Arvot – toteutuvatko ne arjessa?
Jos yksi omista arvoista on hyvinvointi, toteutuuko se arjessa?
Kävin hiljattain keskustelua kollegan kanssa siitä, voivatko ihmisen arvot muuttua. Ainakin omalla kohdallani arvot ovat päivittyneet ja jopa vaihtuneetkin vuosien aikana. Moni asioista, jotka vaikka 10 vuotta sitten olivat tärkeitä, eivät ole enää tärkeitä tai ainakaan kovin tärkeitä. Moni asioista, jotka eivät 10 vuotta sitten olleet tärkeitä, ovatkin nykyään tärkeitä.
Ihminen muuttuu, kasvaa ja kehittyy ja arvot päivittyvät ihmisen mukana. Ajattelen, että on hyvä pysähtyä säännöllisin väliajoin tarkastelemaan arkea ja miettiä, mitä elämältään haluaa, mitkä ovat omia arvoja ja miten ne toteutuvat arjessa. Elääkö arvojensa mukaista elämää, ja vievätkö omat ajatukset ja teot kohti niitä vai sittenkin poispäin? Näin kirjoitin asiasta kolme vuotta sitten.
Hyvinvointi on arvo, jonka eteen ei välttämättä tehdä töitä
Terveys, parisuhde, luonto, hyvinvointi pomppaavat usein esiin, kun ihminen pohtii hänelle merkitseviä juttuja. Silti arjessa ei välttämättä tehdä juuri mitään noiden asioiden eteen ja ehkä odotellaan, että jotain tapahtuu ja joku muu hoitaa tai tekee aloitteen. Tai sitten koetaan, ettei ole aikaa muuttaa mitään. Ruuhkavuosissa arki on todellakin ruuhkaista, mutta silloinkin siitä, että perusasiat, kuten hyvinvointi, terveys ja ihmissuhteet, ovat kunnossa, saa lisää virtaa juuri sen perusarjen pyörittämiseen. Eikä kyse ole isoista jutuista, vaan ihmiselle luontaisistakin asioista. Se, että liikkuu sopivasti, syö terveellisesti ja riittävästi ja pyrkii nukkumaan tarpeeksi, menee välillä metsään kuljeskelemaan, on läsnä ihmisten kanssa, tekee oikeasti jo ihmeitä ja auttaa jaksamaan niin paljon paremmin.
Itseni on päästävä vähintään kerran viikossa metsään tai rannalle. Ennen se ei ollut mikään the juttu, nykyään luonto on yksi arvoistani.
Jäämme odottelemaan, kun voisimme itsekin toimia
Monesti me toivoisimme elämältämme jotain muuta, mutta emme ole valmiita tekemään muutoksia tai odotamme, että jotain vain tapahtuu. Usein asioita tapahtuukin, mutta aina ne eivät ole mieleisiä. Lopulta tulee jotain, joka pysäyttää. Myös niitä ei niin mieleisiä pysäytyksiä kokeneena, mutta myöhemmin niidenkin arvon ymmärtäneenä, teen kuitenkin nykyään asioita mieluiten vapaaehtoisesti ja omasta halusta kuin että odottelisin, että kyllä maailmankaikkeus tai joku muu hoitaa. Jos taas asiat, joita elämässä on, eivät innosta ja motivoi, voiko olla, että tekee vääriä asioita ja elääkin jonkun toisen tavoitteita ja unelmia, ei niitä omia?
Useimmilla meistä on kuitenkin perusasiat niin kunnossa, että jos toivommekin jotain muuta, meillä on aikaa ja energiaa miettiä, mitä toivomme tilalle ja virtaa löytyy myös muuttaa niitä asioita. Sitä kannattaa miettiä, mihin sitä omaa aikaa käyttää, valittamiseen, tilanteen tuskailuun, muiden ihmisten elämien tarkkailemiseen vai siihen, että keskittyy omaan arkeen ja tekee siitä mahdollisuuksien mukaan sellaista, että jokainen aamu herää tyytyväisenä tähän päivään ja on kiitollinen siitä, että sai taas herätä.
Mahtavaa perjantaita sulle!
Jenny
INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle
FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi
Taru
Voi miten hieno kirjoitus! Kiitos Jenny!
Niin on itsellekin käynyt, että omat arvot on päivittyneet paljon. Taino, muuttuneet ihan tyystin. Juuri niistä omista arvoista on myös tullut niin tärkeitä, etten tuhlustele enää päivääkään semmoisiin asioihin, jotka eivät arvojani tue. Muutos on toki ainakin osittain aiheutunut siitä, että viime vuosina elämän ja kuoleman asiat on olleet niin vahvasti läsnä. Kun silmät avautuu oikeasti olennaiselle, loppu on tavallaan helppoa, tai ainakin erittäin selkeästi suuntaviitoitettua. Ei tartte tuskailla, takertua tai valittaa joutavista, vaan juurikin herätä onnellisena jokaiseen uuteen päivään 🙂
Ihanaa viikonloppua! ❤️
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Taru kommentista! Ihana kuulla, että muillakin! Kun itsekin koen olevani täysin eri ihminen kuin vaikka just 10 vuotta sitten, niin olisi outoa, jos arvot eivät olisi muuttuneet ihmisen mukana. Usein kai jokin iso muutos tai kriisi niihin ajaa (oli se miten kliseistä tahansa), mutta hyvä niinkin.
Ja tuota en olisi paremmin osannut kirjoittaa, tuota lausetta, että kun silmät avautuvat oikeasti olennaiselle, loppu on selkeästi suuntaviivoitettua. Sitä kohti itsekin menossa 🙂
Mukavaa viikonloppua, kiva, että kävit kylässä <3
Catti
Osut aina ihan juuri siihen tärkeimpään juttuun kirjoituksillasi! Omat arvoni ovat tosiaan muuttuneet, osa on pudonnut pois kokonaan ja uusia on tullut tilalle, mutta osa toki pysyy aina. Läheiset ovat yhä tärkeitä, vaikka se, keitä he ovat onkin ihan eri kuin muutama vuosi sitten.
Osallistun töissä kevyempää oloa tavoittelevaan ryhmään, jossa ravintoterapeutti meitä johdattelee aiheeseen ja juuri noita arvoja siellä olemme miettineet jo pariinkin otteeseen. Kun haluaa muuttaa elämäänsä, mutta ei toimi niiden arvojensa mukaan kuitenkaan. Toinen on se, miten tärkeänä pitää itseään. Eli ettemme arvosta itseämme tarpeeksi tehdäksemme tekoja itsemme takia, vaan vain läheistemme hyvinvoinnin vuoksi ponnistelemme. Jännä on ihmismieli. Ehkä pikkuhiljaa olen oppimassa muutosta näihin asioihin.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Catti kommentistasi! Hienoja oivalluksia olet tehnyt!
Mä ajattelen just elämänmuutoksesta esim. niin, että sitä ei saisi tehdä itseinhosta tai tyytymättömyydestä itseä ja arkea kohtaan, vaan siksi, että rakastaa ja arvostaa itseään niin paljon, että haluaa tehdä itselle hyviä tekoja! Se on paljon kivempi lähtökohta ylipäänsä kaikelle muutokselle ja arjelle yleensäkin.
Mutta nää on just niitä juttuja, jotka tulevat, kun alkaa tutustua itseensä ja vaikka tunteisiinsa ja edes ajatella asioita. Me ollaan niin kiireisiä, että joskus ei vain tajuta, ehditä tai ehkä haluta ajatella asioita.
Kaikkea kivaa sun viikonloppuun!