Kaikki on sinussa
Sain herra Eckhart Tollelta viikkomeilin, jonka voi tilata hänen nettisivuiltaan. Tovi sittenhän luin hänen Läsnäolon voima -kirjansa, ja pitänee lukea se heti miten uudestaan. Kirjassa oli selkeitä pointteja, mutta myös asiaa, joka itselläni vaatii kypsyttelyä. Joka tapauksessa, viikkomeilissä luki näin: It’s all in you. If a book or any other teaching is powerful, how else do you feel it? There must be something in you that recognizes it because there are others to whom a spiritual book or teaching would be meaningless.
Ihan totta! Näinhän se on. Itse olen lueskellut näitä elämäntaito-opuksia, ja mitä enemmän niitä luen, sitä enemmän niitä tahdon lukea. En oikein muista, mistä alunperin innostukseni lähti käyntiin. Luulen, että sen aiheuttivat isot muutokset elämäntilanteessani ja se, etten enää tahtonut tuntea itseäni onnettomaksi. Kaipasin muutosta. Tahdoin itse pyrkiä helpottamaan oloani ja ymmärtämään enemmän. Ja kas, lukemalla kirjoja, joita olin ennen pitänyt hihhulihuuhaakirjallisuutena, tai no, en ehkä niin minun juttunani, (ja jotka useimmiten ovat muuten bestsellereitä!) huomasin oppivani jatkuvasti lisää muista ihmisistä, ja ennen kaikkea itsestäni.
Olin myös usean vuoden tehnyt todella paljon töitä ajautuakseni työurallisesti pisteeseen, jossa olin. Olin tehnyt kovasti duunia haaveideni eteen ja yhtäkkiä huomasin, ettei saavuttamillani asioilla ollutkaan enää niin väliä. No, turhautuminen on yleensä merkki muutoksen tarpeellisuudesta. Olen toki yhä kunnianhimoinen, mutta eri lailla. Asiat ovat ehkä nykyään eri arvojärjestyksessä.
Itse siis muutin asioita, mutta itse asiassa viimeksi tänään olen pohdiskellut sitä, mitähän oikeasti haluan tehdä isona. Kun kävin tapaamassa kuukausia sitten Claudia Eveä, hän oli sitä mieltä, että minä tulen tekemään jotain, missä autan ihmisiä. Jo ennen Even tapaamista minulla oli ollut selvä plääni, josta jouduin luopumaan jota jouduin lykkäämään ajanpuutteen vuoksi. Yhä aion luultavasti toteuttaa alkuperäisen ajatukseni. Tahdon yhdistää kirjoittamisen, toisten auttamisen ja maailman tekemisen edes vähän paremmaksi paikaksi. Toisaalta olen kyllä välillä melkoinen tuuliviiri. Keksin ensin jotain mielestäni loistavaa josta innostun kauheasti, mutta sitten kiinnostus lopahtaakin. No, se lienee inhimillistä.
Kirjojen myötä elämääni on tullut muutenkin muutosta: Pyrin minimalismiin, vältän (useimmiten) turhuuksien hankkimista, pyrin iloitsemaan pikku asioista tässä ja nyt, yritän välttää tulevassa tai menneessä elämistä, pyrin huomioimaan muita ihmisiä enemmän ja ajattelemaan vähemmän itseäni, pyrin tuntemaan itseni paremmin, pyrin hillitsemään paikoin hyvin terävän kieleni, yritän miettiä mikä minulle on tärkeää ja pyrin keskittymään siihen, olemaan henkisesti vapaa… Voi kuulkaa, tämä käy aivan työstä! (Ja kuulostaa kolmenkympin kriisiltä, hahahah).
Toinen suosikkipapparaiseni Wayne W. Dyer antaa mainioita ohjeita Löydä henkinen minä -kirjassaan. Tässä muutama oma suosikkini kirjan runsaasta tarjonnasta:
1. Yritä joka päivä palvella toisia edes hieman kertomatta siitä kellekään. Jos etsit omaa onneasi, se karkaa aina, mutta jos pyrit tekemään toiset onnelliseksi, löydät onnen itsekin.
2. Harjoittele merkityksellisten sattumien tuottamista. Kuvittele uutta työtä, hyvää ihmissuhdetta ja keskity mielikuviisi. Sitä saa, mitä tilaa, vaikka en sattumiin uskokaan, vaan tarkoitukseen.
3. Uhraa aikaa kauneuden havaitsemiseen. Katso auringonnousua, vanhaa tuulipukupariskuntaa kävelemässä käsi kädessä, pienen vauvan toilailuja. Lähetä muille ajatuksissasi rakkautta! (Oma suosikkini on nykyään lähettää liikenteessä tonttuileville rakkautta sadattelun sijaan, heh).
4. Antaudu! Lakkaa olemassa ristiriidassa sen kanssa, mikä on tai voi olla, ja anna periksi. Älä enää kysele, että ”miksi minä?”. Hyväksy tilanne ja mene eteenpäin. Päästä irti.
5. Varaa joka päivä aikaa hiljaa olemiseen. Sanotaan, että rakkaus saa ihmisen sanattomaksi. Anna itsellesi aikaa olla sanaton, täysin vaiti. (Vielä kun Dyer kertoisi, miten tämän voi järjestää kolmen lapsen työssäkäyvänä äitinä, olisin tosi kiitollinen!)
Näillä mennään.
tiinanen
Ai että mä tykkään sun blogista! 🙂
Ja mitäs johdatusta tää nyt on, kun just eilen juttelin kavereiden kanssa ja oli puhetta sekä siitä Teemalta tulleesta dokkarista, että Claudia Evestä, ja nyt molemmat mainitaan sun blogissa?!
jennyhe
Hih, kiitos, minä tykkään siitä, että käyt lukemassa! Ja tuo toinen asia on hauska kans, mutta ehkä kertoo siitä, että meitä kiinnostaa samantyyppiset asiat 🙂
tiinanen
Jep, you might be right. Hauska yhteensattuma vaan. 🙂
jennyhe
Jos käy vielä kolmannen asian kanssa noin, niin sitten on jo aika mystistä 🙂