Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Juhannuksena pysähtyessäni ymmärsin, että ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää. Tuntuu kurjalta ajatella, miten negatiivista keskustelua olin käynyt pääkopassani viime kesästä lähtien. Ja kun mainitsin, että olin hakenut talvella opiskelemaan, niin nyt oivalsin, että senkin suhteen olin jo luovuttanut ennen kuin mikään oli edes varmaa. Ihan hyvä siis, että olen taas uudessa elämänvaiheessa, jossa ajatukseni ovat fressimpiä.

Uuden duunin opetteleminen on ollut aikamoista haipakkaa, mutta nyt juuri ennen lomaa alkaa jo tuntua tutummalta. Vaikka päivät ovat olleet työntäyteisiä ja muutenkin tekemistä on ollut paljon, olen ollut väsynyt hyvällä tavalla. Stressiä en ole kokenut ollenkaan ja eilen huomasin, että hyvänen aika, huolimatta pitkästä päivästä tunsin itseni todella onnelliseksi raahustaessani kotiin ruokakauppakassin kanssa.

Palaset loksahtavat kohdilleen, kun antaa niille luvan

Niin ne palaset sitten loksahtivat kohdilleen ja varmaan ties kuinka monennen kerran elämässäni voin vain todeta, että turhaan stressasin kaikesta tulevasta. Mutta niinhän se meni tälläkin kertaa, että kun lakkasin stressaamasta, nostin kädet ylös ja päätin uskaltaa muuttaa asioita, asiat muuttuivat.

Se, että olin pingottanut vastavirtaan, stressannut ja ollut ahdistunut asioista, ei tuonut mitään muutosta, ainoastaan ankean mielen. Kun sitten sanoin, että hyvä on, tulkoon muutos, muutos tuli. Kuulostaapa juhlalliselta. Vaikka olen läpikäynyt tämän saman prosessin monia kertoja eri tilanteissa, näköjään se vain vaatii aina vain itseltäni harjoittelua. Olisipa ihminen sellainen, että oppisi kerrasta, mutta itse näytän olevani täällä elämässä loputtomalla oppimisretkellä ja tutkimusmatkalla.

Muutoksen taustalla muutos ajattelussa

Hyvinkin tiedän ihan omasta kokemuksesta, että minkä tahansa muutoksen taustalla on myös muutos ajattelussa. Silti en tällä(kään) kertaa pystynyt tai en halunnut muuttaa heti ajatteluani, vaan jostain syystä mieluummin junnasin niissä negatiivisissa ajatuksissa enkä edes oikein yrittänyt ratkoa tilannetta.

Olisi pitänyt kuulkaas lukea omaa Uuteen nousuun -kirjaa, jossa kirjoitan, että Jos vaikka alkaa ajatella, että ensimmäinen askel kohti jotain tavoitetta onkin vaikean sijaan ihana, palkitseva ja jännittävä ja että se tuo uusia ja raikkaita juttuja elämään, on tuon askeleen astuminen paljon vaivattomampaa. 

No kyllä todellakin, onhan tuo yllä oleva koettu moneen kertaan. Mutta sellaisia me ihmiset olemme, minäkin, että joskus sitä vain uppoaa sinne jonnekin eikä meinaa päästä ylös. Ja jälkikäteen näkee taas kirkkaasti, että näinhän se olikin ja toivoo, että oppisipa tästä kokemuksesta jotain.

Mutta kuten sanottu, kaikki kokemukset, niin hyvät kuin huonotkin, muodostavat minut ihmisenä. Viime vuosina erityisesti työkuviot ovat eläneet ihan omaa elämäänsä ja olen ajautunut paikkoihin, joihin en edes osannut ajatella ajautuvani. Saa nähdä, mihin tässä vuosien varrella vielä päätyykään, ja toteutuuko se yksi unelma koskaan, mutta tärkeää on se, että tekemisessä on intohimoa, oli ala ja tekeminen sitten mitä tahansa.

Tärkeä kysymys, joka itseltäni unohtui talvella itselleni esittää, tulee tässä:

Vievätkö ajatuksesi kohti sitä arkea, jota haluat elää. 

Tällä hetkellä voin rehellisesti vastata, että kyllä. Kyllä vievät. Miten sulla?

Mahtavaa viikon jatkoa!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen kuluneesta vuodesta

42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä

Hirviötyökaveria ei tarvitse sietää eikä miellyttää

juoksukoulu aloittelijoille Helsingissä – startit elo- ja syyskuussa

hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen