Hyvä elämä

Ei kadehdita onnellista, vaan ollaan sellainen itse

Pakko nostaa tämä aihe tapetille jälleen. Saan ihmisiltä päivittäin viestejä ja lähes poikkeuksetta esimerkiksi Instagramissa ne koskevat energistä ja iloista olemustani. Olen kiitollinen ihanista viesteistä, mutta sitten on se ääripuoli, joka kuvittelee, että iloinen ja energinen ihminen on saanut kaiken hopeatarjottimella ja on syntynyt kultalusikka poikittain ahterissa. Ei kadehdita onnellista, vaan ollaan sellainen itse.

Itse ajattelen, että onni ja ilo ovat jotain, mitä ihminen voi valita. Olen elänyt läpi vaiheiden, kun minusta on tuntunut siltä, että elämässäni on tasan kaksi väriä: pikimusta ja harmaa. Noista ajoista on jo kauan, mutta tärkein askel siihen, että olen nyt tässä tällaisena kuin olen, oli se, että lopulta valitsin. Valitsin hyvinvoinnin, ilon, rakkauden, ystävällisyyden, myönteisyyden ja sen, että ymmärrän, että elämässä kaikki tunteet ovat tavallisia ja mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Onnellinen ja positiivinen ihminen ei siis ole mikään höppänä, joka on nyt vain sattunut selviämään elämästään ilman suurempia kriisejä ja vastoinkäymisiä, eikä muusta tiedä.

Ilon kautta! Kiitos kuvista Maiju/Pinkit korkokengät

Miksi onnellisuus ärsyttää?

Keskustelin joskus niitä näitä erään puolitutun kanssa eräässä tilaisuudessa. Seuraamme lyöttäytyi hetkeksi kolmas henkilö, joka on mielestäni aina tosi aurinkoinen ja myönteinen ja josta saan itsekin energiaa roppakaupalla. Toki hänelläkin on varmasti päivänsä, kun ei vain jaksa. Sellaista ihmistä ei olekaan, jolla sellaista päivää ei joskus olisi.

Kun tämä päivänsäde sitten poistui, niin totesin puolitutulle, miten mielettömän piristävä tuo tyyppi onkaan, ihana. Siihen puolituttuni totesi kuivakkaasti ja ärsyyntyneenä, että no, se ei olekaan varmaan kokenut elämässään koskaan mitään kauheaa.

Miten jännä reaktio! Ei kai toisen positiivisuus, iloisuus ja energisyys vain ärsyttänyt häntä? Sitten tilaisuus alkoi, ja piti alkaa kuunnella luennoitsijaa. Keskustelu jäi sikseen.

Homma jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Sattumoisin tiedän, ettei tuon iloisen ja pirskahtelevan ihmisen elämä ole aina ollut mitään ruusunpunaa. Se, jos joku tyyppi on lähes kadehdittavan energinen ja vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta elämäänsä, ei tarkoita, että hän välttämättä eläisi jotenkin helpompaa arkea kuin me muut. Kaikilla on vastoinkäymisiä. Elämä on vaikeaa. Silti itse voi vaikuttaa moneen asiaan omalla asenteella ja valinnoillaan.

Toki välillä tuntuu, että joillekin annetaan vaikeuksia enemmän kuin kukaan jaksaisi sietää ja olen esimerkiksi omassa elämässäni luullut olevani joku kaiken likakaivo, kun ongelmat eivät ole tuntuneet loppuvan sitten millään. Mutta silti. Monet heistä, joita on koeteltu isolla kädellä, ovat kerta toisensa jälkeen jaksaneet rämpiä ylös joko omin avuin tai toisten tukemina.

Syvien vesien uimaretken jälkeen kaikki muuttuu 

Itse näen asian jopa niin, että sen jälkeen, kun vaikeatkin vastoinkäymiset saa selätettyä, aikaa kuluu ja tilanteet muuttavat muotoaan, asenne arkeen ja elämäänkin voi muuttua kokonaan. Syvien vesien uimaretken jälkeen kun ei helposti anna enää minkään pienten asioiden ainakaan kovinkaan usein hetkauttaa. Ei paljon kuulkaas harmita koirankakka kengänpohjassa, deadlinepaine tai ärhäkät sähköpostit. Sitä oppii näkemään sen, mikä elämässä oikeasti on arvokasta. Sitä oppii olemaan kiitollinen siitä, että saa herätä uuteen päivään.

Tiedän myös monista tuttavistani sen, että kun tapahtuu kovia ja elämä on hankalaa, onnellisuus on elpymisen ja selviytymisen jälkeen jotenkin tosi helppoa. Useimmiten, ei aina. Mutta sitä tarvitse metsästää tai jahdata, se vain on yksi arjen perusolotiloista. Tavallinen arkipäivä, lapsen suloiset varpaat, kevään ensimmäiset syreenit, ruusukimppu maljakossa, ajoissa tullut palkka, siivottu koti, toimiva kroppa, ystävät, se, että kahvipuruja olikin vielä tarpeeksi aamukahviin, siinä jo onnellisuuden syitä kerrakseen. Pieniä isoja elämän asioita.

Jokaisella ihmisellä on kaikenlaisia tunteita. Myönteisyys ja ilo eivät ole merkki mistään höppänyydestä.

Onnellisuus ei ole tyhmyyttä 

Onnellinen ja myönteinen ihminen ei ole sitä siksi, etteikö tietäisi, että maailma on hyvän lisäksi myös paha. Onnellinen ihminen osaa arvostaa arkea, ja ymmärtää kyllä, ettei elämä koskaan voi olla pelkkää pumpulia ja ruusuntuoksua. Onnellinen ihminen ei myöskään pidä mitään itsestäänselvyytenä, ei ihmisiä, tavaroita, asioita, ei työpaikkaa, ei hanavettä, ei julkista joukkoliikennettä, ei sitä, että saa aamulla avata silmänsä. Onnellinen ihminen on kiitollinen ihminen, eikä valita turhasta.

Onnellisuus ei siis ole sitä, etteikö elämä olisi välillä ihan syvältä. Onnellisuuteen kuuluvat kaikki tunteet, mutta niistä negatiivisista, ihmiselle hyvinkin tavallisista tunteista huolimatta arjen perusvire on onni, ilo ja myönteisyys. Vaikka elääkin niiden kautta, välillä on huonoja päiviä. Kun normifiilis on onni, ilo, rakkaus ja myönteisyys, olen omalla kohdallani huomannut sen, että vaikka minullakin on huonoja hetkiä, minulla ei ole enää päiviä, ettenkö jaksaisi, haluaisi tai pystyisi nousemaan sängystä, kuten joskus vaikeimpina elämänjaksoina. En myöskään ajattele enää, että kaikki on paskaa, vaan ajattelen, että jokin asia nyt sattui menemään eri tavalla kuin olin ajatellut tai toivonut.

Itselleni onnellisuus tarkoittaa myös sitä, että vaikka arki usein on sitä samaa tasapaksua, sekin voi olla hyvin onnellista. Onnellisuus on myös sitä, että osaan olla murehtimatta liikaa ja miettimättä mennyttä tai tulevaa. Onnea on sekin, kun joudun stressaavaan tilanteeseen ja minua alkaa hermostuttaa, että minulla on useita keinoja rauhoittaa itseäni. Joko olen vain ja möllötän sen tunteen kanssa, menen urheilemaan, mietin asiaan ratkaisua tai puhun jollekulle ja kysyn neuvoa.

Joskus kysyn itseltäni, että mitähän tämäkin asia nyt haluaa minulle kertoa. Onnellisuus on minulle sitäkin, että tiedän, että löydän voimaa itsestäni, jos sitä tarvitaan.

Sinäkin voit löytää.

Onnellista päivää sinulle! Herääkö ajatuksia?

Jenny

Tervetuloa Instagramiin!

Lue myös:

10 syytä osallistua juoksukouluun

Onko sellainen ihminen tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, joka sanoo toiselle rumasti?

 

24 thoughts on “Ei kadehdita onnellista, vaan ollaan sellainen itse

  1. Pakko vielä jatkaa vähän :) Luin oman kommenttini uudestaan ja siitä tule vähän semmoinen fiilis, että olisin jotenkin ”kiukutellut” aiheesta. Että ”äääää, antakaa mun olla onnellinen, te muut olette väärässä”. En suinkaan tarkoittanut sitä niin ja olit Jenny viisaana ihmisenä onneksi saanut kiinni mun pointista. Että meitä on moneen junaan ja elämän molemmista puolista – onnellisesta ja onnettomasta – saa ja pitää puhua.

    Ja hei, taidanpa napata ”haasteestasi” kiinni ja kirjoittaa aiheesta omankin blogin puolella :) Pitää ensin vielä vähän kypsytellä asiaa – jäin ihan kunnolla miettimään tätä teemaa ja olen pyöritellyt sitä mielessäni tosi paljon!

    1. Kiitos Emma toisestakin kommentista. Mun mielestä sä et ollenkaan kiukutellut aiheesta, vaan kerroit ajatuksiasi!
      Mä jään odottamaan sun onnellisuuspostausta innokkaana!
      Kivaa viikonloppua!

  2. Olen sanonut ennenkin, että sulla on mun luonto. Kukaan toinen ei voi koskaan tietää, että mitä murheita voi olla koettu. Minulle sanotaan usein, että sä et ole kokenut koskaan elämässä mitään pahaa. Voi voisin kertoa myös ne hetket, jotka olisivat voineet murtaa mut täysin. Olen päättänyt, että elän mieluimmin elämäni hymyillen, kun kantaen eilisen murheita riippana koko ajan mukana. Tämä on mun tapa selvitä ❤️ Kiitos kun olet ❤️

    1. Kiitos Maiju kommentistasi ja mahtavaa, että tää kirvoitti sut myös kirjoittamaan aiheesta sun omassa blogissa!
      Sun kirjoitus kuvastaa just sitä, mitä itsekin ajattelen, että ihminen voi lopulta valita. Siinä voi kestää kauan, ennen kuin sen valinnan voi tehdä, mutta lopulta se on jokaisen meistä omassa kädessä.
      Ja todellakin, niitä selviämistapoja on monenlaisia ja tämä on yksi.
      Kiitos itsellesi <3
      Ihanaa viikonloppua!

  3. Siis hei, ensin ihan pakko todeta, että mä en jotenkin pääse yli näistä sun kuvista. Ne on niin superihania <3 Niistä huokuu semmoista sisäistä valoa ja energiaa, jota ei yksikään ammattimalli pystyisi kuviin saamaan pelkästään poseeraamalla. Olen käynyt niitä kurkkimassa päivän mittaan monta kertaa ja jotenkin vaan hengästyn niistä joka kerta. Ihan mielettömiä!

    Mutta "asiaan". Onnellisuus on asia, josta mä olen saanut tosi paljon kuraa niskaan vuosien mittaan. Olen niitä onnekkaita ihmisiä, joiden elämä on ollut tasaisen onnellista aika lailla suurimman osan ajasta. Vaikeita vuosia oli mullakin, mutta ne oli vaikeudessaan sielä mittarin "iisistä päästä". Itselleni tosi kovia, mutta tiedostin aina, että eivät "kilpailukykyisiä" muiden vaikeuksien rinnalla, joten en niitä koskaan kauheasti ole mainostanut kuin ihan lähimmilleni. Olen saanut ihan valtavan paljon väheksyntää , kateutta ja jopa vihaa niskaani siitä, että mulla on ollut hyvät lähtökohdat (ei se kultalusikka, mutta onnellinen lapsuus) ja elämä on kohdellut hyvin. En ole tämän takia ollut "kelpoinen" ymmärtämään muita, en kykeneväinen tajuamaan niitä, joilla on ollut vaikeaa ja muutenkin ollut monesti vihattu sen takia, että kaikki vaan on ihan ok.

    Monesti on ollut aika vaikeaa hyväksyä tätä ja olen ollut monet kerrat täysin ymmälläni tosta kohtelusta. Ihan kuin mun onnellisuus olisi pois joltain muulta? Tai että mun pitäisi esittää jotenkin "kurjempaa", kuin mitä oikeasti olen? Olen kuitenkin ajatellut sen niin, että tämä on mun elämä ja mulla on oikeus elää sitä juuri tällä tavalla. Olen empaattinen ihminen ja tunnen tosi pahaa oloa kaikkien niiden puolesta, joilla asiat ei ole näin hyvin, mutta olen kyllä vahvasti (ja vähän vihaisestikin) sitä mieltä, että ei mun tarvitse pyytää anteeksi keneltäkään mun elämää.

    Huh, tämä on oikeasti tosi hyvä ja VAIKEA aihe. En oikein saanut muotoiltua ajatuksiani paperille, mutta toivottavasti saat mun pointista kiinni. Voisin selvästi jatkaa tästä kirjoittamista vaikka miten pitkään, mutta lopetan nyt tähän. Menee muuten kouhkaamiseksi :)

    Ihanaa (ja onnellista) viikon jatkoa sulle Jenny <3

    1. Kiitos Emma hienosta kommentista ja kauniista sanoista!
      Oot oikeassa, tämä on aihe, jota voisi koluta vaikka kuinka paljon ja katsella niin eri näkökulmista.

      Missään nimessä en siis tarkoittanut sitä, kuten Katillekin tuolla kommentoin, etteikö iloinen, myönteinen ja pirskahteleva tyyppi voi olla, jos on elänyt hyvän elämän! Ihanaa, että sulla on ollut onnellinen lapsuus ja mä koen muuten ihan samoin, niin on mullakin. Se jos mikä on muuten kiitollisuuden aihe ja itse muistelen lapsuuttani tosi usein lämmöllä ja rakkaudella ja toivon, että mun tytöillä olisi myös hyvä fiilis (vaikka kaksi vanhempaa ovat joutuneet elämään kanssani myös vaikeita vaiheita).

      Musta on ihanaa, että ihmisillä on hyvä elämä, kun niin monilla on ollut kaikenlaisia vaikeuksia. Ei todellakaan tarvi heittäytyä surkeammaksi kuin on ja mun mielestä paitsi että vaikeuksista pitää puhua, myös tuota puolta korostaa. Se, mikä mua harmittaa välillä on se, että joku ajattelee, että mulla on ollut niin helppoa, että siksi olen tällainen kun olen. Kun nimenomaan itse koen, että just ne mun vaikeat vuodet ovat tehneet MUSTA tällaisen kun olen.

      Sun onnellisuus eikä kenenkään muun onnellisuus ole keneltäkään muulta pois. On aina ihmisiä, jotka kadehtivat, kuka ilmaisia lenkkareita, kuka toisen onnellisuutta, kuka toisen hyvää lapsuutta. Niille tyypeille me ei oikein voida mitään muuta kuin toivoa, että ne tajuisivat, että myös ne voivat tehdä elämässä valintoja vaikka niiden historia olis ollut millainen. Joka hetki on tilaisuus tehdä toisin. Jos ihminen ei kestä toisen onnea, ei hänellä itsellään voi olla asiat kovin hyvin ja silloin kadehtimisen sijaan auttaisi se, että miettisi, mitä voi tehdä, jotta itse olisi onnellisempi.

      Ihanaa, että tästä on saatu aikaiseksi näin kiinnostavaa keskustelua!
      Mahtavaa viikon jatkoa sulle, Emma <3

      P.s. Mä melkein toivon, että sä kirjoitat tästä aiheesta sun blogissa :)

  4. Hyvä kirjoitus ja niin totta. Moneen asiaan VOI vaikuttaa. Itsekin haluaisin ajatella itsestäni, että olen perusvireeltäni positiivinen ihminen mutta voi että miten sisintä syö elää sellaisen kanssa joka ei ole ja joka ajattelee juuri noin, että jos ihminen on onnellinen niin ”hänellä nyt on niin paljon rahaa, eikä muitakaan huolia”. Mun mielestä ihminen saa olla ja levittää ympärilleen sitä hyvää oloa vaikka olisikin se hopealusikka suussa syntynyt ;).

    Kateus se on pahin synti. Kateuden varjolla on niin helppo huudella ilman, että tarvitsee oikeasti edes miettiäkään syitään sille muiden mollaamiselle.

    Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata muuttaa elämäänsä omilla voimavaroillaan sellaiseksi, ettei tarvitsisi turhaan lätistä pahaa muista :). Ja muistaa se ettei toisten ilo ja onni ole itseltä pois.

    1. Kiitos Laura K. kommentistasi!
      Niinhän se on, että me ei voida ketään toista muuttaa, korkeintaan herätellä, mutta tiedän mitä tarkoitat. Monesti muuten raha liitetään onnellisuuteen ja huolettomuuteen, mutta tunnen tai olen tuntenut kyllä ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut rahahuolia, ja jotka ovat kovin onnettomia. Ja vaikka raha helpottaa elämää ja rahahuolet ovat tosi kuormittavia, niin ei se raha loppukädessä kenestäkään onnellista tee.

      Ja kirjoitit just, kuten kommentoin Emmalle. Mun mielestä vaikeuksista pitää puhua, mutta niin pitää puhua enemmän siitäkin, ettei ole vaikeuksia :) Hyvää oloa ja fiilistä saa (ja mun mielestä jopa pitää ;)) levittää ympärilleen, oli sitten kokenut mitä tahansa tai ollut kokematta.

      Kateus on asia, joka on aika inhimillinen, mutta jota voi työstää ja itsessään tutkia. Musta tuntuu, että mä olen päässyt siitä eroon kokonaan tän mun itsetutkimusreissun myötä. Mä olen niin tyytyväinen elämääni iloineen ja suruineen ettei ole tarvetta kadehtia ketään. Se on ihana tunne, kun sen oivaltaa.

      Ja toi sun toka vika lause: BOOM! Niin viisaasti kirjoitettu, etten keksi mitään lisättävää.
      Ihanaa päivää sulle, Laura <3

  5. Hyvä kirjoitus, taas kerran! 😊 Itse olen saanut vuosikaudet joiltain ihmisiltä ns. pahaa silmää omasta iloisuudestani ja energisyydestäni. Tämä tulkitaan feikiksi (ja jopa perseennuolemiseksi) jostain syystä. Mutta omaan hyvän itsetunnon ja en maindaa pätkääkää! Toisaalta kun olen ajatellut niin näitä ihmisiä lopulta taitaa ärsyttää se, että hyväntuuliset ja energiaa ammentavat ihmiset on ympäröity upeilla ihmisillä ja omaavat suuren sosiaalisen verkoston. Taitavat siis kateellisuuttaan sähistä 😉 Ihanaa päivää!

    1. Kiitos Milou kommentistasi!
      Joo, olen törmännyt tuohon samaan. Plus kyselyihin, miten sä voit aina olla tollanen. En aina varmasti olekaan, en usko, että kukaan on, mutta useimmiten kuitenkin se on sellainen arjen perusvire. Koska se tuntuu itsestä hyvältä ja siitä on tullut tapa. Mä oon kans ajatellut, että jos joku ottaa sen perseennuolemisena ja feikkinä, niin ottakoon. Sehän ei ole meiltä pois!
      En ole ikinä ajatellut tuota yhteyttä sosiaalisen verkoston laajuuden kanssa, mutta toi on varmasti totta. Kyllähän sitä itsekin viettää aikaansa mieluiten kivojen tyyppien kanssa, joista saa hyvää virtaa ja energiaa.
      Kivaa päivää sulle <3

  6. Huomaan usein eri yhteyksissä että monet ihailevat/arvostavat eniten sellaista, jolla on ensin ollut vaikeaa mutta enää ei ole. Mitä vaikeampaa on ollut, sitä enemmän ihaillaan. Ja hyvä niin.

    Mutta ihminen joka on selvinnyt elämässään ilman suurempia murheita, ehkä ihan ilman kokonaan, voi ihan yhtä hyvin olla hyvin tyytyväinen ja onnellinen ilman sellaista vertailukohtaa vaikeisiin aikoihin. Olen vakuuttunut että oikeasti ON ihmisiä jotka ovat ns. kultalusikkatyyppejä, mutta vielä enemmän uskon että monen kohdalla on sittenkin kyse siitä että he eivät ”ole huomanneet” murheitaan, he eivät ole keskittyneet niihin.
    Tätä on vaikea selittää ilman suurta väärinkäsityksen vaaraa. Totta kai on murheita joita EI VOI olla huomaamatta, en tarkoita nyt niitä. Pikemminkin sitä, miten eri tavalla eri ihmiset suhtautuvat eteen tuleviin juttuihin.
    Tässä tulee juuri esiin jako tyytyväisiin/onnellisiin ja sitten sellaisiin jatkuvasti tyytymättömiin/negatiivisiin/valittajiin.

    1. Kiitos Kati viisaasta kommentistasi!
      Joo, en siis tarkoittanut, ettei ole ihmisiä, jotka ovat syntyneet ns. kultalusikka suussaan ja eivät olisi tyytyväisiä. Mulla on onneksi itselläkin kaveripiirissä tällaisia, ja he ovat onnellisia tai myönteisiä. Tiedän siis paljon sellaisia, joilla ei ole ollut mitään isompia murheita ja jotka silti osaavat arvostaa elämää hyvinkin suuresti. Varmasti kaikenlaisia ihmisiä on olemassa, mutta kun kenenkään naamasta ei voi nähdä, mitä hän on kokenut, on tyhmää olettaa, että iloinen persoona olisi päässyt elämässään helpolla. Toki heitäkin siis on ja se on ihanaa.

      Ajattelen sun kanssa samoin tuosta murheisiin ja vaikeuksiin keskittymisestä. Itse omassa elämässäni ne noteeraan, mutta tiedostan, että voin silti keskittyä hyvään ja pyrkiä ratkomaan asioita parhaani mukaan, käsitellä niitä tai pyrkiä hyväksymään. Vastoinkäymisiä kuitenkin tapahtuu eikä niiltä varmaan kukaan selviä täysin.
      Ja voihan joku, jolla on ollut ns. tosi helppo elämä, olla tosi negatiivinen ja valittaja. Ihmisiä on niin moneen junaan :) 
      Ihanaa viikon jatkoa sulle <3

  7. Juuri näin, onnellisuus tulee pienistä asioista. Olen onnellinen kun pystyn nykyään käymään jumpassa, tekemään lumityöt, siivoamaan ja illalla aloitan juoksukoulun! Vielä vuosi sitten tämä olisi ollu ihan mahdoton juttu.
    Kiitos Jenny, olet minulle ihan parasta, innostat ja teet päivästäni vieläkin paremman. Tuo juoksukoulukin tuli sinun innoittamana!

    1. Kiitos Raili kommentista ja kauniista sanoistasi! Sanattomaksi vetää tämänlainen palaute <3
      Ja ihan mahtavaa, että aloitit juoksukoulun! Toivotan sulle paljon iloisia hetkiä ja kilometrejä. Porukassa on niin mahtava juosta, tulet sen vielä huomaamaan. Se energian määrä ja vertaistuki, mitä juoksukoulusta saa, on jotain ihan tosi hienoa.
      Toivotan sulle ihanaa päivää!

  8. Kiitos kivasta postauksesta! Jotenkin huomaan itse arvostavani milteipä eniten ihmisiä, joiden elämä ei välttämättä ole ollut mikään kansikuvatarina, mutta he osaavat silti iloita elämästä. Yksi hyvin haastavaa elämää elävä kaverini totesi viisaasti: ihmisen on pelattava niillä nappuloilla, jotka on elämässään saanut. Joskus on toki mahdollista vaihtaakin niitä nappuloita, mutta ei läheskään aina. Esimerkiksi, jos arki on elämää vaikeasti vammaisen lapsen kanssa. Silloin on vain valittava se oma asennoitumistapansa. Kuinka hienoa onkaan, kun tapaa ihmisiä, jotka elämänsä vaikeuksista huolimatta osaavat olla kiitollisia ja onnellisia. Ja toki siinä kohtaa, kun on realistista muuttaa niitä elämänsä harmaita nappuloita vaikkapa pinkeiksi, niin Go for it! Ihanaa päivää! ❤

    1. Kiitos Sanna kommentistasi!
      Näinpä, aina ei voi muuttaa käytännön asioita, mutta voi just opetella katsomaan asioita uudelta kantilta. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä, mutta sitä voi todellakin harjoitella.
      Mä ymmärrän, että joskus sitä kyllästyy siihen tasapaksuunkin arkeen, mutta silloin voi just miettiä sitä, miten helppoa se lopulta onkaan.
      Itsellä kun elämä on ollut jo kauan sitä tasapaksua ja viime vuosi oli vaikea monella ystävällä ja tutulla, niin kummasti sekin muistuttaa olemaan kiitollinen siitä kaikesta, mitä saa kokea joka päivä. Ja aiheitahan on loputtomiin, kun vain haluaa ne nähdä.
      Ja mitä nappuloiden vaihtamiseen tulee, jos niitä voi vaihtaa, niin sitä vaihtoehtoa kannattaa tutkia.
      Mahtavaa päivää sulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *