Kun luulee, ettei jaksa, jaksaakin vielä – juoksutreenit opettavat

Kevään usean tunnin tunkkaus- ja juoksutreenit ovat opettaneet paljon itsestäni. Tour du Mont Blanc –alppimatkamme lähestyy ja nyt ainoa tavoite on pysyä terveenä ja ehjänä. Kärsin tosiaan omituisesta, ilmeisesti liikarasituksesta johtuvasta reisi-lonkkavaivasta huhtikuun lopusta saakka noin 7 viikon ajan. Olin useamman viikon juoksematta ja 7 viikon aikana tein vain pari lenkkiä todetakseni, että on inhottavaa juosta, kun jalka ei ole täysin kunnossa. Nyt on kahdet treenit vedetty ilman mitään tuntemuksia tai kipua. Jei! Toki alamäkijuoksu on vielä varovaista ja pidin vauhdit maltillisina myös tänään, koska jalka tuntuu vielä heikommalta kuin kaverinsa vasen koipi.

Alppisimulaatiossa puolet reissun nousumetreistä

Torstaista sunnuntaihin meillä on käynnissä Alppimentorien ryhmien alppisimulaatio, tunkkaus- ja juoksutreenit, jossa vedämme noin puolet alppireissun neljän päivän nousumetreistä. Itsellä jää huominen väliin ja omaehtoiseksi treeniksi, sillä tällä viikolla harrastaminen on vienyt aika paljon aikaa perheeltä ja 8-vuotias toivoi rauhallista sunnuntaiaamua eikä roudaamista jonnekin hoitoon heti kukonlaulun aikaan, että pääsemme mösjöön kanssa mäkeen. Ymmärrettävää, eikä ollut vaikea päättää, mitä tekee. Ehdin huomenna tehdä jonkinlaisen treenin kuitenkin, vaikka en meidän mahtavassa ryhmässä.

Torstaina Jättärillä

Torstaina starttasimme Malminkartanon jätemäessä klo 17 töiden jälkeen. Tavoitteena oli 1 400 nousumetriä, mutta itse otin hieman muita iisimmin ja sain kasaan reilu 15 kilometriä, 1 200 nousumetriä ja risat, varsinkin kun lopetimme ihan vähän aiottua aiemmin, koska alkoi sataa kovasti vettä. Ensimmäisen tunnin ajan oikeassa jalassa oli vielä jokin tuntemus, mutta kun keho lämpeni kunnolla, ei alamäkijuoksu enää tuntunut ikävältä (ylämäissä/tasaisella ei ole tuntunut mitään enää pariin viikkoon). Oli muuten mahtavat maisemat Malminkartanon laelta kaupunkiin, jossa mustat pilvet peittivät taivaan ja salamoi. Ehdin itse kastua ihan läpimäräksi viimeisellä nousulla, ja olin koko loppuillan ihan jäässä kuumasta suihkusta huolimatta. Päivän ruokailut olivat treeniin nähden aika surkeat, joten veikkaan, että ehdin alkaa kärsiä energiavajeesta, usein silloin iskee ikiroutafiilis vartaloon.

Perjantaina Kasavuoressa

Perjantaina startti oli taas viideltä töiden jälkeen ja tapasimme Espoon Ikean parkkipaikalla. Suuntasimme Kasavuoreen, joka oli arvioltani noin puolisen kilometriä parkkikselta ja jonne menen mielelläni uudemmankin kerran. Kiipesimme ylös ja juoksimme alas, tällä kertaa vähän teknisemmässä maastossa, missä oli irtokiviä, juurakoita ja muita epätasaisuuksia. Aika Kasavuoressa hurahti kuin siivillä ja vajaassa 2,5 tunnissa saimme hitaasti mutta varmasti kasaan noin 7 kilometriä ja 800 nousumetriä. Treenin päätti pehmis ja omenapiirakka Ikeassa.

Nuo selkeästi metsässä tekemämme treenit ovat olleet itselleni mieluisimpia. Solvallan laskettelumäessä tuijotan kelloa herkeämättä. Malminkartanon jätemäki on alkanut onneksi vähän maistua alkuvuoden mittaan, sillä se on kaikista helpoiten tavoitettavissa kotikulmilta.

Lauantaina Salmessa

Tänään lauantaina olimme Salmen ulkoilualueella Vihdissä vanhassa käytöstä poistetussa laskettelumäessä. Ilma oli jo aamusta aika painostava ja huomasin, että litra vettä, joka minulla oli mukanani, oli liian vähän, sillä autoon päästyäni join toisen litran kertahuikalla! Laskettelumäki oli hyvin idyllinen paikka, täynnä erilaisia kukkia ja mäki oli mukava juosta alas.  Aikaa treeniin tänään kului noin 3,5 tuntia ja kasaan saimme noin 20 kilometriä ja 1400 nousumetriä.

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin jalat vielä tänään toimivat, sillä maanantaina ja tiistaina olin tehnyt kovan punttitreenin, keskiviikkona vetänyt juoksuohjauksen Keskuspuistossa ja torstaista eteenpäin aika oli kulunut painellessa mäkiä ylös ja alas. Huominen oma treenini on vielä mysteeri, ryhmämme vetää 1 400 nousumetriä Solvalla Swing Hillissä. Itse toivon ehtiväni jättärille vetämään sen noin 22 kertaa ylös alas. Siinä ehtii kuulkaas funtsia maailmanmenoa! Juoksutreenit rokkaa!

Kun ei jaksa, jaksaa vielä

Yhteistreenit ihan huikean Alpimentorit-ryhmämme kanssa ovat huomisen jälkeen ohi ja sitten on enää loppukoitos, 150 kilometriä ja 10 000 nousumetriä 4 päivässä Tour du Mont Blancilla. Uskon kuitenkin, että tulemme treenaamaan yhdessä erilaisissa kokoonpanoissa vielä itse reissun jälkeen. Itse tähtään siihen, että ehtisin joka toinen viikko jättärille vetämään verttitonnin (15 kertaa ylös alas). Vaikka tunkkaus ei ole aina ollut ihan lempparipuuhaani, on se kasvattanut kuntoa ja erityisesti mäkien juokseminen myös on parantunut huimasti.

Tänään tajusin sen, mitä olen työstänyt koko kevään aikana. Kun tuntuu, ettei jaksa enää, todellakin jaksaa vielä. Vasta siinä vaiheessa sitä oikeastaan alkaa poistua mukavuusalueelta ja astuu sinne alueelle, joka kehittää ihmisessä monia ominaisuuksia. Pitkät yhteistreenit ovat opettaneet kärsivällisyyttä ja paljon kehon ja mielen yhteydestä sekä yleensäkin sinnikkyydestä. Olen onnellinen siitä, että olen saanut treenata juuri näiden ihmisten kanssa tänä keväänä ja nyt pääsen heidän kanssaan jakamaan yhden ehkä elämäni merkittävämmistä kokemuksista. Lisäksi oman kunnon nousemisen seuraaminen on ollut todella palkitsevaa. Ja vaikka vaivoja on ollut, nekin opettavat. Opettavat olemaan kiitollinen toimivasta kehosta.

Myös viime kesän saaristoultrakin opetti jalan murtamisesta huolimatta paljon itsestäni. Se kasvatti hurjasti itseluottamusta ja uskon, että myös tämän alppireissun jälkeen tulee olemaan aika voittamaton olo. Juoksutreenit jatkuvat, ja elokuussahan ohjelmassa on Ultravasan 90.

Tällä viikolla ostin Salomonin juoksurepun, mutta vielä puuttuu matkan tavaroista yhtä sun toista aina silkkimakuupussista sateenkestäviin juoksukamoihin! Rahaa tähän ulkoiluharrastukseen (kuten mösjöö tätä kutsuu) saa palamaan kiitettävästi, mutta minusta se on sen arvoista!

Niistä ja siitä, miten 10 litran reppuun pakataan kaikki tarpeellinen, lisää myöhemmin.

Ihanaa lauantaita ja juoksuhuumaa!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä

Hirviötyökaveria ei tarvitse sietää eikä miellyttää

juoksukoulu aloittelijoille Helsingissä – startit elo- ja syyskuussa

hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen