Alppitreenit Nuuksiossa – metsässä aika hurahtaa
Vietin eilisen aamupäivän Nuuksion metsissä yhdessä alppijengin ja Alppimentorien kanssa. Heinäkuun alussa oleva Tour du Mont Blanc -reissumme lähestyy kovaa kyytiä ja nyt on reissu maksettu! Treenit pitenevät pikkuhiljaa ja eilen olimme liikkeelle 4 tuntia. Nousumetrejä kertyi 1 000 ja pääsimme välillä juoksemaankin, vaikka maasto oli aika haastavaa. Pääosin siis ylämäet edetään kävellen ja eilen myös maastosta johtuen kiipeillen, alamäet juostaan.
Kertaakaan tuon neljän tunnin aikana en ajatellut, että voi vitsi, loppuis jo. Selkeästi metsämaasto innostaa itseäni enemmän kuin tunkkaus Malminkartanon jätemäessä. Aiemmissa pidemmissä treeneissä on tosin iskenyt väsymys jossain vaiheessa jo ennen ”maalia”, mutta nyt kaikki meni kohdilleen. Takana oli hyvin nukuttu yö, tuhti aamupala (juustomunakasta ja täysjyväleipää, maitokahvia, appelsiinimehua ja jugurttia) ja fiilis oli yksinkertaisesti ihan mahtava.
Valon- ja ilonsäteitä himmensi ainoastaan mösjöön nyrjähtänyt nilkka, joka ei tuntunut ensin pahalta niin kauan kun hän pysyi liikkeellä, mutta lenkin jälkeen, istuttuamme syömässä tunnin verran ja kropan jäähdyttyä koipi olikin todella turvonnut, mustelmilla ja kipeä. Nyt sitten sormet ristiin, etteivät nivelsiteet ole menneet tai muuta vakavampaa, ja että puolisoni olisi pian juoksukunnossa eikä pitkään telakalla. Ja ihan ensimmäisenä toki toivon, että kipu lakkaa ja kävely onnistuu, kuten normaalisti. Lääkärikäynti lienee vuorossa tänään. Ja onneksi juosta ehtii myöhemminkin ja korvaavilla lajeilla saa pidettyä itsensä kunnossa, tiedän sen hyvinkin omasta jalkapöydän murtumasta. Onko kokemusta nilkan muljauttamisesta, saa kertoa!
Mutta sellaista se elämä on, ja jokaisesta terveestä päivästä saa kyllä olla kiitollinen.
Tässä kuvaterveisiä eiliseltä!
Mahtavaa sunnuntaita!
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
Lue myös ja laita hyvä kiertämään:
Tein aikainventaarion – 9 tuntia viikossa Instagramissa
Kiitos, että olet aina noin positiivinen
Ekaa kertaa verenluovutuksessa – tatuoinnit eivät ole este
Nipsu
Ai että miten tulee hyvä mieli katsoa noita metsä kuvia. Maastossa saa tosi hyvän treenin kyllä nopeasti. Keski-Suomessa on vielä sen verran lunta ja märkää että metsäreitit saa vielä hetken odottaa mutta odotan niitä ihan kamalasti. Pitkään ollut tarkoitus kierrellä erinäisiä luontopolkuja ja niitä hän meillä riittää ja täälläpäin Suomea saa vielä kavuta paljon kun mäkiä riittää. Toivottavasti jalassa vain pieni vaiva,ihana kevät ja kesä on tuloillaan.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Nipsu kommentista! Oli kyllä ihan mahtava metsätuokio! Suurimmaksi osaksi oli sulaa ja tuoksui jo keväältä, mutta joissain paikoissa lunta riitti vielä sääreen asti. Purot solisivat ja aurinko lämmitti – tuli onnellinen olo!
Mulla sama, luontopolut kiinnostavat, joko juosten tai kävellen. Viime vuonna jo niiden kiertelyä vähän aloiteltiin, mutta kansallispuistot kiinnostaisivat myös.
Jalassa olivat nivelsiteet saaneet osumaa, onneksi ei murtumaa. Kaikkea sattuu, mutta keho korjaa.
Mahtavaa alkavaa viikkoa!