Älyhenkivakuutus – Kohti parempaa hyvinvointia

Sitä näköjään saa, mitä tilaa! Minä menen kohti parempaa hyvinvointia, sillä pääsin mukaan LähiTapiolan kampanjaan ja sain kuulla kiinnostavaa faktaa esimerkiksi stressitasoistani, rasvaprosentistani ja siitä, palaudunko riittävästi päivän ja yön aikana. Selkeästi maailmankaikkeus haluaa, että viime vuoden lopulla aloittamani huippukuntoon nelikymppisenä -projektini onnistuu yli odotusten ja selkeästi suunta on oikea.

Vietin taannoin leppoisan tuokion Iso Omenan LähiTapiolan toimipisteessä keskustelemassa asiantuntevan ja vakuutusasioista todella mukaansatempaavasti kertovan palveluneuvoja Sanin kanssa. Jos aiemmat kokemukset vakuutusalan palveluneuvojista ovat olleet vähän kuivakoita, niin nyt oli kyllä keskusteluissa hyvä boogie mukana. Sitä paitsi tuo upouusi konttori ei vaikuttanut perinteiseltä vakuutustoimistolta. Tuntui kuin olisi astunut sisään kahvilaan tai mainostoimistoon. Se fiilis kevensi tunnelmaa.

Vaikka olenkin elämässäni monessa liemessä keitetty, kuten toki moni meistä, niin useinhan sitä ei halua ajatella esimerkiksi vakavan loukkaantumisen tai sairastumisen mahdollisuutta. Itse jäin tuon keskustelun jälkeen pidemmäksi aikaa pohtimaan erityisesti sitä kysymystä, että jos vaikka joutuisin työkyvyttömäksi, miten kauan säästöpossuni sisältö riittäisi normielämään. Pakko sanoa, ettei siinä kovin montaa kuukautta jos edes viikkoakaan porskuteltaisi. En nyt halua todellakaan manifestoida huonoa, mutta onhan noita asioita hyvä välillä pohtia.

LähiTapiolan älyhenkivakuutus kannustaa tekemään hyvää itselle

LähiTapiola onkin lanseerannut uuden älyhenkivakuutuksen, jonka slogan on aika osuva. He kutsuvat sitä henkivakuutukseksi, joka auttaa sinua pysymään hengissä. Tavallisen henkivakuutusturvan lisäksi älyhenkivakuutuksessa saa sähköisen terveystarkastuksen, itsevalmennusohjelmat ja sykemittarin tai aktiivisuusrannekkeen, joka mittaa liikkumista ja nukkumista. Ja toki paljon tietoa hyvinvoinnista. Selkeästi meininki on nyt se, että ihmisiä kannustetaan liikkumaan ja pitämään itsestään parempaa huolta, vaikka kaikki lähtee toki ihmisen omasta motivaatiosta ja halusta muuttua ja pysyä kunnossa.

Itse olen toimittajan duuneissani testannut lukuisia aktiivisuusrannekkeita, ja jokainen kerta, kun minulla on ollut sellainen viikon pari ranteessa, se on saanut minut vähintään kävelemään enemmän. Askelien keräämiseen koukutun aina lähes samantien, mutta valitettavasti se toimii tasan niin kauan, kun jaksan innostua pitämään mittaria ranteessa. Ei paljon kuulkaas mittarit jeesaa, jos ne ovat lipaston laatikossa.

Voisi kuvitella, että LähiTapiolan älyhenkivakuutukselle on kysyntää, sillä Suomessa kupsahtaa vuosittain noin 10 000 työikäistä, huima lukema. Yleisimpiä syitä vuonna 2013 olivat syövät (28 prosenttia), alkoholiperäiset syyt (15 prosenttia) ja sepelvaltimotauti (11 prosenttia).

Joka vuosi noin 23 000 työntekijää jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Vuonna 2013 yleisimpiä syitä siihen olivat mielenterveyssairaudet (33 prosenttia) ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (32 prosenttia). Kun vielä miettii, että noin 60 prosenttia suomalaisista on liikapainoisia (minä heidän joukossaan), niin sanoisin, että kaikki keinot kannattaa ottaa käyttöön, jotta tilanne parantuisi edes hieman.

Runsaasti stressimomentteja päivisin, yöllä laadukasta palautumista

Liittyen LähiTapiolan kampanjaan pääsin pitämään kotimaista Firstbeat-mittaria kehossani kolmen vuorokauden ajan. Mittari kiinnitettiin solisluun alle ja toinen pää kylkikaaren viereen, ja sitä pidettiin yötä päivää. Koko perhe otti tehtäväkseen huomioida, vilkkuiko äidin paidan läpi jotain vihreää vai ei. Ei vilku, no nyt vilkkuu, kuusivuotiaskin tarkkaili. Suihkun jälkeen laitoin mittarin liian pian kiinni hieman kosteaan ihoon, jolloin se lakkasi toimimasta. Se alkoi toimia sitten, kun olin kuivatellut lisää ja vaihtanut tarralaput, joilla se liimattiin ihoon kiinni.

Firstbeat-hyvinvointianalyysi tosiaankin antoi palautetta siitä, miten kehoni reagoi eri tilanteissa. Erinomaisena heräilijänä ja entisenä pätkänukkujana (kiitos kuopuksen vauvavuosien) minua suoraan sanottuna pelotti kuulla se, mitä tuloksia saisin yöunistani ja erityisesti niiden palauttavasta vaikutuksesta. Mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Jopa sinä yönä, kun luulin, etten nukkunut juuri lainkaan, olin nukkunut tarpeeksi ja ennen kaikkea riittävän palauttavasti. Myös kaksi muuta yötä näyttivät palautumisen osalta vihreää valoa ja pääsin myös hektisen päivän jälkeen syvään uneen nopeasti. Salaisuuteni on nykyään se, etten räplää kännykkää, vaan luen kirjaa. Jos haluan nukkua kunnolla, en voi muuten ottaa enää lasillistakaan, liekö joku keski-iän vaiva? Siksi tipaton tammikuu saakin nyt jatkoa.

Mutta mitä palautumiseen tulee, ongelmakseni nousikin päiväaika. Oli sitten kyse viikonlopusta tai arjesta, päivän mittaan palauttavia hetkiä olisi saanut olla enemmän. Stressimomentteja nimittäin oli aika lailla, vaikka vietin viikonloppua vain rakkaan perheeni kanssa! Toki osa stressipalkeista oli varmasti positiivisia ja sellaisia, jotka vain pitävät skarppina arjessa, mutta silti.

Mittaus osui itselläni jännään saumaan, sillä olin juuri ensimmäistä päivää uudessa työssä. Noin 80 uuden ihmisen tapaaminen ja uusiin työtehtäviin orientoituminen ei jäänyt mittauksessa epäselväksi, päivä oli täynnä punaista käyrää. Mutta kuitenkin sain kehuja siitä, että ensimmäisen työpäivän aamuna, maanantaina vieläpä, olin saanut leppoisan lähdön päivään. Hanna-Mari Pussila Firstbeatilta, joka minulle puhelimessa palautteen antoi, totesi, että oli harvinaista nähdä noin korkeita vihreitä käyriä maanantaiaamuna!

Mutta tuota päivän aikana palautumista täytyy siis petrata. Pitää ottaa pieniä hetkiä poissa koneelta ja vaikka katsoa muutamia minuutteja ulos ikkunasta. Kukaan tuskin kieltää myöskään viiden minuutin mittaisia minimeditaatioita, sillä ne takuulla maksavat itsensä takaisin työtehoa nostamalla.

Lihasmassaa hyvin, mutta niinpä myös rasvaa

Kehonkoostumusmittauksessa en ollut käynyt ainakaan neljään vuoteen, joten senkin tuloksia odotin innolla. Tuolla LähiTapiolan Ison Omenan konttorissa muuten on tuo mittauslaite asiakkaiden käytössä, kannattaa käydä kokeilemassa. Kävin keskustelutuokion myös personal trainer Sami Sallisen kanssa, mutta sovimme, ettei hän tee minulle erikseen ohjelmia, sillä minullahan on jo pt omasta takaa hankittuna.

Sami totesi, kuten oma pt Tuukkakin, että kun minulla on nyt noin selkeät sävelet syömisen ja liikunnan suhteen, niin painoa on turha stressata, se alkaa kyllä laskea kaiken ohella. Ja tammikuussa toden totta painoa on pudonnut jo neljä kiloa. Olen syönyt säännöllisesti ja terveellisemmin ja enemmän kasviksia, vähentänyt sokerin käyttöä, alkoholia en ole juonut pisaraakaan ja liikunta on ollut säännöllistä 4-6 kertaa viikossa.

 

Iloinen uutinen oli, että lihasmassaa minulla on ikäisekseni naiseksi paljon, se oli normaalialueen yläreunalla, 29,9 kiloa painosta. Mutta niinpä oli rasvamassaakin ja itseasiassa yli normaalialueen jopa, eli 25,9 kiloa painosta. Rasvaprosenttini oli 32, eli pudotettavaa on, mutta se ei kyllä stressaa minua juuri nyt ollenkaan. Homma on niin sanotusti hallussa, pitkästä aikaa ja motivaatiota on. Sitä paitsi mieluummin pyrin lisäämään lihasta kuin pudottamaan rasvaa. Kyllä se läski siitä sitten katoaa.

Oli kiinnostavaa saada tietoa omasta kehosta, mutta ennen kaikkea tuosta stressaamisesta ja palautumisesta. Nyt minulla on mustaa valkoisella ja faktaa, mihin suuntaan lähteä viemään tätä omaa arkea. Itse asiassa nyt tunnen olevani vahvasti oikealla polulla.

Juokseminen sujuu, salitreeni sujuu, jooga sujuu ja yöunet ovat olleet paljon parempia. Palautumiseen keksin varmasti keinoja ja tulen niistä kirjoittamaan lisää.

Mahtavaa uutta viikkoa!

Yhteistyössä LähiTapiola