Pääsin eroon heräilystä – muutama vinkki kohti rauhallisempia unia
Iltapuhteiksi kerron, miten pääsin eroon heräilystä – muutama vinkki kohti rauhallisempia unia. Elokuussa kirjoitin suuressa epätoivossa pätkäunistani ja jatkuvasta heräilystä, joka oli jäänyt päälle kuopuksen, 6, oltua huonosti nukkuva tai paremminkin hyvin heräilevä vauva. Nyt kun luin tänään tuon elokuussa kirjoittamani tekstin uudelleen, en voi kuin pyöritellä päätäni järkyttyneenä ja olla niin kiitollinen siitä, että olen jo tovin nukkunut jos en erinomaisesti, niin lähes. Tällä hetkellä saatan herätä kerran tai korkeintaan pari yössä, joka yö en sitäkään. Kun vanhin tyttäreni vielä asui kotona ja tuli töistä kotiin usein puolilta öin, en enää useampaan kuukauteen herännyt hänen tuloonsa, kuten vielä kesällä jokainen kerta.
Ja se huonosti nukkuva vauva siis on nykyään jo kuusi, ja jo pitkään nukkunut kuin tukki. Hän nukahtaakin ilman niitä parin tunnin nukutteluja, laittaa pään tyynyyn iltasadun jälkeen, tovin juttelee ja sitten kääntää kylkeä. Itsellä heräily vain jäi päälle noista vuosista ja tosiaan vielä kesällä heräilin jokaiseen rasahdukseen. Useimmiten nukahdin heti uudestaan, mutta tuntui siltä, että syvä uni oli kortilla ja aamulla olisi oikeasti tarvinnut tulitikkuja, että simmut olisivat pysyneet auki.
Epätoivoiseen elokuiseen postaukseeni sain rutkasti vinkkejä teiltä blogini lukijoilta, osa facebookissa inboksiin, osa tuon postauksen alle. Jos nukut huonosti, sinun on vaikea nukahtaa tai heräilet, kuten itse tein, suosittelen lukemaan tuon postauksen kommentteja ja kokeilemaan erilaisia vinkkejä! Ja jos sinulla on huonosti nukkuva vauva tai taapero, älä huoli, koska sekin vaihe suurella varmuudella menee ohi.
Miten pääsin taas kunnollisten unien maailmaan?
Olen tässä viime aikoina miettinyt, että miten ihminen voi vuosia nukkua huonosti ja heräillä hienosti, luulla jo, ettei ollenkaan enää koskaan ikinä tule osaamaan nukkumisen taitoa, ja sitten yhtäkkiä alkaa nukkua paremmin kuin pitkään aikaan. En ihan varmasti pysty omalla kohdallanikaan sanomaan, mikä minua on eniten auttanut, ehkä se on kaikkien tekijöiden summa. Joka tapauksessa muutamia muutoksia tuli tehtyä ja ne ovat seuraavanlaisia:
Minimoin alkoholin käytön. Jos nuorena jaksoi bilettää eikä alkoholi vaikuttanut uniin millään tavalla, niin mitä enemmän ikää tulee, sitä suurempi on alkoholin vaikutus itselläni laadukkaaseen yöuneen. Eikä tosiaankaan tarvitse juoda koko pulloa, vaan lasi tai parikin kuohujuomaa sai minut joko valvomaan yöllä tuntikausia tai sitten heräämään vähän väliä, jolloin aamulla olo on kaikkea muuta kuin virkeä. Tämäkin on osasyy sille, miksi 1.1. aloittamani tipaton vain jatkuu. En halua pilata hyviä uniani viinillä, vaikka lasi pari rentouttaisikin mukavasti.
Hankimme uuden sängyn. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, vaihdoin suuren valkoisen sängynrunkomme paikallisella kierrätyspalstalla pariin leffalippuun. Tarkoitus oli hankkia jenkkisänky, mutta niinpä vain tuli uinuttua liki 1,5 vuotta sängynrungoissa olleilla korkeilla joustinpatjoilla. Välillä ei jaksanut panostaa sängyn hankintaan ja välillä ei ollut siihen rahaa. Uuden sängyn hankkiminen oli kuitenkin kannattava asia, sillä noihin aikoihin alkoivat uneni tasaantua.
Lakkaan räpeltämästä puhelinta useimmiten 21.15, viimeistään 21.30. Sen jälkeen luen kirjaa, enkä enää someta. Luen kirjaa niin kauan, että silmät alkavat lupata, useimmiten tämä tapahtuu aikaisintaan 21.35 tai viimeistään 21.55. Lasken kirjan kädestäni, vedän peiton korviin ja nukahdan. Uskon, että myös tällä on ollut suuri vaikutus. Some niin innostava kuin se onkin, pitää minut virittyneessä tilassa kun taas kirja, usein joku henkinen opus tai sitten tietokirja tai asiaproosa, tempaa minut mukaansa, mutta on myös mukavan nukuttava.
Aloin käyttää päivittäin kalaöljyä. Kun kaverini houkutteli minua kokeilemaan markkinoimaansa kalaöljyä, tartuin puheissa ehkä siihen, ettei hän ollut sairastanut itse ollenkaan sen syönnin aloitettuaan ja hän, myös entinen pätkänukkuja ja heräilijä, oli alkanut nukkua sikeämmin kuin aikaan. No, juotuani ruokalusikallisen öljyä aamuisin parin viikon ajan, sairastuin flunssaan, joka kesti kuusi viikkoa! Olin ihan että just joo, mutta myöhemmin tajusin, että muutama kuukausi öljyn aloittamisen jälkeen aloin tosiaan nukkua kunnolla. En toki yhtään osaa sanoa, mikä rooli öljyllä on unieni suhteen, mutta eipä ole tullut mieleen lopettaa sen käyttämistä, ei siitä haittakaan voi olla omalla kohdallani. Puteli tosin oli jääkaapissani tovin, ennen kuin uskalsin tarttua siihen. Pelkäsin makua ja röyhtäilyjä, mutta juoma ei tarjoile kumpaakaan hirvitystä. Itselle pelkkä öljy nieltynä oli kuitenkin liian heviä settiä, mutta kylmään vesitilkkaan sekoitettuna se menee liukkaasti alas.
Toki olen viime kuukaudet myös liikkunut enemmän ja monipuolisemmin, tehnyt säännöllisesti meditaatio- ja rentoutusharjoituksia, syönyt terveellisemmin ja säännöllisemmin ja ollut yksinkertaisesti aika helvetin hyvällä tuulella ja energinen. Vaikea on sanoa, mikä on seurausta mistäkin, mutta se on ainakin varmaa, että itsestä kannattaa pitää parasta mahdollista huolta ja tarkkailla omia olotilojaan, tottumuksiaan ja tapojaan olla ja toimia. Ja lopulta nuo omat muutokseni näyttävät minimaalisen pieniltä, kun vertaa siihen epätoivoon ja kärsimykseen, jota huonosti nukkuminen itselläni aiheutti. Ehkä se on niin, ettei niiden muutosten tarvitse aina olla mitään maailmaa mullistavia!
Ja kun taas on päässyt paremman nukkumisen makuun, ei niitä unia halua millään tavalla tärvellä. Siitä syystä sanonkin nyt, että kauniita unia!
Orvokki B.
Kävin lukemassa sitä elokuun blogikirjoitusta. Hyviä vinkkejä siellä ja lohduttavaa, että meitä on niin monta, vertaistukea saadaan. Itse asiassa varmaan lähes jokainen saa kokemuksia vajaasta nukkumisesta toisinaan. Tuo ajatusten vellominen päässä tai joidenkin unohdusten muistaminen nukahtamishetkellä tai aamuyön pitkinä tunteina on pahinta. Onkohan se hallittavissa? Itselleni olen kehittänyt nukahtamislauseen, jota alan pyörittää illalla tai satunnaisesti herätessäni. Tällä hetkellä se on: ”Nyt nukutaan. Olen rento ja rauhallinen.”
Sanna/Kototeko
Hyviä vinkkejä. Pätkänukkuja täälläkin, mut mä kyl nukun, jos sallitaan. Meidän 3 vee on äänekäs nukkuja ja herättelee edelleen. Mulle meditaatio on ihan must. Ja sometuksen minimointi illalla. Tykkään sun blogista! – Positiivishenkinen olematta kuitenkaan pakonomaisen pirtsakka. 💞 En kovin paljoa lue muita kuin kässäblogeja, mut tää on nyt tarttunut seurattavien joukkoon.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Orvokki B. kommentistasi! Olen ihan samaa mieltä, että turha vellominen on pahinta. Harvalle asialle voi yöllä tehdä mitään ja ne asiat voivat saada suuret mittasuhteet. Hieno tuo sinun voimalauseesi! Mukavaa viikonloppua 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Moi Sanna! Kiva kun kommentoit ja mahtava kuulla, että olen tarttunut mukaan matkaasi! Ilahduttaa mua kovasti. Mua nauratti toi, että kolmevuotias on äänekäs nukkuja 😀 Ihanasti sanottu.
Mahtavaa, että sä saat nukkua, oon itsekin niin onnellinen, kun olen löytänyt sen lahjan uudelleen. Uni kuitenkin on niin tärkeä asia, ettei tosikaan.
Kaunista viikonloppua!