Juoksulenkille pukeutuminen syksyllä ja talvella
Terveisiä sateiselta lenkiltä! Eilen töiden jälkeen tuli hölköteltyä 19.4 k. Aikaa kului 2:02, keskivauhti oli 6.17 k/min ja keskisyke 149. Vettä satoi ja tuuli kovaa, mutta kun vaatteet ovat kunnossa, niin syksyinen koiranilma on mielestäni ihan paras juoksukeli. Koska monelle vaatetus tuntuu olevan pulmallista, niin kerronpa nyt, mitä itse puen päälleni juoksulenkille nyt loppusyksyllä ja pian talvella. Sukat ja ohuet juoksuhanskat ovat jo näillä sateisilla ilmoilla tarpeelliset! Itse en juokse enää nilkat paljaina, sillä en halua, että akillesjänteeni saavat kylmää ja mahdollisesti tulehtuvat. Joten nilkat piiloon! Pitkillä lenkeillä itselläni ensimmäisenä alkaa tulla kylmä sormista, siksi hanskat ovatkin tarpeen.
Normisti minulla on pitkät sukat, kuvassa ei. Kuva: Timo Turkka Photography
Kuulostaa tosi tyhmältä, mutta olen vasta tänä vuonna oppinut pukeutumaan oikein juoksulenkille. Mitä laittaa päälle lenkille sateella ja pimeällä, entä pakkasella? Tässä postauksessa pientä listausta. Oma pulmani juoksuvaatetuksessa on aina ollut ylipukeutuminen. Esimerkiksi toukokuinen Helsinki City Run tuli vedettyä ihan liian tuhdissa vaatetuksessa. En muista, paljon asteita tuolloin oli, mutta sen muistan, että tajusin heti juoksun alussa, että juoksutakki nyt ainakin oli liikaa kaiken muun päällä. Pulmani ei ole siis koskaan ollut liian vähäinen vaatetus ja esimerkiksi jäätyneet pakarat, vaan liiat vaatteet ja kauhea hiki, joka verottaa jaksamista ja tekee olon tukalaksi. Eikä oikeastaan mikään ole juostessa sen ärsyttävämpää kuin kiskoa takin hihoja ylös, jottei ihan pakahtuisi. Okei, no jatkuvasti alaspäin valuvat trikoot vievät myös keskittymistä juoksulta. Siksi haluankin, että kuteet, joissa juoksua harrastan, ovat miellyttävät päällä. Asujen pitää olla napakoita ja juuri itselleni sopivaa kokoa, mikään kovin merkkiuskollinen juoksija en ole, vaan enemmänkin sekakäyttäjä. Tänä vuonna 16 kilon painonpudotuksen myötä monet treenivaatteet ovat saaneet kaapistani lähtöpassit. Vaikka olisivat kuinka nättejä, niin sorry, epämukavaa tai hankalaa en siedä. Huom! Tämä postaus sisältää affiliate-mainoslinkkejä.
Jäisivät juoksut Suomessa vähiin, jos en voisi juosta sateella. Kuva on muutaman viikon takaisista vetotreeneistä.
Lenkille, vaikka sataa
Ihan mahtavaa on se, että olen oppinut menemään juoksemaan ilmasta huolimatta. Minua ei siis nykyään haittaa, vaikka sataa, silloinhan keli on ihanan happirikas. Kun laitoin eräältä sateiselta juoksulenkiltä terveisiä Instagramini Instastooreihin, niin eräs tuttavani kommentoi, ettei hän pystyisi ikinä treenaamaan sateella ulkona, vaan tulisi heti kipeäksi! Vastasin hänelle, että tärkeintä juoksupukeutumisessa ovat oikeat varusteet! Kun lenkiltä sitten tulee kotiin ja menee samantien suihkuun ja venyttelee vasta sitten, kun päällä ovat kuivat vaatteet, ei vilustumista tarvitse pelätä.
Listaan tässä alla syksyllä asvaltilla, hiekkateillä ja juoksuradalla juoksevana lenkkeilijänä varusteet, joita itse käytän ja tarvitsen. Listaa saa mielellään täydentää, jos jotain jäi huomaamatta. Polkujuoksussa varmaankin tarvitsee erilaisia asusteita, kuten otsalamppua ja pitkillä matkoilla juoksureppua! Toki otsalamppu on varmasti hyvä olla myös, jos juoksee alueilla, joissa ei ole katuvalaistusta. Itse juoksen tällä hetkellä joko valoisalla tai sitten valaistulla alueella. Eilen tosin juoksin osan matkasta pimeässä metsässä hiekkatiellä, mutta kampesin sieltä sivistyksen pariin, sillä eteensä oli hankala nähdä.
Vaatteeni valikoituvat lenkille näin:
- Tärkein heti ensiksi: Ennen lenkkiä tai juoksutreenejä katson lämpömittaria. Joka ikinen kerta. Jos asteita on vaikkapa 8, lisään siihen mielessäni 10 astetta. Ja sitten kun menen vaatekaapille, pohdin, mitä laittaisin päälle, jos juoksisin 18 asteessa. Jos ilma on tuulinen, eikä aurinko paista, se toki vähän muuttaa tilannetta. Sateisella ja viimaisella + 8 asteen kelillä itse olen huomannut sopivaksi sen, että puen päälleni lyhyen urheiluliivit, t-paidan ja todella ohuen juoksutakin, pitkät juoksutrikoot, nilkkapituiset urheilusukat ja tossut. Tai vaihtoehtoisesti, jos tuuli on oikein napakka, ohuen pitkähihaisen juoksupaidan t-paidan sijaan, mutta silloinkin voi jo tulla kuuma, kun kroppa alkaa lämmetä ja juoksu kulkea. Lenkin alussa saa olla jopa vähän kylmä! Jos lenkin alussa on kuuma tai mukavan lämmin, luultavasti pian huomaa, että vaatteita on liikaa päällä.
- Shortseilla juoksin vielä syyskuun lopussa, jolloin mittari näytti 10-12 astetta, oli pilvistä, mutta ei satanut tai tuullut kovaa. Silloin yläosassa oli muutaman asteen lämpimämmällä kelillä ohut pitkähihainen, ei takkia. Jaloissani käytin polvipituisia kompressiosukkia. Vaikka ensin tuntui vilakalta, silloinkin shortsit olivat riittävästi ainakin noiden pitkien sukkien kanssa. Shortseja kaipasin itse asiassa myös viikon takaisella lenkillä marraskuun alussa, jolloin juoksin ohuessa pitkähihaisessa ja pitkissä trikoissa, asteita oli vain noin viisi, ei tuulta. Meinasin pyörtyä pelkästä ajatuksesta, kun jengiä juoksi vastaan tuulipuvuissa, tupsupipoissa ja paksuissa sormikkaissa! Huh.
- Jos en tule sateiselta lenkiltä heti kotiin, vaan menen vaikka kauppaan tai vedän toiset juoksutreenit putkeen, minulla on mukanani vaihtosukat. Ja jos olen kauempana treenaamassa, kuten vaikka Malminkartanon jätemäellä, ja jos kengät ja sukat pääsevät sateella kastumaan ja ajelen sieltä kotiin, vaihdan sukat kuiviin autossa. En tiedä, auttaako se oikeasti ehkäisemään nuhaa ja vilustumisia, mutta ainakin sillä on psyykkistäkin vaikutusta! Sitä paitsi märissä sukissa on karsea olla. Kuivat sukat ovat melkein yhtä ihanat kuin puhtaat lakanat! Ohuet juoksusukat mahtuvat juoksuvyöhön tai juoksutakin taskuun.
- Sateella ja alle 10 asteen lämpötilalla käytän siis ohuita juoksuhanskoja. Vaikka kroppa pysyy lämpimänä, niin olen sen verran kylmäverinen, että sormet jäätyvät helposti. Se ei ole kiva tunne. Eilisellä tuulisella pitkällä lenkillä kaipasin lopussa juoksuhanskoja, jotka olin unohtanut kotiin.
- Nyt viimeistään on aika kaivaa heijastava juoksuliivi ja heijastimet kaapeista! Erityisesti jos juoksee autojen seassa, on pimeää ja satelee, juoksijoita on todella vaikea autosta käsin havaita.
- Pipoa käytän vasta kovalla pakkasella, mutta usein hiuksissani on joko ohut panta pitämässä suortuvia pois otsalta tai sitten tuubihuivi, joka pitää hiukset poissa tieltä ja myös hieman lämmittää. Tuubihuivi kaulassa sopii hyvin tuulisille ilmoille, jos takissa ei ole korkeita kauluksia. Lippistä en käytä, vaikka sataisi. Silloin tosi saattavat ripsarit olla poskilla, mutta ketä kiinnostaa.
- Jos nyt ei ole kovaa pakkasta tai kauheaa myrskytuulta, noudatan omaa neuvoani, että mitä vähemmän ja simppelimpää, sitä parempi. Yllättävän vähän tarvitsee juostessa vaatetta päällä!
- Kovalla pakkasella (noin miinus 15 ja kovempi) juoksutreeni siirtyy kuntosalin matolle. Alle -15 asteen pakkasella käytän polvipituisia tai kokopitkiä urheiluun tarkoitettuja villahousuja ja ohutta villaista aluspuseroa treenitopin päällä. Villahousujen pariksi puen juoksutrikoita väljemmät housut ja hieman tavallista paksumman juoksutakin, joka on pakaroiden päältä pidempi. Jos pakkasasteita on vain muutamia, housujen sijaan juoksen hieman kesätrikoita paksummissa talvijuoksutrikoissa, ja päälle vedän pitkät sukat. Arvon vielä, hankinko tänä vuonna nastalenkkarit vai töpöttelenkö menemään normitossuilla, joita minulla on useita vaihtoehtoja. Jos maassa on lunta, pärjää normitossuilla hyvin, mutta jos maa on jäässä, nastat olisivat tarpeen. Pakkasella olen huomannut, että ensin tuppaavat jäätymään pakarat ja reidet. Siksi villainen kerrasto ja takaa pidempi takki ovat hyvät. Kova pakkanen vaatii myös tuhdimpia hanskoja.
Miten itse pukeudut juoksulenkille? Mikä on vaikeinta? Juoksetko sateella?
Ja hei, jos olet Helsingissä, tervetuloa huomenna juoksemaan minun ja muutaman muun bloggaajan kanssa klo 11, lähtö Kauppatorilta! Lue lisää Facebookista!
Jenny
Heijastinliivi päällä näytän kuiin työmieheltä, mutta ei haittaa! Turvallisuus ennen kaikkea. Olen kyllä ajatellut toivoa joulupukilta naisellisempaa versiota.
Tiina
Moi!
Sadekelihän on paras sää juoksuun, ilma on raikasta ja useimmiten askel kulkee kevyemmin. 😊 Pukeutumisen suhteen harvoin tulee ylilyöntejä. Sen olen oppinut, että silloin on sopivasti vaatetta, kun lähtiessä ulos palelee, ja ehkä ekat kilometrit mennään vähän kylmissään. 😉 Tässä tosiaan parisen viikkoa sitten eräs sunnuntai lämpö yllätti tämän juoksijan, ohut juoksutakki ja alla ohut pitkähihainen oli liikaa… 😀✌
Sä olet kyllä nyt mun suurin motivaattori lenkille lähtemisessä! Olen täällä ennenkin jutellut sulle, ja kertonut samankaltaisesta juoksutaustastani, vähän painonnoususta ja siitä, että nyt taas rakennan peruskestävyyttä. Sun lenkit on jo reippaita ja pitkiä, samoissa vauhdeissa on menty itsekin joskus. Nyt tuntuu yhä työläältä juokseminen, mutta uskon, että se kunto taas löytyy. 👍
P.s. mahtava olis tulla yhteislenkille mukaan joskus! 😊
Laura
Oot kyllä niin inspiroiva <3
Mulla ei ole ylipukeutuminen yleensä ongelmana. Monesti katson sinun ja monen muunkin juoksukuvia tai vastaantulevia juoksijoita, että miten te tarkenette niin vähällä vaatteella! 😀 Mulla kyllä varpaat ja sormet huhkivat ihan kuumina, mutta varsinkin reidet, takapuoli ja käsivarret ovat ihan jäässä. Omituista. Johtuukohan se siitä, että olen joskus aikanaan palelluttanut varsinkin reidet hiihtokisoissa. Nilkat paljaana juoksua minä vasta ihmettelenkin! Saa olla 15 lämmintä ennen kuin uskallan paljastaa nilkat, niin helposti kylmyys jäykistää akillesjänteet. 😀
Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että sadesää on ihana juoksusää. On niin helppo hengittää ja sitä jopa tuntee itsensä erityisen urheaksi, kun siellä tuulessa ja tuiverruksessa painattelee menemään 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Tiina kommentistasi! Oon samaa mieltä, juoksu on kyllä aika mahtavaa sadekelillä. Enkä eilen edes oikein huomannut, että sataa, ennen kuin aloin lopetella.
Ihana kuulla, jos motivoin! Olen niin paljon imenyt juoksumotivaatiota muista, että sitä onkin hyvä antaa vähän takaisin! Olen juossut nyt niitä kilsan vetoja ja myös mäkiä ja uskon, että ne näkyvät kunnon parantumisessa. Vaikka niiden tahkoaminen ei aina niin innosta…Pidempiä lenkkejä on ollut vähemmän, mutta eilinen kyllä antoi uskoa ja motivaatiota.
Olet tervetullut yhteislenkille, varmasti niitä järjestetään taas! Huomenna sataa, saa nähdä, saadaanko juosta keskenämme 😀
Kivaa viikonloppua!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
No hei kiitos Laura kauniista sanoista ja kommentista!
Mä oon nyt vasta huomannut, että tarkenen aika vähällä vaatetuksella juostessa. Ennen pakkasin ihan liikaa kamaa päälle ja sitten meinasin läkähtyä! Tämä syksy on ollut tällaista harjoittelemista ja nyt alkaa pukeutumiseen tasapaino löytyä. Katsotaan, miten käy, kun pakkaset iskevät. Haaveilen vain siitä, että pääsis juoksemaan shortseissa. Se on niin mukavaa 🙂
Sateella on mukava juosta! Ja just helppo hengittää!
Ihania lenkkejä sulle 🙂 Kivaa viikonloppua myös!
Eva
Ylipukeutuminen on ehdottomasti mun ongelma. Aina liikaa vaatetta ja jo hetkessä tuskaisen kuuma. Jospa tästä jutusta nyt jotain saisi irti kun seuraavaksi mietin vaatetusta juoksulenkille. Minulla myös pohdinnassa ostaakko nastalenkkarit vai ei.. viime talven tosin pärjäsin ihan hyvin normitossuilla. Kivaa viikonloppua! 🙂
Emma / Harkittuja herkkuja
En osaa juoksemiseen kommentoida mitään, mutta kyllä ulkoiluun liittyen ja etenkin täällä haja-asutusalueella – me asutaan ihan keskellä metsää, lähin katuvalo on 15 km päässä 🙂 Otsalamppu on ihan pakollinen varustus klo 17 jälkeen. Vaikka en pimeää pelkääkään (yhtään), niin pakko myöntää, että tuolla ihan täydellisessä pimeydessä kävellessä mieleen välillä pompsahtaa kaiken maailman hullut, hiipparit ja kyllä – eläimet! Kyllähän ne meitä ihmisiä välttelee, mutta ajatus metsän pimeydessä lymyilevästä villieläimestä kyllä hiljentää. Ja sitten jos tuolla säikkynä hiippailee pimeässä ja törmää esim. kissaan, niin melkoista arkipäivän tragikomediaa siitä kohtaamisesta kyllä saa aikaan 😀 Siksi yritän tähän aikaan vuodesta päästä kävelylle aina valoisaan aikaan!
Ja sitten autoilijan näkökulma! Mun on pakko ajaa autolla päivittäin (inhoan sitä, mutta ei auta). Toivoisin, että kaikki jalankulkijat tajuaisivat sen, että sieltä auton sisältä ei näe ihmistä, jolla ei ole heijastinliiviä päällä!! Lähes päivittäin mulla tulee ”läheltä piti” -tunteita, kun tuolla maantien laidassa kävelee aamuisin ja iltaisin teinejä bussipysäkille mustissa vaatteissaan. Se ajatus, että ajaisi jonkun päälle on vaan niin kamala… 🙁 Siinä vaiheessa ei ole enää väliä, kenen vika se on, vahinko on jo sattunut. Eli mahdollisimman paljon heijastimia päälle, joohan!
Ihanaa viikonloppua sulle Jenny ja kaikille muillekin teille reippaille juoksijoille <3
Annariina
Less is more, ehdottomasti! Tosin sadekelillä tykkään käyttää softshell takkia, ettei vesi tule läpi. Märät sukat ei mua haittaa ja sateella juoksen Asicsin Nimbukset jalassa, mutta yläkropan haluan pitää kuivana vesisateelta. Naurattaa muuten, että tuo nimenomainen takki on kymmenen vuotta vanha, mutta edelleen ihan priimaa, joskin nykyiseen makuuni heleä pinkki ei oikein istu. Enää näillä keleillä en juokse normijuoksutrikoissa, vaan Asicsin talviversioissa, joiden etuosassa on windstopper. Kuten joku edellä kommentoi, mullakin reidet ottaa helposti kylmää ja noi trikoot ovat pelastus, vaikkakin ovat viime aikoina alkaneet valua jalasta juostessa (se on kyllä ihan sairaan ärsyttävää kiskoa niitä jatkuvasti ylöspäin!). Softshell takin alla käytän ohutta pitkähihaista merinovillapaitaa, jotenkin juostessa merinovilla pitää olon ihanasti kuivana ja lämpimänä kun hengittää ja siirtää kosteutta niin hyvin pois iholta. Tää varustus tosin on sellainen, jolla pärjää vielä kylmemmilläkin keleillä eli kovin helposti en lähde tähän settiin mitään lisäilemään. Tämän päivän vesisateessa ja viileässä tuulessa tämä oli loistava varustus rauhalliseen hölkkään.
Se, mitä tänään jäi puuttumaan, on ”säärystimet”! En tarkoita sellaisia pitkiä ja kömpelöitä, vaan joskus on anoppi kutonut mulle ihmeellisiä n.10cm korkuisia ranteenlämmittimiä, joille ei aiemmin lötynyt mitään käyttöä – kunnes hoksasin alkaa käyttää niitä juostessa nilkoissa! Tää on ihan super ratkaisu, toimii nyt ja toimii -15 asteessa ja nilkat pysyy lämpimänä. 🙂 Suosittelen, sellaisethan on näppärä kutoa itse.
Täytyy muuten vielä kiittää sua mun tämän päivän lenkistä! Tämä viikko on töiden osalta ollut tosi kiireinen ja olen ehtinyt tehdä vain yhden juoksulenkin (koiran kanssa kävelyä kylläkin senkin edestä…). Mulla motivaation pahin nakertaja on urheilemattomuus – liian helposti tulee sellainen olo, että ”no nyt kun tämä viikko on mennyt vähän pieleen, on turha korjata asiaa”. Lannistun siitä, että olen ikään kuin epäonnistunut tavoitteissani. Näin päivällä sun Instastorystä juoksupäivityksen ja kilometrilukemat ja päätin, että tänään voisi olla virtaa juosta itsekin pitkästä aikaa nautinnollinen pitkis Laajalahden ympäri! Eli inspiroiduin sun menosta ja juoksin koiran kanssa 13km, vaikka motivaatio oli aamulla herätessä nolla!
Oli myös ihana huomata, että juoksu tuntui kevyeltä. Olen ylpeä, sillä olen syksyn aikana saanut jalkoihin huomattavasti voimaa, mikä tuntuu etenkin mäkeä ylös tai alas pinkoessa. Syke mulla vielä pomppii turhan korkealla, pitäis vähän sinnikkäämmin jaksaa tuota pk:ta tehdä. Koiran kanssa se vaan on vaikeaa, kun sekin vasta opettelee juoksua ja syke nousee välillä ihan vaan koiran ohjailuista, ohitustilanteista, jne. MUTTA, kiinnostaisi tietää, että koetko että nimenomaan nuo kilsavedot on parantaneet sun peruskestävyyttä/laskeneet sykettä? Mä huomaan pientä pudotusta sykkeessä, mutta se riippuu niin päivästä että millä tolalla se on.
Mä tässä pohdiskelen, josko osallistuisin huomisiin yhteistreeneihin! Jalat saattaa olla aika jumissa huomenna, mutta kovasti kiinnostaisi..! 🙂 Sade ei haittaa – viime keväänä kun tämän juoksuharrastukseni aloitin, nautin ihan suunnattomasti sellaisista karseista loskakeleistä jolloin räntää satoi vaakatasossa ja lenkkarit oli täynnä vettä! Tuli sellainen kunnon Rocky-fiilis ja jotenkin sellainen ”voittamaton” olo. 😀 Varusteet kun on kunnossa niin sadelenkit on ihan mahtavia!
Annariina
…tuli niin pitkä tarina tuosta edellisestä, että unohdin kokonaan että heijastinliivi on ehdoton! Mulla on se, nilkan ympärillä heijastinnauha /-lätkä, takissa roikkuu molemmin puolin ledivalot, koiralla heijastinvaljaat ja valopanta. Kehuja on saatu, että hyvin näkyy! 🙂 Otsalamppu on seuraavaksi hankintalistalla, valtaosa tuosta tämän päivän Laajalahden lenkistä kun taittui säkkipimeässä…
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Moikka ja kiitos kommentistasi Annariina! Olipa kiinnostavaa luettavaa ja tästä huomas taas, miten ihmiset on erilaisia 🙂 Mä käytän just noita merinovillaisia kerrastoja vasta, kun on kovempi pakkanen. Mulla on sellaiset polvipituiset ja sitten koko pitkät. Nyt jos laittaisin ne, niin se olis mulle liikaa. Ja tunnustan, juoksen vieläkin ihan normi ohuilla trikoilla. Mutta talvella mullakin helposti reidet ja pakarat tuntuvat kylmiltä.
Ja hei ihan mahtavaa, jos oon saanut tietämättäni sua inspiroiduttua, ihana kuulla! Mulla on jääneet noi pitkikset nyt viime viikkoina, joten en olis torstaina malttanut lopettaa. Mutta lopulta juoksin meidän talon ohi ja törmäsin naapuriin ja jäin vaihtamaan muutaman sanan, niin se oli siinä sitten 🙂 Kiva kuulla, että juoksu tuntui kevyeltä! Mulla oli ihan sama fiilis, välillä nauratti, kun oli niin helppoa juosta. Tosin en oo kyllä saanut lisää voimaa, koska en ole salillakaan (oon käynyt nyt 2 kertaa :D) tehnyt jalkoja. Mutta kai ne ovat vahvistuneet juoksemisestakin. Mä uskon, että ne kilsan vedot, joita ei oo aina niin ihana tahkota, ovat parantaneet just mun kuntoa ja sitä kautta sitten hitaammin juostessa myös sykkeet on alhaisemmat. En ollut koko liki 20 kilsan lenkillä hengästynyt kuin ehkä parissa mäessä eli siitäkin voin arvioida. Toki vauhti oli hyvin maltillista ja jos laittaisi minuutin kovemman vauhdin (mikä on aika huima ero jo) kilometrille niin sitten hengityskin olisi ihan eri juttu.
Mutta joo, mun pitäis noita pitkiä pk-lenkkejä nyt lisätä. Plus tietty sitä voimaa pitäis hakea salilta 🙂
Oot tervetullut tänään, jos innostut lähtemään! Satoi ainakin äsken vielä suhteellisen kovasti, mutta me juostaan silti. Katsotaan, ollaanko siellä kolmistaan 😀 Juoksujalka vipattaa ei voi edes juosta, koska on loukannut jalkansa.
Me kyllä järkätään näitä lenkkejä varmasti jatkossakin! Tuntui niin hauskalta idealta.
Kivaa päivää!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Eva kommentistasi! Itsellä on ollut sama ongelma! Sitä ei haluaisi, että lenkin alussa on kylmä tai viileää…Mutta kun se fiilis helpottaa jo 5 tai 10 minsan päästä. Toki nää asiat on hyvin yksilöllisiä, mutta mun silmään kun katsoo, niin aika moni juoksee todella lämpimissä vaatteissa nyt jo, vaikkei ole edes pakkasta.
Sen oikean vaatetuksen kyllä oppii joka kelille, kun vähän testailee.
Kivaa viikonloppua!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Emma kommentistasi! Saako sulta hyviä otsalamppuvinkkejä? Ehkä sä voisit kirjoittaa niistä postauksen, vink vink 🙂
Joo, ei täällä kaupungissakaan meinaa pimeällä ja sateella erottaa jalankulkijoita, joilla ei ole heijastimia. Mä haluaisin, että se kuuluis jokaisen vakiovarustukseen. Omani tosin oli just irronnut takista toissa päivänä, pitää äkkiä hommata uusi! Juoksemassa toi liivi oli hyvä siksikin, kun torstaina juoksin osan matkaa pimeässä metsässä, missä meni kuitenkin myös pyöräilijöitä. En tullut sitten heillekään yllätyksenä.
Mä oon just tollanen säikkyjä! Eilen aamulla säpsähdin ihan kunnolla, kun olin menossa alaovesta ulos ja naapuri oli just tulossa ison koiransa kanssa sisään. Näin vain sen koiran ja hyppäsin varmaan puoli metriä ilmaan 😀 Kovasti nauratti kyllä jälkikäteen, ja koirakin oli vanha tuttu ja kiltti kuin mikä.
Ihanaa viikonloppua!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kuulostaa just hyvälle, Annariina!
Kyllä toi liivi on ihan ehdoton tuolla kun juoksentelee. Oon nyt nähnyt monilla sellaisia kokonaan heijastavia takkeja, sellainen kiinnostelis mua ja olis kyllä turvallinen.
Te ootte sun koiran kanssa varmaan aika sädehtivä ja valaistunut kaksikko, kuulostatte ihanilta <3
Emma / Harkittuja herkkuja
Jenny, meillä mies hoitaa otsalamppujen hankkimisen, joten en kyllä osaa sanoa niistä mitään. Paitsi, että niitä pitää olla monta, koska joku on aina kadoksissa 🙂 Semmoinen malli, missä on monta hihnaa, jotka muodostavat ikäänkuin ”kypärän”, on paras, pysyy päässä hyvin.
Mari alias Lazymary
No, huhhuh, siinäpä oli paljon yksityiskohtaista pukeutumisasiaa. Iso kiitos! Kyllä sä musta aika kuumaverinen olet, sillä mun mielestä juokset melko ohuissa varusteissa. Mutta tottahan juostessa kuuma tulee, jos tämmöinen hidas kävelijäkin on pää ja selkä märkänä paljon laiskemman lenkin jälkeen.
Tossuista tuli mieleen yhden urheiluliikkeen mainos pari päivää sitten. Nyt on olemassa eräänlaisia kitkapohjaisia tossuja liukkaille keleille. Merkkiä en muista, joten en pääse mainostamaan, mutta kiinnostuin… Hinta oli korkeahko, muttei silti kovin paha, siinä 160 euron paikkeilla.
Mukavaa viikonloppua! Nyt sitä hyvää juoksusäätä – sadetta – riittää.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Haha, taidan Emma ulkoistaa kans tuon tehtävän perheen isännälle 😀 Tai ehkä sitä innostuu vähän kaivelemaan täällä netin saloja, otsalampuistakin varmaan on blogipostauksia olemassa! Mä voin niin kuvitella, että se on aina hukassa. Onneksi olen hieman jo oppinut säilyttämään tavaroita ”omalla paikalla”. Kivaa viikonlopun jatkoa!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Mari! Tuolla facen puolella just raportoin, miten tänään juoksuporukassa olin ainoa, jolla ei ollut pipoa! Mutta kun mulle iskee pipon tarve juostessa vasta, kun on pakkasta. Muuten kyllä tuollaisella kelillä käytän pipoa, jos siis olen ulkoilemassa.
Oon kans tullut siihen tulokseen, että taidan olla juostessa aikamoinen kuumakalle. Ulkoilu, kävely ja erityisesti pihalla seisoskelu (lapsen kanssa) onkin sitten ihan eri asia, voisin käyttää toppatakkia jo elokuussa 😀
Mutta onhan nää varmasti just yksilöllisiäkin juttuja ja kannattaa kokeilla, mikä itselle olis se paras valinta.
Kiitos tuosta kenkävinkistä! Minäpä selvittelen asiaa, alkoi kiinnostaa. Saa nähdä, millainen talvi meille on tulossa. Jos sataa vettä vain täällä etelässä, niin normitossuilla pärjää kyllä hyvinkin. Tänään oli ihana juosta, mutta sitten kun pysähtyi ja kun kesti hetken, että pääsin kotiin, ehti jo tulla kylmä. Ei muuta kuin kuumaan suihkuun 🙂
Kivaa viikonlopun jatkoa sulle!
Susanna
Merrelillä on ainakin kenkiä joissa on kitkaominaisuus.
Mari alias Lazymary
Susanna oli näköjään vinkannut Merrellin kitkatossuista, kiitos!
Hannah-Tuulia
Meetkös sadekeleillä ihan vettähylkivillä varusteilla (takki, housut, kengät) ? 🙂
Itsellä on niin pitkä tauko takana kunnon juoksutreeneistä. Jäinkin pohtimaan, kuinka silloin menettelin varusteiden osalta 😀 perusjuoksutakki ja trikoot. Olivat kyllä toimivia ja kylmemmällä säällä oli tuulenpitävät housut. Mietinkin ettei täysin vedenpitävät kyllä toimi juostessa kun tulee ihan sairaan kuuma 😀 kyllähän lenkin kestää jos kastuu kunhan vaihtaa kotona käy lämpimässä suihkussa ja vaihtaa kuivat vaatteet päälle 🙂 ei sää ole este, se on vaan hidaste 😀
Itsellä on kyllä niin pitkä tauko takana viime juoksutreeneistä. Nyt on polven kuntoutus käynnissä ja on tarkoitus päästä vielä palaamaan juoksutreenien pariin. Odotan kyllä kovasti mutta täytyy antaa polvelle aikaa 🙂 tässä voi hyvin suunnitella tulevia varustuksia 😀
Mukavaa talven aikaa ja tsemppiä treeneihin! 🙂
https://aktiivinensohvaperuna.blogspot.fi
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Hannah-Tuulia kommentistasi.
Joo, nyt syksyllä olen juossut aika paljon sateella ja samoja kuteita olen käyttänyt, trikoita alaosassa ja yläosassa sitten tuulitakkia, joka hieman blokkaa vettä. Varsinaisia vedenpitäviä takkeja mulla ei ole ja olen kuullut, että ainakin jotkut niistä saattavat olla tosi hiostavia, mutta sellaista en tosiaan ole itse kokeillut.
Kylmällä ilmalla tosiaan noi tuulenpitävät housut on hyvät ja mun talvijuoksuhousut taitavat olla just sellaiset.
TSemppiä polven kuntoutukseen! Voimaa ja kärsivällisyyttäkin! Itsellä ei ole muista polvivaivoista kokemusta kuin juoksijan polvesta vuonna 2013. Siinäkin vaadittiin sitkeää kuntoutusta, mutta hyvä tuli.
Kiitos, kivaa syksyä sullekin. Pitääkin tulla kurkkimaan sun blogiin 🙂