Juoksun estänyt lonkkavaiva alkaa olla kunnossa – lisää kehonhuoltoa ja voimatreeniä
Voihan epämääräinen lonkkavaiva sentään! Juoksujutut ovat olleet vähissä viime aikoina, koska olen parannellut pari viikkoa ennen Helsinki City Marathonia alkanutta epämääräistä reisi-lonkkavaivaa. Reilun viikon olen nyt onneksi kävellyt ilman outoa tuntemusta tai kipua ja viime viikon lopulla urheilujalkaterapeutti kannusti minua alkamaan juosta. On ollut helpotus kuulla, ettei mitään ole rikki kehossa, joka on vaikuttanut kärsivän ”vain” rasitusvaivasta.
Maratonia lukuun ottamatta en siis ole juossut 1,5 kuukauteen kuin kaksi 6 kilometrin lenkkiä ja olen pyrkinyt olemaan stressaamatta siitä. Myös eräs toinen vanha vaiva, josta en ollut kärsinyt 7 vuoteen, ilmaantui hetkellisesti takaisin ilmeisesti tiukan työstressiputken ja huonojen työasentojen takia. Nyt ensisijainen tavoite onkin olla stressaamatta ja pyrkiä pitämään elämä balanssissa ja perusasiat, kuten uni, ruoka ja liikunta, kunnossa. Itseään ei kannata rikkoa ei työn eikä harrastuksen takia.
Mutta alppimatka lähestyy, ja siellä on oltava hyväenergisenä ja vaivattomana. Peruskuntoa olen ylläpitänyt kävelemällä ja jälleen myös crosstrainerilla, joka tuli tutuksi viime kesän murtuman jälkeen. Mutta juoksemaan tekee juoksijan mieli. Huomenna keskiviikkona vedän Team Nordic Trailin polkutreenit Keskuspuistossa, ja pääsen taas myös itse kokeilemaan, miltä juokseminen tuntuu. On jo iso plussa, etten muista vaivaa enää kävellessä. Olen puikoissa TNT:n treeneissä kahtena keskiviikkona. Syksyllä alan ohjata juoksua Vauhtisammakolla, vielä mahtuu ryhmiin mukaan!
Lonkkavaiva alkaa olla selätetty. Se, että voi juosta ja kävellä, on etuoikeus, ei itsestäänselvyys.
Olisiko helpompi jäädä soffalle?
Mutta monenlaisia tunteita on päässä pyörinyt, välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja jäädä sohvalle, kun tuntuu siltä, ettei urheilija tervettä päivää nää. Lonkkavaiva on rehellisesti sanottuna ärsyttänyt, mutta tässä maksellaan nyt taas itse aiheutettuja kalavelkoja. Kehonhuollon ja ala- ja keskikehon voimatreenin on oltava osa jos nyt ei sentään jokaista päivää, niin jokaista viikkoa. Sen olen ymmärtänyt, tosin nytkin kantapäiden kautta. Ja jos jäisi sohvalle, tulisi varmasti siitäkin haittoja. Joten liikuntaharjoitukset jatkuvat.
Pari viikko sitten kävin hierojalla avaamassa oikeaa etureittä. Hierojani Jani opiskelee osteopaatiksi ja hän tuli samaan tulokseen kuin urheilujalkaterapeutti, mitään ei vaikuttanut olevan koivessa rikki, koska liikkeet, joita he kumpikin laittoivat minut tekemään, eivät tuottaneet lainkaan kipua tai tuntemuksia.
Urheilujalkaterapeutilla kävi sitten ilmi, että lonkan loitontajissa oli voimakasta jännitystä. Lonkankoukistajien voima oli kuitenkin ok, eikä aktivoinnissa tai palpaatiossa ollut arkuutta. Oikean lonkan ulkokierto korostui, kun taas vasemman lonkan ulkokierto oli rajoittunut. Oikean lonkan nivelkapselissa oli kireyttä, kun taas vasemman puolen kireys johtui lähinnä pakarasta. Huh! Aika rammalta tuntui olo.
Palloa ja kumpparia kotiläksyksi
Mutta ihminen on harvoin kai täysin symmetrinen ja itsellä on ennenkin ollut puolieroja. Jalkaterapeutti Sami käsitteli lonkkiani molemmin puolin ja sain vielä kasan kotiläksyjä ja muistutuksen alakehon voimatreenin tärkeydestä. Saliohjelmani on ollut tällä hetkellä sattuneesta syystä selkäpainotteinen, mutta aikaa on nyt otettava tuolle alakropan treenillekin. Kehonhuoltoa ja venyttelyä teen kotona ja kaikki saamani kotiläksyt ovat sellaisia liikkeitä, että niitä pystyn tekemään omassa olkkarissa.
Tällä hetkellä siis paitsi että rullaan faskiapallolla jalkapohjia ja jalkapöytien vierestä jalan sisäsivuja, rullaan pallolla myös pakaroita ja lonkan ulkosivuja auki 2-5 minuuttia kerrallaan 3-4 kertaa viikossa ja sekös vasta muuten tuntuu! Aktivointeja kuminauhalla minun pitäisi tehdä juoksun yhteydessä, pari sarjaa ennen ja pari sarjaa jälkeen. Teen kuminauhalla kylkimakuulla simpukka-avauksen sivulankkunostolla, seisten fire hydrantin eli jalan avauksen sivulle. Lisäksi teen kumpparilla erilaisia muita pakaroita aktivoivia liikkeitä niin seisten kuin kylkimakuullakin. Salilla palautan etukyykyn ja hip thrustin takaisin treeniohjelmaan.
Lonkkavaiva motivoi huoltamaan
Motivaatiota kumpparijumppaan, voimatreeniin ja kehonhuoltoon on varsinkin nyt, kun en ole päässyt juoksemaan. Täytyy toivoa, että sitten kun juoksu taas sujuu, lihastreenin ja kehonhuollon merkitys pysyisi kirkkaasti mielessä. Olen jo pitkään yrittänyt ajatella kehonhuoltoa palkintona tehdystä treenistä, en rangaistuksena tai asiana, joka vie paljon aikaa. Ja ovathan nämä pikku krempat aina hyviä herätyksiä myös siinä, että omaa kehoa ja sen potentiaalia kannattaa arvostaa ihan jokaisena päivänä, kun täällä maapallolla saa tallustaa. Se, että ylipäänsä on niin terve kuin on, ei ole asia, jota kannattaa pitää itsestäänselvyytenä, vaan sitä kannattaa arvostaa.
Joka päivä.
Ihanaa viikon jatkoa!
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
juoksukoulu aloittelijoille Helsingissä – startit elo- ja syyskuussa
hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen
Catti
Tsemppiä alakropan treeniin ja kehonhuoltoon! Itselläni, vaikka olenkin melkoinen sohvaperuna, tuo lonkkavaiva pääsi tosi pahaksi, ennen kuin sain siihen apua. Lonkan alue onkin melko hankala, aluksi ajateltiin sen vain johtuvan lonkasta itsestään. Ensin tehtiin lonkkaa vahvistavia liikkeitä ja hoidettiin liikkuvuutta, sitten pakaroita vahvistavia ja kehonhallintaa ja sitten vielä reisitreeniä, sekä etu- että takareisiin keskittyen. Nyt olen vielä menossa lihasten käsittelyhoitoon, mutta sitten luulen, että selviän ilman fyssaria hetken, sillä kivut ovat nyt miltei kokonaan poissa puolen vuoden hoidon jälkeen. Liikkuminen ei tosiaan ole itsestään selvyys, ja itsestään täytyy pitää huolta. Ehkä opin rakastamaan itseäni tämän myötä.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Catti kommeentistasi!
Mulla on aikalailla samat kuviot kuin sulla, erityisesti just keskityn pakaroiden vahvistamiseen ja lonkan alueen liikkuvuuteen. Myös just etureisi- ja takareisitreeni on otettava takaisin ohjelmaan.
Viime viikolla oli jo kivuttomia lenkkejä, mutta aika varman päälle otan, sillä en halua tätä mokata nyt, kun vaikuttaisi, että vaiva alkaa helpottaa.
Toivottavasti sä pysyt myös kivuttomana! Ja ihana tuo viime lause. Se on tärkeää, että itseä rakastaa ja arvostaa, oli kyse mistä tahansa.
Ihanaa kesää ja liikunnan iloa!