunto huono. Ennen aloitin juoksemalla ”pitkiä” 5km lenkkejä joista en nauttinut ja lenkille lähtö oli aina kauhean hankalaa ja epämiellyttävää. Nyt se tuntuu kivalta kun tietää että 20min riittää. Sen jaksan ja tulee hyvä mieli. Että ehkä olen ollut oikeilla jäljillä nyt kun sinun tekstisi luin! 😊 harmi että juoksu koulut niin kaukana ettei täältä pääse osallistumaan!

    Ps. On tosi kiva kun sun ennen ja jälkeen kuvissa näytät aina molemmissa tosi hyvältä ja iloiselta. Näyttää tosiaan että olet ollut tyytyväinen itseesi jo ennen laihtumista. Sitä itsekin eniten tavoittelen ja se on hurjan vaikeaa!

    1. Kiitos Heli kommentistasi!
      Ja hyvä sinä! Kuulostaa siltä, että oot oikeilla jäljillä!
      Kyllä se kunto siitä lähtee nousuun, kuten itsellänikin. Toi on niin hienoa, että olet osannut itse määritellä sulle tässä hetkessä sopivan lenkin pituuden. Kivempihan se on juosta, jos se tuntuu kivalle! Mä niin tiedän sen :)
      20 minsaa on oikein riittävä aika jo ja parantaa kuntoa varmasti. Huomaat sitten, kun keho tai mieli alkaa kaivata lisää. Eikä heti tarvitse rysäyttää tuntia, vaan vaikka 25 minuuttia.

      Joo, pakko sanoa, että olin kyllä aivan onnellinen myös vähän paksumpanakin. Toki nyt olo on parempi kuin ennen, mutta ei tässä edes ole parasta pudotetut kilot, vaan just se energia ja olo. Ja tietty juokseminen on kevyempää nykypainolla. Mutta sanoisinkin, että itsensä kanssa kannattaa olla kaveri jo siinä vaiheessa, kun alkaa muuttaa elämää. Sen asian kanssa olin tehnyt töitä jo ennen. Ehkä se oli just yks syy, että onnistuin. Menin positiivisen kautta enkä vaikka itseinhon.

      IHANAA viikon jatkoa sulle! Kiva, että kirjoitit!

  8. Kiitos vinkeistä! No mulla ei kyl todellakaan oo ollut ongelmana liian kovaa juokseminen. 😜 Tuskaisesta lönköttelystä pikkuhiljaa vauhti on noussut ja lenkit pidentyneet. Mun isoin kysymys liittyy siihen, et miten ihmeessä kukaan saa ajan kulumaan yli puoli tuntia kestävillä lenkeillä. Siis kun minusta se alkaa tuntuun helposti tylsältä. Et hohhoijjaa, johan tässä on juostu, saaks lähtee jo. Vai muuttuuko se joskus semmoseks lähes meditatiiviseksi, et jalat vaan kulkee ja siinä sit vaan menee mukana kummempia ajattelematta? ☺

    1. Kiitos Sanna kommentistasi!
      No ei se munkaan liian kovaa juokseminen ollut kovaa nähnytkään, jos vertaa nykyiseen hetkeen :) Mutta silloin se oli liikaa, kun peruskuntopohja oli heikko. Sä oot edistynyt tosi hyvin ja on ollut ilo seurata sun treenejä! Hyvä Sanna!

      Mä rakastan pitkiä lenkkejä! Ennen juoksin ne ilman musaa, mutta nyt usein kuuntelen musiikkia samalla. Kai mä sitten pääsen siihen juoksuflowhun niin, etten malttais odottaa. 2,5 tuntiakin sujahtaa tuosta vain. Ootko sä kokeillut kuunnella musiikkia tai vaikka äänikirjaa yli 30 minsan lenkillä, kun meinaat tylsistyä?

      Mä sanoisin, että juoksu itsellä on usein (ei aina) sellaista meditatiivista. Aiemminkin kun olen juossut, niin olen päässyt hyvinkin siihen meditatiiviseen tilaan. Toisaalta saatan saavuttaa saman tunteen vaikka imuroidessa :D
      Tykkään myös siitä, kun pitkillä lenkeillä on aikaa kelailla omia juttuja. Tai sitten vain edetä hiljaisuudessa. Tämäkin on asia, joka varmaan helpottuu juoksemalla!

      Millon mennään yhdessä lenkille? Olis kiva joku rauhallinen juosta yhdessä, voidaan höpöttää samalla :)

    2. Vastaan Sanna sulle myös omasta puolestani: mulla lähtee ajantaju yleensä joskus puolen tunnin jälkeen. Alku voi tuntua juuri tollain vähän ”tylsältä”, mutta sitten jalat kulkee ja ajatukset lähtevät laduilleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *