Kun ihmisellä on hyvä suhde itseensä, parisuhdekin toimii
Tänään mietin sellaista, että kun ihmisellä on hyvä suhde itseensä, parisuhdekin toimii. Ei aina, mutta uskon, että useimmiten. Totta kai tämäkään asia ei ole sen mustavalkoisempi kuin mikään muukaan elämässä. On parisuhteita, joissa on niin paljon ongelmia, ettei enää auta oma muutos eikä sen toisenkaan muuttuminen. On myös parisuhteita, joissa kumpikaan ei edes halua muuttua, olo on sietämätöntä yhdessä mutta silti ei osata irrottautua toisesta.
Onnea on jaettu lakupussi!
Kantapään kautta koettua
Omasta kokemuksestani kuitenkin pystyn sanomaan, että kun itse alkaa tutustua itseensä, ottaa selvää kuka oikeastaan onkaan, opettelee ottamaan vastaan tunteitaan, oppii hyväksymään menneen ja osaa olla kiitollinen siitä, mikä nyt on, hankkii työkaluja itselleen, joilla käsitellä vaikeuksia ja uskaltaa alkaa nähdä itsensä hyvän elämän arvoisena ja tulevaisuutensa valoisana, myös parisuhde voi alkaa voida tosi hyvin.
Kun mietin itseäni nykyisessä parisuhteessani, en aluksi ollut, oho, pian 8 vuotta sitten, varmaankaan mikään unelmapuoliso. Takanani oli haastavia elämänvaiheita. En oikein tiennyt, kuka olinkaan ja mieleni kelat jylläsivät kaikessa vanhassa ja epäoikeudenmukaisessa. Koska en voinut itseni kanssa hyvin, miten olisin voinut voida toisenkaan kanssa hyvin? Kiitos siitä, että olemme yhä yhdessä ja selviydyimme ensi vuosista, kuuluu enemmänkin kumppanilleni.
Minulla ei ollut tuolloin työkaluja käsitellä tunteitani. En ollenkaan ymmärtänyt sitä, että tunteen kokeminen oli eri asia kuin sen esille tuominen näyttävästi draamakuningattarena. Jos olin väsynyt tai minulla oli huono päivä, en oikein edes pyrkinyt peittelemään sitä.
Olen antanut anteeksi myös itselleni
Jälkeenpäin olen joutunut paljon käsittelemään sitä, millainen silloin olin ja miksi olin usein vihainen. Olin vain niin hukassa ja ahdistunut, että en osannut aina olla oikein muuta. Jossain vaiheessa sitten ymmärsin onneksi sen, että katumisen sijaan kannattaa antaa anteeksi myös itselleen, ottaa itsensä mielikuvissaan syliin ja halata kovaa. Nähdä se, että sellainen olin silloin, kun elämä oli liikaa, voi minua.
Mutta onneksi halusin muuttua, ottaa vastuuta hyvinvoinnistani, päästää irti katkeruudesta, vihasta ja kiukusta. Onneksi halusin alkaa nähdä kaiken sen muun, mitä elämällä oli minulle tarjota. Opin vastoinkäymisistä enemmän kuin yhdestäkään onnistumisesta, kun vain aloin sallia itseni oppivan.
Nykyään en vaihtaisi päivääkään pois. En haluaisi kokea noita vaikeita jaksoja uudelleen, mutta en voisi kuvitellakaan olevani toisenlainen kuin nyt olen. Ja siihen on tarvittu ihan tuota kaikkea. Ja onhan siitä syntynyt mahdottoman paljon hyvääkin, parempi ja hyvinvoivempi minä ja muutama kirja!
Onnea on se, kun tekee yhdessä.
Odotatko sinä, että kumppanisi muuttuu?
Mitä sitten haluan tällä postauksella kertoa on se, että moni usein haluaa, että kumppani muuttuu, jotta parisuhde olisi se, mistä itse on unelmoinut. Itsekin varmasti nykyisen suhteeni alussa ajattelin paikoin niin.
Kunnes sitten aloin tehdä työtä itseni kanssa ja tajusin, että lopulta kaikki on minusta itsestäni kiinni. Ja kun minä muutuin, toinenkin muuttui, suhteemme muuttui, kaikki muuttui. Riitely loppui ja mikä tärkeintä, epävarmuus loppui, kun alkoi luottaa itseensä ja arvostaa itseä. Se sama näkemys siirtyi kuin vahingossa myös kumppaniin ja oikeastaan kaikkiin muihinkin ihmisiin. Kun alkoi nähdä oman arvonsa ihmisenä jälleen, alkoi nähdä arvon myös muissa ihmisissä.
Kun ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa tai ainakin vähintään pitää itsestään, jos ei vielä osaa rakastaa itseään, on hyvä olla myös muiden kanssa. Sitä ei ole enää parisuhteessa (eikä muuten muissakaan ihmissuhteissa, kuten ystävien kanssa) mustasukkainen, kateellinen, epävarma tai mitään muutakaan negatiivista. Ei tarvitse olla, koska tietää, millainen itse on ja osaa luottaa siihen, että toinenkin sen näkee ja oivaltaa. Ja jos toinen ei sitä näe, niin sitten sitä vain osaa hyväksyä, että asiat menivät kuin menivät, ilman, että takertuu toiseen viimeisillä voimillaan ja yrittää pakottaa toista rakastamaan tai olemaan tässä. Koska ketään ei voi pitää pakolla missään ihmissuhteessa, vaikka kuinka haluaisi. Silloin pitää olla niin vahva, että uskaltaa antaa toisen lähteä.
Itseni on tehnyt sata kertaa aiempaa paremmaksi elämänkumppaniksi se, kun aloin korjata suhdetta itseeni ja tutkia, kuka olen. Olen omalla kohdallani kantapään kautta nähnyt sen, että kun ihmisellä on hyvä suhde itseensä, parisuhdekin toimii. Se ei tule ilmaiseksi, se vaatii päivittäistä työtä, mutta uskon, että se kannattaa!
Herääkö ajatuksia? Mahtavaa lauantaita!
Lue lisää parisuhdeasiaa:
Voiko puoliso olla paras ystävä
Olettaminen tuhoaa parisuhteen
Toki aina ei se hyvä parisuhdekaan ole kuin ruusuilla tanssimista. Joskus vain ärsyttää.
VALOblogin Taru
Onnea! 8 vuotta on muuten meilläkin takana :))
Mun, tai meidän molempien kohdalla, oli niin päin, että kun ihminen on oikea, hän tuo itsestäkin ne parhaat puolet paremmin esiin. Kuulostaa ehkä kamalan siirappiselta, kääk, mutta niin vain on. Että kun toinen on se sielunkumppani, ei parisuhteen osalta tarvita työstämistä tai muuta sellaista, se kulkee itsestään ja luonnollisesti. Kaikki tunteetkin saa kokea ja tulla läpi, koska toinen ymmärtää sataprosenttisesti. Se on ollut ihmeellistä, molemmin päin.
Mutta itsejensä kanssa saa toki työskennellä lujasti, heh ;D On niin mahtavaa, että sen(kin) voi tehdä yhdessä, toinen toistaan tukien.
Paljon onnellisia vuosia eteenpäin! Olette niin iloisen ja onnellisen näköinen pari <3 <3
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Taru kommentistasi, kuulostaa ihanalta! Me ei ehkä olla ihan teidänlaisia sielunkumppaneita, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Välillä alussa musta tosin tuntui, että toinen sai musta ne huonoimmat piirteet esiin, mutta ehkä se olin ihan minä itse vain 😀
Työstää saa ja paljon, lähes päivittäin. Aina joku teema meneillään, mitä voi fiksata, vaikka nykyään hyvin tyytyväinen itseeni olenkin monessa mielessä.
Paljon onnellisia vuosia teillekin ja ihanaa alkanutta viikkoa <3