Kun perusasiat ovat balanssissa, on helppoa liikkua ilon kautta

Sain ihanan palautteen eräältä juoksukoululaiseltani: En oo tainnut nähdä sua koskaan niin, ettet hymyilisi. Eilenkin kun juoksit niin valkoiset hampaat näkyi jo kaukaa.

Ihanaa olla just sun juoksukoulussa mukana, tykkään tosi paljon ja oon oppinut hirveesti jo nyt. Aika paljon on asioita juoksun suhteen mettässä. Oot iloinen ja kannustava vetäjä, josta huokuu se, että tykkäät opettaa meitä. 

Tuollainen palautehan vetää sanattomaksi enkä voi olla muuta kuin onnellinen, että liikunnan ilo näkyy ja toivottavasti tarttuu. (Tosin joskus kovaa keskittyessäni saatan näyttää vähän myrtsiltäkin!)

Rento treenisyksy tiedossa

Arki on tosiaan pyörähtänyt käyntiin ja kalenteri on aika pumpissa. Toistaiseksi en ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa omia treenejä kalenteriin joten niitä on tehty toistaiseksi vähän missä sattuu välissä. Joka tapauksessa jatkan Noora Kenttämaan kanssa treenailua, vaikka varsinaista voimanlisäämistavoitetta itsellä ei juuri nyt olekaan. Treeneissä vain on niin kivaa, että maksan mielelläni ohjauksesta ja uusista ideoista, ja siitä, että joku katsoo ja myös korjaa tekniikkaani. Toistaiseksi olemme sopineet treffata nyt kahdesti kuussa.

Ensimmäinen juoksukoulunikin siis pyörähti kunnolla käyntiin ja on ollut ihan mahtavaa ohjata juoksua aloittelevia. Olemme edenneet hölkän ja kävelyn vuorottelulla ja tehneet myös liikkuvuusharjoitteita ja hioneet juoksutekniikkaa. Ihan parasta palautetta kuulin myös eilen muutamaltakin jo kahden viikon jälkeen: Juoksu tuntuu kevyemmältä ja oman kehon hallintakin on vahvistunut paremman juoksuasennon löytämisen jälkeen. Juoksu on jatkuvaa oppimista, myös itselläni, niin kuin elämä yleensäkin, mutta pienillä korjauksilla on niilläkin jo väkeviä vaikutuksia.

Tämä fiilis! Sitä yritän vaalia ja myös jakaa muille!

Ilon kautta liikkumista

Mutta nyt siihen pääasiaan! Jos viime talvena treenaaminen oli itselläni aika tiukkapipoista ja paikoin orjallistakin suorittamista (vaikka nautin siitäkin) tämä syksy vedetään enemmän juuri siltä ilon kannalta ja rennommalla otteella. Toki minun on järkevää alkaa kirjata tulevan viikon treenit kalenteriin aina edellisviikonloppuna, kuten minulla on ollut tapana, mutta muuten aion tehdä juuri niin kuin itseäni huvittaa eli sekoittaa juoksua, kotijumppaa, salitreeniä ja joogaa. Ajattelen niin, että liikunta saa olla pääosin hauskaa! Sitä paitsi jos jokin laji ei vain itselle kolahda lukuisista yrityksistä huolimatta, mitä jos vaihtaisi lajia?

Tosin itsekin podin aikanaan viha-rakkaussuhdetta juoksuun silloin, kun arki ja hyvinvointini eivät olleet balanssissa. Hyvä, etten lakannut kuitenkaan juoksemasta, koska viimeiset kolmisen vuotta juoksu on tuonut elämääni mahtavia kokemuksia.  Tuolloin aikanaan vaan en voinut hyvin, en saanut nukkua, söin mitä sattuu, stressasin ja tein liikaa töitä. No tuon lauseen kun lukee uudelleen, ei ihme, jos juoksu ei alkanut sujua. Kun arjen perusasiat ovat kunnossa unta, palautumista, syömistä, työtä ja sosiaalisia suhteita myöten, ei myöskään liikuntamotivaatiota tarvitse houkutella esiin, vaan liikkuminen on luonnollinen osa arkea, oli lajit mitkä tahansa.

Kannattaakin oikeasti miettiä, missä mättää, jos liikkumaan lähteminen on koko ajan työn ja tuskan takana. Jos tekeminen usein tuntuu nihkeältä ja vastenmieliseltä, ei tekemisestä tule säännöllistä. Joskus auttaa lajin vaihtaminen, joskus arjen ja sen kuormittavuuden tarkastelu, joskus se, että hellittää otetta vaikka sitten hetkeksi.

Mahtavaa perjantaita!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Vauhtisammakko-juoksukoulut alkavat Helsingissä

Kotitreeni astui elämääni

Överi sokeri jäi, kun laitoin ruokarytmin kuntoon

Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?

Kateus ja tyytymättömyys – kesän vitsaukset