Arkiviikon parhaat
Eilen en voinut huokaista kuin että olipa mahtava viikko. Ja koska elämään kuuluvat kaikki tunteet, myös tämä mahtava viikko on sisältänyt monenlaisia tunteita aina harmituksesta epätoivoon ja ilosta hysteriaan.
Maanantai
En enää meinaa muistaa mitä maanantaina tapahtui, koska siihen tuntuu olevan niin pitkä aika! Kävin aamulla salilla ennen töitä ja koska päälläni oli Nuts-treenipaita, kävin hyvän juoksukeskustelun Fressin pukuhuoneessa erään toisen juoksijanaisen kanssa. Sain tammikuussa kuukauden ilmaisen jäsenyyden Fressiin, ja alan kotiutua uudelle Esplanadin salille. Ensimmäisenä kertana näyttelin kulkukorttiani väärään paikkaan laitteessa, mutta ihmeen kaupalla pääsin sisään ja myös ulos. Nyt ovat selkeytyneet myös se, missä mikäkin puntti ja väline on, ja tykkään salin rauhallisesta ilmapiiristä.
Päivätöissä asiat ovat edistyneet koko viikon ja olen saanut tehdä aivan mahtavia haastatteluja. Olen ehtinyt kirjoittaa nyt enemmän, mikä on ihanaa. Kerran toimittaja, aina toimittaja.
Maanantai-ilta kului sitten ruoanlaiton ja oleskelun parissa. Meidän perheen kasvispainotteiset viikot jatkuvat, mutta teen tästä oman postauksensa. Olen innostunut pitkästä aikaa ruoanlaitosta, ja kuopuksenikin on syönyt viritelmiäni useimmiten hyvällä ruokahalulla.
Tiistai
Tiistaina työpäivän jälkeen kävin ohjaamassa Vauhtisammakon juoksukoulun Alkajia ja Kuntoilijoita. Teimme molempien ryhmien kanssa matkatreenin, kunhan olimme kerranneet juoksuasentoa. Alkajien kanssa vuorottelimme hölkkää ja kävelyä, Kuntoilijoiden kanssa juoksimme. Joillekin treeni oli kova, toisille kevyt. Tuli oltua ulkona kolme tuntia. Ilma ei ollut kummoinen, mutta niin se porukka tulee paikalle säästä riippumatta. Itseäni ei sade eikä tuiskukaan haittaa, kun on ollut päivän sisällä, on pakko päästä ulos.
Töissä olen alkanut nyt seisoa kaiken muun ajan paitsi ruokatunnilla ja palavereissa. Se on toiminut, sillä alaselkäni, joka oli pari kuukautta tosi kipeä loppuvuodesta, ei ole vaivannut ollenkaan.
Keskiviikko
Keskiviikko alkoi hyvin, mutta pian huomasin, etten päässyt käyttämään erästä ohjelmaa, jolla teen töitä oikeastaan kaiken aikaa. Olin puhelimen päässä it-tukeen ja kesti tunteja, ennen kuin ongelma alkoi ratketa. Ohjelma saatiin palautettua, mutta kaikki tieto oli kadonnut enkä päässyt töihini käsiksi ennen kuin torstaina puolilta päivin. Hyvää työaikaa meni hukkaan, jota otetaan kiinni nyt ensi viikolla.
Päivän paras hetki oli se, kun tapasin ystäväni lounaalla. Ilman sitä epätoivo töiden jumittamisesta olisi ollut huomattavasti suurempi. Lisäksi auttoi se, kun tirautin muutaman kyyneleen päivän päätteeksi, kiukutti niin paljon, vaikka samalla ymmärsin, että nyt on näin, enkä itse voi tehdä asialle mitään eikä se edes johtunut minusta tai tekemisistäni. Pakko sanoa, että tuo oli hyvä kärsivällisyysharjoitus ja vuosien aikana olen kehittynyt hurjasti nyt on näin -asenteen ylläpidossa.
Illalla vein lapsen treeneihin ja koska meillä ei tällä hetkellä ole autoa, oli sieltä tuleminen iltakahdeksan jälkeen aikamoista sompailua kahdella eri välineellä ja kävellen. Lapsi oli väsynyt ja itse olin väsynyt, mutta pääsimme kotiin ja nukkumaan, vaikka hieman tavallista myöhemmin. Yleensä juoksen lapsen treenien aikaan, mutta tällä kertaa se jäi väliin, vaikka olisi tehnyt hyvää. Palaan heti normi treenirytmiin lapsen treenien aikana, kun vain saamme uuden automme, jonka matka on edistynyt jo Ruotsiin asti parin viikon reissaamisen jälkeen.
Torstaina
ATK-ongelmani selvittely jatkui ja päättyi onnellisesti! Aamulla töihin mennessäni olin toivoa täynnä, mutta jotta todella ottaisin uuden päivän vastaan energisenä, menin kello 7 aamujoogaan, joka päätyi ihanien äänimaljojen sointiin. Sitten töihin, ja työpäivä oli erittäin onnistunut. Lähdin töistä suoraan ohjaamaan. Alkajien kanssa treenatessa vettä tuli aika huolella, mutta sitten sade loppui. Teimme ensin tekniikkaharjoituksia, keskityimme lantion hallintaan ja keskikehon aktivointiin ja sitten hölkkäsimme 800 metriä, kävelimme 400 metriä noin 40 minuutin ajan. Kuntoilijoiden kanssa teimme tekniikkaa ja sitten juostiin 800 metrin lenkuraa vapaavalintaisesti 1 tai 2 minuutin palautuksilla.
Kun pääsin illalla kotiin kaikkien kantamusteni kanssa, ruoka odotti lautasella. Äkkiä suihkuun, syömään ja nukkumaan. Tämän viikon kehonhuolto on ollut aika retuperällä, joten siihen panostan nyt viikonloppuna.
Perjantai
Perjantaina olin taas ihan mahtavalla keikalla, haastateltavien energia kyllä tarttuu itseenkin! Tein myös muutaman puhelinhaastattelun ja sain paljon asioita edistettyä. Lapsella oli viikon kolmannet treenit ja lähdimme viemään häntä sinne yhdessä mösjöön kanssa. Tavallisesti olisimme käyneet juoksemassa lenkin, mutta tällä kertaa menimme reippaalle kävelylle. Sekin on tarpeellista ja oli oikein ihanaa kuljeskella osittain metsässä.
Kotiin palasimme ruokakaupan ja postin kautta. Ei muuta kuin lämpimät leivät tekoon ja Voice of Finland läppärille. Meillä ei ole televisiota, mutta lapsi on niin odottanut uuden kauden alkamista, että hankimme Ruutu.fi-jäsenyyden, ainakin nyt hetkeksi.
Nukahdin hieman myöhemmin aloitettuani taas uuden kirjan. Nyt olen lukenut NIIN mielenkiintoisia kirjoja, että kirjoitan niistä täällä blogissakin lisää. Aloin tällä viikolla iltaisin taas nauttia melatoniinisuihketta, ja kas, olen nyt 5 yötä nukkunut ilman yöheräilyjä sen 7 tuntia putkeen. Lumevaikutusta tai ei, niin aivan sama. On kyllä mahtava tunne, kun on pitkästä aikaa nukkunut todella hyvin. Tänään nousin jo kuuden aikaan, eilen viideltä, mutta virkeänä.
Kyllä vain se arki pienine isoine iloineen ja vastoinkäymisineen on ihmisen parasta aikaa!
Jenny
Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!
Tule Instagramiin!
Tule Facebookiin!
Lue myös nämä:
Comments are closed.