juoksu

8 syytä, jotka saivat minut juoksemaan talvella

Mikä sai minut juoksemaan läpi talven tänä vuonna? Sitä mietin aamulla, kun taas vaihteeksi jäätävä viima viilsi kasvoja ja totesin, että auringosta huolimatta kevät ei koittanut tänäkään tiistaina. Illalla oli kyllä keväisempi ilma, ja ajattelinkin, että talvikamat saa pakata pian varastoon kesän ajaksi.

Oli kevät tai ei, niin hieno fakta on, että kulunut talvi oli pitkästä aikaa ensimmäinen jos ei vallan aivan ensimmäinen laatuaan, kun jatkoin juoksemista läpi talven, rännän, tuiskun, pakkasten ja viiltävän tuulen. Toki jouduin olemaan juoksematta kuukauden influenssan takia, enkä vieläkään tee treenejä, joissa hengästyisin kovaa.  Mutta ihan oikeasti voin onnitella itseäni, säätila vain harvoin estää juoksemisiani, jos olen kunnossa.

Toki se on se juoksun ilo, joka innostaa. Mutta aiemmin olen ollut talvijuoksun inhoaja. Mitäs sitä peittelemään. No, en ole enää.

8 syytä, jotka saivat minut juoksemaan talvella

Riittävä, mutta samalla sopiva vaatetus. Ei tästä kovin kauaa ole, kun vasta opin pukeutumaan lenkille oikein eli niin, ettei ole kylmä tai kuuma ja katsomaan lämpömittaria ennen ulos säntäämistä. Läpi talven noudatin tuota +10 asteen lisäämistä oikeaan IRL-lämpötilaan, ja omalla kohdallani se toimi hyvin.

Kovilla pakkasilla pukeuduin talvijuoksuhousuihin tai talvijuoksutrikoisiin, pitkiin sukkiin, merinovillaiseen pitkähihaiseen, mahdollisesti vielä lisäksi lyhythihaiseen ja Stadiumin alelaarista hankkimaani paksumpaan talvijuoksutakkiin. Ihmeen hyvin pärjäsin ohuilla juoksuhanskoilla ja pipo oli toki päässä, näillä keleillä se alkaa olla jo minunlaiselleni kuumakallelle liikaa. Ihan parhaat olivat ystäväni minulle neulomat villasäärystimet! En olisi pärjännyt ilman niitä kovemmilla pakkasilla, poluilla tai lumimyrskyssä, vaan lumi olisi varmasti tunkenut kenkiin ja akillesjänteenikin olisivat tykänneet huonoa.

Tykästyin myös erityisesti Craftilta testiin saamiini mustiin, ihonmyötäisiin talvijuoksutrikoisiin. Ne olivat superpehmeät ja jotenkin huomaamattomat: ne jalassa tuntui kuin ei olisi jalassa housuja ollut ollenkaan! Itse käytin niitä vielä –13 asteessa ja hyvin tarkenin.

Kuvassa juoksun ilo, Craftin ei housuja ollenkaan -fiiliksen talvijuoksutrikoot, SOCin talvijuoksutakki (alelaarista), ystävän neulomat villasukat, Salomonin juoksureppu ja Sarvat. Tuo päivä oli mieletön!!

Nastakengät nostivat juoksenteluni ihan uudelle tasolle ja ilman niitä en olisi uskaltanut poluillekaan. Sain Sarvalta testiin Sarva Xerot, jotka osoittautuivat todella pitäviksi ja mukaviksi nastakengiksi. Vaikka olin pärjännyt kesälenkkareilla tähän asti ja valikoinut talvisin reittejä jää-, lumi- ja hiekoitustilanteen mukaan, kun kerran pääsee juoksemaan nastoilla, ei niistä enää jatkossa todellakaan aio luopua! Uusi maailma avautuu, ei voi muuta sanoa. Nastat – vahvasti jatkoon.

Talvijuoksu – nastoilla vai ilman

Sarva meistä on rautaa!

Esport Arenan sisärata oli ihan huippu ja kävin siellä juoksemassa pitkiksiä kovimmilla pakkasilla. Ostin Esportiin heti kättelyssä 10 kerran kortin, joka maksoi 87 euroa (kertamaksu on 12 euroa). Kortin ainoa huono puoli on sen lyhyt voimassaoloaika eli 3 kuukautta.

Pisin sisäradalla juoksemani lenkki oli 26 kilometriä, mikä sujui kivasti satunnaisen juttuseuran ja musiikin siivittämänä. En ole juoksumattoihminen, enkä vain jaksa juoksumatolla varttia pidempään. Hallissa on sentään vaihtelua ja saatoin tarkkailla muita ihmisiä ja käynnissä olevia pelejä. Itse tykkään juosta Esportissa vain yläradalla, mutta jos siihen yhdistää alaradan, yhdelle kierrokselle tulee pituutta jo 800 metriä. Kortillani on muutama kerta vielä käyttämättä, joten jossain vaiheessa suuntaan halliin varmasti tekemään nopeita vetoja. Odotan jo innolla, että voin siirtää vetotreenini ulos Eläintarhan kentälle, jolla treenasin jo junnuna, kun harrastin yleisurheilua HKV:ssä.

Meikäläinen on eräässä treenilehdessä tässä lähiaikoina. Tässä pällistelen Esport Arenalla vain kuvauksissa, vielä en ollut juoksukunnossa.

Juoksuohjelmalla oli myös suuri merkitys siinä, että juoksemaan tulee lähdettyä millä tahansa kelillä. Kauhein ilma oli lumimyrskypäivänä, jolloin kympin lenkissä tuntui kestävän iäisyys ja välillä kahlasin polvia myöten lumessa. Mutta se, mikä lukee juoksuohjelmassa, se tehdään, jos ollaan terveitä. Odotan jo innolla, että pääsen kovempien treenien pariin influenssan jälkeen. On varmaan aika muikeaa juosta kilsan vetoja ja nopeita mäkispurtteja. Yhteistyöni Vauhtisammakon kanssa jatkuu, ja heiltä olen saanut tämän uusimmankin juoksuohjelman. Vauhtisammakolla alkavat muuten nyt uudet ryhmät piakkoin, esimerkiksi aloittelijoille Turussa.

Juoksuvalmentajani Anni, suuri idolini.

Yhteislenkit ovat tulleet meikäläisen elämään jäädäkseen ja niitä järjestän myös Juoksujalka vipattaa -blogin Merituulin kanssa. Minusta on vain aivan mahtavaa saada juosta sekä vasta juoksua aloittelevien että jo konkarien kanssa. Toki välillä on ihanaa juosta yksinkin, mutta kyllä vain kilometrit kertyvät helposti, kun mukana on saman henkistä seuraa, jonka kanssa voi jaaritella vaikka juoksuliiveistä, tulevista kisoista tai mistä tahansa. Seuraava juoksua ja kävelyä yhdistävä aloittelijoiden yhteislenkki on torstaina 12.4. ja starttaamme Forumin Stadiumilta. Tervetuloa!

Kuva joltain yhteislenkiltämme. Seurassa juokseminen on huippua!

Juoksureppu oli ihan paras ostos, vaikka sen hinta (119 e) vähän kirpaisikin. Tilasin Salomonin liivin talvella Varuste.netistä ja erityisen kätevä se on polkulenkeillä, mutta myös pitkiksillä, joilla mukana täytyy jo olla juomaa ja evästä. Vielä viime vuonna saatoin juosta 25 kilsan lenkin ilman vettä, mutta nykyään pidän pitkiksillä juomaa ja energiaa aina mukana. Jaksaa niin paljon paremmin! Eikä tule tilannetta, kuten alkutalvesta, kun olin niin janoinen, että olisin voinut syödä lunta, hahaha. Viimeisellä pitkiksellä kaupungissa huomasin, että liivi kerää katseita. Väliäkös tuolla. On se hemmetin hienokin. Suosittelen lämpimästi Salomonin S-Lab Adv Skin 5 Set -liiviä. Se on tehnyt juoksuistani niin paljon miellyttävämpiä.

Kyllä juoksureppu on juoksevan naisen paras ystävä! Parempi kuin timantit.

Suunnitelmallisuus liittyy oikeasti juoksuohjelmaani, mutta voihan olla juoksuohjelma, vaikka ei olisikaan suunnitelmallinen. Jo edellisen viikon sunnuntaina mietin sitä, miten seuraavaan viikkoon seuraavan viikon juoksuni (normisti 4 treeniä) ja muut harkat (jatkossa 2-3 joogaa ja lihaskuntotreeniä) sijoitan. Jos en ole suunnitelmallinen ja alan arpoa, että jaaha, milloin sitä juoksisi vedot tai pitkiksen, voi huomaamatta arpoa loppuviikkoon asti. Kun se on kalenterissa, se tapahtuu, onkin lempilauseeni.

Tavoitteet motivoivat ja niitä piisaakin riittävästi. 8.4. olen Berliinin puolikkaalla, 21.4. Fuck Cancer Runissa (tule juoksemaan hyvän asian puolesta!). Toukokuussa ohjelmassa on puolikas eli Tukholman maratonin viimeistelylenkki 19.5. Helsingissä. Ehkä Naisten Kymppi, koska se on hauska tapahtuma! Tukholman maraton on 2.6. jonka jälkeen saan alkaa valmistautua ekaan ultramatkaani.

Saa nähdä, kuinka muikkelin käy, jos en pian pääse juoksemaan enemmän. Heinäkuussa sitten toivun ultramatkasta ja treenailen mökillä polkujuoksua. Elokuun alussa kutsuu ainakin PNM Trail, jonne tulen pian arpomaan pari osallistumista, pysy linjoilla!

Että näin. Mites sulla (talvi)juoksu? Entä muut treenit?

Jenny

Suunnon testissä olevasta kellosta on tulossa postaus. Pysy linjoilla!

2 thoughts on “8 syytä, jotka saivat minut juoksemaan talvella

  1. Olen ollut todellakin ihan hirveä vilukissa koko talven ja viettänyt aikaa juoksumatolla sisätiloissa. Talven aikana juoksu matolla on alkanut tuntua aina vain helpommalta eikä tarvitse tuijottaa kelloa jatkuvasti. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *