Joogatunnin jälkeistä oloa en saa juoksusta – silti juoksen enemmän kuin joogaan
Yhteistyö/Magnesia Festival
Joogatunnin jälkeistä oloa en saa juoksusta – silti juoksen enemmän kuin joogaan. Ihminen on sellainen, että tekee mielellään asioita, joissa on hyvä.
Viikonloppuna varasin pitkästä aikaa joogatunnin suosikkipaikastani Ilmasta. Vaikka minulla oli ostamani joogakortti voimassa kesäkuun, en ollut ehtinyt joogatunnille viiteen viikkoon. Oikeasti olen sitä mieltä, että kiire on ollut ihan omin pikku kätösin aikaansaamaani ja se, ettei ehdi, on usein vain kysymys siitä, mikä sillä hetkellä on tärkeää: suorittaminen vai itsestä huolenpitäminen. Kröhöm. Toki olin panostanut juoksuun Tukholman maratonin takia, mutta myös tekosyitä riitti.
Kun sitten keskiviikkoaamuna polkaisin Jopollani joogasalille, tuntui kuin kotiini olisin tullut. Vaikka aamuflow tuntui paikoin tosi raskaalta ja välillä jopa kamalalta, tuntui se samalla aivan ihanalta juoksulenkkien ja kotijumpan jälkeen. On vaikea kuvailla sitä hyvää oloa, joka joogatunnin jälkeen vallitsee koko kehossani, jokaikinen kerta. Lonkankoukistajien ja yläselän kireys on poissa, veri kiertää kehossa ja pituutta kasvan ainakin kolme senttiä!
Tämä on minun rakas joogapaikkani mökillä. Tosin välillä menee makoiluksi!
Liikunnan suhteen olen tällä hetkellä sen verran mukavuudenhaluinen, että useimmiten haluaisin tehdä asioita, jotka sujuvat minulta ja joissa olen hyvä. Mutta tammikuussa sadannen kerran alkanut joogataipaleeni on opettanut minulle runsaasti itseni ja taitojeni hyväksymisestä ja tuonut paljon myös uuden opettelun iloa. Sitäpaitsi välillä on mukava olla rehellisesti aloittelija ja luottaa opetukseen. Se voitonriemu, joka syntyy siitä, kun kroppa jollain kerralla kääntyykin hieman aiempaa enemmän sivulle tai että jaksan nostaa jalkaani hitusen suorempana kehon taakse ilman, että koko asento hajoaa, on todella palkitsevaa. Kyllä, vaikka kyse olisi vain muutamista senteistä!
Jos ennen olin joogan ikuinen aloittaja, pikku tauosta huolimatta olen saanut siitä jonkinlaisen rutiinin elämääni. Vaikka jooga on itselleni yhä vielä enemmän fyysistä kuin henkistä treeniä, niin se vain sopii esimerkiksi juoksun kanssa niin hyvin yhteen. Kauan haaveilin siitä, että minusta tulisi se tyyppi, joka kulkee huolettomana värikkäissä joogatrikoissa putkeksi rullattu joogamatto olalla roikkuen ja säteilee valoa ja iloa. Sitten ymmärsin, että voin olla juuri sellainen tyyppi, vaikka useimmiten koen olevani hyvin kaukana sulavasta ja voimakasvartaloisesta joogista ja tunnen itseni tunnilla usein norsuksi posliinikaupassa! Mutta niitä ei niin täydellisiä joogaajiakin tarvitaan! Joogaharrastukseni alkoi sujua, kun päästin irtimielikuvista, että minunkin pitää näyttää Instagramin täydelliseltä joogilta. Kun oivalsin, etteivät kauhea paineet luo pohjaa millekään harrastukselle, olen tosiaan tuota viiden viikon taukoa lukuunottamatta joogannut suhteellisen säännöllisesti jo puoli vuotta!
Laituri on vähän kuten me ihmisetkin, vinksin vonksin ja kaukana täydellisestä.
Tämä on ollut itselleni pitkä tie oppia: Mitä tahansa teetkään, lakkaa vertailemasta itseäsi muihin. Ethän joogaa tai jumppaa muita varten, vaan itseäsi ja hyvinvointiasi varten. Mitä väliä, vaikka joku on notkeampi, kovempikuntoisempi, hoikempi, vahvempi tai taitavampi kuin itse on? Kun ymmärtää sen, että liikkuu itseään varten, ei muita miellyttääkseen tai siksi, että se näyttää somessa hyvältä, sitä uskaltaa ottaa treeniin uuden vaihteen ja alkaa kokeilla kaikkea sitä, mihin ei ole aiemmin uskaltanut taipua.
Olen itsekin vaatinut itseltäni liikoja, mutta se, ettei osaa jotain, ei ole suuren eikä edes pienen luokan häpeä vaan se on upea mahdollisuus oppia uutta ja onnistua!
Elokuussa alkavat taas työt, mutta mahdollisuuksien mukaan osallistun 3.-4.8. Helsingissä Lonnan ihastuttavalla pikku saarella järjestettäville jokaisen joogaajan paratiisiin, Magnesia Festivaleille, jossa myös tuttu joogaopettajani Marta on mukana ja jonne minut on kutsuttu järjestäjien toimesta. Lähdetkö mukaan: Kauttani voit hankkia kahden päivän lipun 92 euron hintaan. Tapahtuman löydät myös Facebookista.
Muita joogaajia linjoilla? Blogi hiljenee määrittelemättömäksi ajaksi, sillä seuraavat päivät vietän aikaa muistivihkooni raapustellen. Nähdään Instagramissa!
Jenny
Lue myös:
10 kiloa hoikemmaksi 6 kuukaudessa, näin minä syön
Sen sijaan että valitan, kiitän
Jotta jaksaa paljon, pitää myös osata olla
Sansa
Olin viime vuonna tuolla Magnesia Festivaalilla ja siellä oli niin i-h-a-n-a-a! Jooga Nick Caven tahdissa oli maagista ja siellä oli todella lämminhenkinen yhteisö, vaikka melkein kaikki oli täysin tuntemattomia.. Suosittelen! Harmittaa, kun tänä vuonna en pääse.
Mä taistelen kanssa sitä mielikuvaa vastaan, että pitäisi heti olla notkea ja vahva, kun muutkin on. Oon kankea kuin rautakanki ja lihaskunto on heikossa jamassa. Sen takia pitäisikin joogata, hitot muista ! Kyllä se antaa semmoisen flown mitä ei monesta muusta urheilusta saa.
Anna/annahuhtilainen.com
Magnesia kiinnostaisi niiiiin kovasti ja olisi aivan täydellinen viimeinen lomaviikonloppu, mutta ystäväni polttarit sattuvat samaan ajankohtaan. Tosin vähintään ihan yhtä tärkeä juttu nekin, eli oikeastaan on vain ilo valita kahdesta ihanasta jutusta 🙂 Huomenna lähden sinne Terhin joogaretkelle Repovedelle, eli olkoon se meidän mini-Magnesia 😉
Sie muuten Jenny säteilet iloa ja valoa olitpa juoksija, joogi tai mikä tahansa! <3
Aurinkoisia päiviä muistikirjan kanssa! 🙂
MTyyni
Sun asenteesi vielä kun saisi imettyä itseensä pelkästään blogiasi lukemalla, niin kylläpä kelpaisi ja elämä hymyilisi! Jooga on (edelleen) ihanaa ajatuksena. Käytännön toteutus vaan puuttuu 😀 Mutta löysin tästä tekstistä toisenkin pointin: rutiinien kehittäminen on myös tärkeä oppitunti. Itse juhlin juuri sitä, että olen muistanut tehdä aamuverryttelyn joka aamu jo kahden viikon ajan! Elämässäni on säännöllisyyttä niin vähän juuri nyt, että tuo pienikin juttu lämmittää paljon.
Hyvää muistikirjailua, Jenny!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos MTyyni kommentistasi ja kauniista sanoistasi! Onnea aamuverryttelystä! Siitä se lähtee!
Välillä ne rutiinit hukkuvat arkeen, mutta itsekin tykkään vaalia tiettyjä rutiineja. Ja sitten sitä huomaa, ettei asiaa tarvitse edes ajatella enää, vaan se tapahtuu automaattisesti.
Mä olen aika ihmeissäni, että olen näinkin hyvin saanut joogattua. En tiedä onko se vaikuttanut, kun olen ottanut siihen sellaisen kehonhuollollisen näkökulman. Täytyykin varata paikka taas tämän viikon tunnille, kun lippukin on olemassa!
Aurinkoa ja ihanaa eloa sulle 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Anna kauniista sanoistasi! Teidän mini-Magnesia oli aivan ihana! Nythän muuten tuo Magnesia on to ja pe. Mulla on alkaneet työt jo, mutta yritän päästä ainakin iltapäivästä mestoille.
Tuli todella vietettyä aurinkoisia päiviä muistikirjan kanssa! Vähän tämä tän päivän kesäsää vaikuttaa ankealta, mutta onneksi on hauskaa tiedossa: hammaslääkäri 😀
Iloista eloa sulle!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Sansa kommentistasi! Ihana kuulla, että viihdyit viime vuonna Magnesiassa!
Ja tuo sun kuvailu kuulostaa minulta 🙂 Lihaskunto palautuu tässä pikkuhiljaa, mutta miten kipeäksi treeni voikaan lihakset tehdä. Tein muutaman tiukan keskikehotreenin viime viikolla ja vielä 3 päivän jälkeen sattui vatsaan, kun nauroi 😀
Mutta niin se on jooga ihanaa, vaikka monesti kamalaa samaan aikaan ja joskus jopa odotan, että tunti loppuu, kun se on niin rankkaa. Mutta sitten, kun makaa loppurentoutuksessa voi olla supertyytyväinen itseensä, että tulipa taas tehtyä. Ahhh.
Mahtavaa viikkoa sulle!