Treenikuulumisia juoksutelakalta
Treenikuulumisia juoksutelakalta! Monella arki alkaa koittaa, vaikka kesä jatkuu ja treenit ehkä muuttuvat ja monipuolistuvat syksyn mittaan. Itse olin ajatellut juoksevani paljon tänä kesänä, mutta juoksu jäi kokonaan heinäkuun alussa loukkaantumisen takia. Onnekseni jalkapöydän murtuma oli hyväasentoinen, loistavassa kohdassa, jos nyt jalkapöydän pitää murtua ja kun se viikon päästä tapahtuneesta kuvattiin, se oli jo alkanut parantua hienosti. Nyt 4,5 viikon kuluttua murtumasta tilanne näyttää niin hyvältä, että pääsen näillä näkymin juoksemaan jo syyskuussa.
En halua aloittaa kuitenkaan juoksua yhtään liian aikaisin ja aiheuttaa itselleni hallaa juoksemalla. Mielelläni aloitan juoksemisen muutaman viikon ”liian” myöhään kuin muutaman viikon liian aikaisin, koska haluan, että jalka on parantunut kunnolla. Kun sitten voin vetää lenkkarit jalkaan, tarkoitus on alkaa totuttaa koipia juoksuun rauhallisesti 3-5 kilometrin lenkeillä ja pikku hiljaa siirtyä takaisin itselleni normaaleihin juoksutreeneihin. Itsellenihän on tavallista juosta 4-5 kertaa viikossa. Nyt voin kuitenkin ajatella, että juoksua ei tule olemaan ehkä ihan noin paljoa syksyllä. Jää siis nähtäväksi, ehdinkö juosta yhden tunnin lenkin, yhden pitkän lenkin, yhdet vedot ja yhden mäkitreenin viikossa, kuten aiemmin.
Heinäkuussa jumppasin paljon kehonpainolla ulkona. En voi vielä hyppiä, joten tein lihaskuntoliikkeitä.
Paluu ohjaajaksi ja salille
Syyskuussa alan taas ohjata sisäpyöräilyä, tosin vain yhden tunnin viikossa. Olen ajatellut yhdistää tuohon sisäpyöräilyyn treenin salilla. Nyt juoksutelakallahan olen päässyt pitkästä aikaa salitreenin makuun. Viimeksi olen käynyt treenaamassa salilla pt:n kanssa 1,5 vuotta sitten kerran viikossa joitakin kuukausia, mutta salitreeni ei silloin vain lähtenyt lentoon. Salikokemusta minulla on kuitenkin vuosia jo vuosienkin takaa ja työskennellessäni aikanaan kokopäiväisenä liikunnanohjaajana ja personal trainerina olen myös tehnyt muille varmasti satoja saliohjelmia.
Jännä on nähdä, miten kehoni alkaa vastaanottaa tuota salitreeniä. Ehkä se jotain muistaa aiemmasta? Innolla odotan, että näen ensimmäisiä kehittymisen merkkejä. Ei siksi, että on pakko, vaan siksi, että on hauskaa huomata, kun omat voimat lisääntyvät ja yhtäkkiä pystyykin työskentelemään isompien kuormien kanssa. Toistaiseksi alakehon treeni on ollut parinkympin tangolla tehtyjen leveiden kyykkyjen lisäksi vain kuminauhajumppaa. Olen tehnyt salilla lähinnä ylätaljaa, penkkipunnerrusta, irtopainoilla yläselkää, hartiaa ja hauiskääntöä, ojentajataljaa sekä TRX-nauhoilla selkää ja lattialla vatsalihaksia.
”Hätä” keinot keksii. Iso kivi toimii hyvänä lisäpunttina. Kuva on kesäkuulta, kun jalka oli vielä kunnossa.
Crosstrainer-ihastus
Crosstrainer on tullut tutuksi nyt jalkavaivaisena, ja sillä pystyn tekemään ihan hyvin pidempääkin treeniä. Jos ennen kärsimättömänä jaksoin lämmitellä sillä maksimissaan 5 minuuttia, nyt menee tunnin treeni, koska tiedän, että se tekee hyvää ja ylläpitää peruskuntoa. Sitä paitsi on ihanaa hikoilla ja myös hengästyä kunnolla. Välillä olen tehnyt Crosstrainerilla minuutin spurtteja sen tasaisen jyystämisen lomaan. Toki sisätiloissa crossaaminen on paljon tylsempää kuin juoksu ulkona, mutta kun kuuntelee musaa niin vaikka tunti kuluu yllättävän nopeasti. Lisäksi olen ajatellut, että se nyt vain on jotain, mitä minun pitää tehdä ja saan olla kiitollinen siitä, että pystyn treenaamaan crossarilla, kun en voi kerran juosta tai hyppiä.
Tällä hetkellä pyrin treenaamaan joka toinen päivä, joka onnistuukin ihan hyvin, jos suunnitelmiin ei tule yllättäviä muutoksia. Syksymmällä tarkoitus on jatkaa kuudella treenillä viikossa niin, että lepopäiviä on ainakin yksi. Olenhan ohjannut aiemmin paljonkin ryhmäliikuntatunteja ja itselleni on ollut luontaista treenata useampi eri treeni päivässä. Tykkään yhä noista kahden treenin päivistä, joten voi olla, että lepopäiviä tulee olemaan kaksi ja sitten jonain päivänä teen tuplatreenit.
Haluaisin myös saada sen joogan, joka on ollut nyt kadoksissa jo jonkin aikaa, takaisin treeniohjelmaani. Aiemmasta kun tiedän, että se tekee itselleni hyvää ja on erinomaista juoksun rinnalle. Kotona myös rullailen ja venyttelen, koska sitä voi tehdä kätevästi olkkarissa muun perheen läsnäollessa. Kun koulutkin nyt alkavat (nuorimmaisellani tosin vasta ensi viikolla), illat jäävät taas kovin lyhyiksi, ja urheileminenkin vaatii erilaista aikatauluttamista.
Mutta kerro omista treenisuunnitelmistasi! Millaisia ajatuksia syksyä varten, entä liikuitko paljon lomalla? Onko uusia lajeja hakusessa?
Itsehän sovin eilen, että lähden ystäväni kanssa melomaan. Sitä en olekaan tehnyt 15 vuoteen! Myös Crossfit kiinnostaisi, mutta kai se on myönnettävä itselleen, että päivätöissä ollessa ei vain kaikkea kerkeä. Juoksuhaaveista sen verran, että seuraava isompi kisa lienee vasta huhtikuussa Kaarinan rataultra. Lisäksi haluan juosta taas kesäkuun alussa Tukholmassa maratonin ja elokuussa 2019 sitten 90 kilometriä Ultravasanilla.
Mahtavaa päivää ja iloisia treenejä!
Jenny
Lue myös!:
anuk
Itsellä on maltillinen treeniohjelma syksylle, kun lähden raskaan vuoden, menetysten ja pitkän liikkumattomuuden jälkeen kohentamaan sekä fyysistä että henkistä kuntoa. Kesäkin on mennyt siis kevyen ulkoilun parissa, varsinkin kun helle vei mehut ennestäänkin huonokuntoisesta naisesta. Mutta kyllä minä olen silti nauttinut aurinkoisista säistä 🙂
Tälle vuodelle perustreenin lisäksi (juoksu, maastopyöräily, palloilu, sali ja sekalaiset muut eri lajit) ehkä johonkin rentoon juoksentelutapahtumaan. Ensi vuodelle haaveilen touko-kesäkuuhun Lofooteilla juoksemisesta, pitkästä aikaa Sulkavan soudusta ja sitten syksyllä 2019 haluaisin ehkä juoksemaan Färsaarille. Katsotaan miten tämä tästä etenee! Toistaiseksi on mennyt hyvin, ohjelma on riittävän lempeä ja olen muistanut huoltaa kroppaa. Helposti tulee ahnehdittua, kun taustalla on kuitenkin pitkien ja ultramatkojenkin suht ok juoksukunto. Lisäksi minulla on taipumusta innostua välillä liikaa 😀 On tosiaan niin paljon, mitä haluaisin tehdä jo pelkästään liikuntojen suhteen.
Henkisesti on ollut vaikea uskoa, että nykykunnolla en jaksa juosta edes kymmentä kilometriä ja painoakin on kiloissa sen verran enemmän kuin ennen. Tähän saakka sellainen kunto on ollut jotenkin itsestään selvää. Tokihan tämä vanheneminenkin tekee osansa, ettei ihan noin vaan säily tikissä 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Maltillinen paluu kuulostaa hyvältä ja ihan ensiksi haluan sanoa, että paljon voimaa kaikkien rankkojen kokemusten jälkeen. Kevyt ulkoilu kuulostaa hyvältä ja ihailen ihmisiä, jotka oikeasti osaavat kuunnella itseään, mieltään ja kehoaan. Se on taito, jota ei ole kaikilla.
Sun perustreeni kuulostaa tosi kiinnostavalta ja monipuoliselta! Itsekin olen nyt kotijumppailun lisäksi tosiaan lämmennyt tuosta salitreenistä ja vielä mahtuisi mukaan jotain pientä ehkä…
Lofootit ja Färsaaret kuulostavat myös ihanilta juoksupaikoilta! Munhan piti lähteä Trondheimiin maralle syyskuun alussa, mutta olen nyt sitten katsomon puolella. Eikä sekään haittaa, varmasti kaunis paikka ja uusi reissukohde itselleni.
Toivotan sulle ihania treenejä ja kaikkea hyvää!
Heli
Hienoja suunnitelmia sulla. Juoksusuunnitelmista erityisesti kiinnostaa lukea. Nyt kun sulla on pakollista juoksutaukoa niin ajatteleppa kuinka upealta sitten tuntuukaan kun pääset taas kunnolla lenkkipoluille! Oot kyllä löytänyt monipuoliset korvaavat reenit tähän, ja eipä tuo monipuolisuus haittaisi vaikkei vammoja olisikaan.
Itse haaveilen että joskus uskaltaisin kokeilemaan myös pidemmille matkoille. Tosin mietin kuinka paljon enemmän se vaatisi aikaa ja juoksukilometreja. Lapsiperhearki on aika hektistä jo nyt. Voisi kyllä olla mukavaa siinäkin mielessä että minä helposti ajattelen ennen kisaa että tarvisi tulla aina uus ennätys, ja että ellei tule niin ei ole mennyt niin hyvin. Pitäisi osata nauttia hetkestä enemmän. Ehkä noissa ultrissa ja polkijuoksuissa pääsee siihen helpommin.
Mulla vielä edessä ainakin Tallinnan maraton, pieni polkujuoksukisa ja ehkä pari muutakin kisaa. Tänä kesänä onkin tullut kisailtua enemmän kuin aikaisemmin. Pari kympin kisaa reenimielessä oli mukavia kokemuksia myös.
Mukavaa syksyä! Kiitos inspiroivasta blogista ja instasta!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Heli kommentistasi! Just sitä oon fiilistellyt, että sitten kun pääsen juoksemaan, on se varmasti ihan mahtavaa! Ja lisäksi toi salitreeni on ollut hauskaa vaihtelua. Enkä enää edes vihaa crossaria 🙂 Eli kyllä sitä keinoja keksii, jos yksi juttu on pois pelistä. Ja yritän juurikin jatkaa tällä tiellä myös sitten, kun pääsen juoksemaan. Tämä oli hyvä herätys siihen, että monipuolisuus on hyvä.
Juoksu on mahtava laji, mutta kuten itsekin sanoit, sitten kun matkat pitenevät, se vie kyllä aikaakin. Mutta uskon siihen, että sekin aika löytyy ja itse olen ottanut sitä sieltä, mistä olen voinut. Sosiaaliset suhteetkaan ei kärsi niin paljon, jos juoksee yhdessä kaverien kanssa. Hyödynnän myös kuopuksen treenit ja kaverikyläilyt usein urheilemalla. Mutta ymmärrän kyllä, että se mietityttää!
Mulla on esimerkiksi maratoneilta niin pitkiä aikoja, että niitä kyllä varmaan pitäis helposti parantaa, kun vain keskittyy 🙂 Eli en ole ihan vielä tuossa vaiheessa niiden kanssa kuin sä! Mutta ehkä perästä tullaan. En ole vielä ollut niin aikojen perään, mutta kun itse nopeutuu ja kehittyy niin varmasti niitäkin alkaa tihrustaa tarkemmin.
Sun kisat kuulostavat kivoilta! Mä jätän nyt suosiolla kaikki tavoitteet ens vuoteen ja katselen, miten juoksu alkaa sujua.
Kiitos sulle! Mahtavaa viikonloppua!