Marraskuun kuulumisia – olen tehnyt paljon mutta myös en mitään
Marraskuun kuulumisia – olen tehnyt paljon mutta myös en mitään. En muista, milloin olisin ollut näin pitkän aikaa bloggaamatta, mutta enpä muista, milloin olisi ollut näin hektistä. Osittain tämän syksyn hässäkkä on omin pikku kätösin aiheutettua, osittain olosuhteista johtuvaa. Mutta yhtä kaikki, tämä on ollut oikeasti kivoin syksy pitkään aikaan. Viime syksy oli aika kulahtanut, koska kuumeisesti etsin paikkaani ja polkua, jota kulkea. Sitten vain muutaman sattuman summana asiat loksahtivat kohdilleen. Hyvään fiilikseen harmaudesta huolimatta on varmasti vaikuttanut moni asia, kuten mielekäs työ ja runsas ulkona liikkuminen (kiitos ohjaustyön Vauhtisammakon juoksukoulussa) kuin myös se, että ainakin toistaiseksi olen lakannut miettimästä, mitähän seuraavaksi.
Ja tiedättekö mitä, uskon, että se, että viihtyy hommissaan näkyy myös ulospäin ja kantaa hedelmää. Aloitin nimittäin nykyisessä työssäni kesäkuussa tuottajana, ja kas näin marraskuun myötä muutuin asiakkuuspäälliköksi. Kuten olen monelle ystävälleni sanonut, harvoja kertoja koko pitkän työurani aikana olen paitsi saanut jatkuvasti palautetta, asioista keskustellaan. Olen saanut myös paljon vastuuta ja minulla on tunne, että taitojani, työkokemustani ja minua itseäni arvostetaan. Kaltaiseni itseohjautuva tekijä nauttii siitä, kun itseen ja tekemisiin luotetaan. Valitettavasti vain monessa työpaikassa unohdetaan kiitos ja varsinkin silloin, kun kaikki sujuu, moni työntekijä jää yksin. Nyt on toisin ja siitä olen kiitollinen.
Terveisiä Turuuust. Olen käynyt Turun lisäksi mm. Tallinnassa luennoimassa.
Perusasioiden arvostusta
Tänä syksynä olen myös käynyt luennoinut useammassa paikassa ja nauttinut niistäkin hetkistä. Toimitin syksyn kuluessa myös ystäväni Anna Saivosalmen treenikirjan, joka ilmestyy tammikuussa. Mutta koska paljon voi tehdä mutta kaikkea ei samaan aikaan, on ollut pakko priorisoida asioita. Bloggaaminen on siirtynyt pitkälti Instagramiin stoorien päivittelyksi. Lehtijuttujen kirjoittamisen olen lopettanut muutamaa juoksuun liittyvää artikkelia lukuunottamatta.
Mutta mitä se sitten vaatii, kun painaa höyryjunan lailla, ettei väsähdä? Kun huolehtii perusasioista, mitään muuta ei tarvita:
Olen mennyt nukkumaan iltayhdeksältä, ja usein olen sängyssä jo puoli ysin aikaan. Olen viettänyt pitkiä hetkiä olohuoneen lattialla tuijotellen kanin puuhia. Olen tehnyt kivoja asioita perheen kanssa. Olen pyrkinyt syömään terveellisesti ja säännöllisesti (marraskuun loputonta sokerihimoa lukuunottamatta). Olen liikkunut monipuolisesti ja sopivasti, mutta en liikaa. Olen pyrkinyt olemaan stressaamatta, sillä stressi ei asioita ratkaise eikä niitä muuksi muuta. Olen vaalinut Nyt on näin -asennetta. Olen pyrkinyt olemaan lehmänhermoinen kaikessa tekemisessä muutamaa hetkellistä pikkuromahdusta lukuunottamatta. Olen ollut kiitollinen päivittäin enkä ole pitänyt mitään itsestäänselvyytenä. Ja ennen kaikkea, paljon tekemisen ohella olen ollut tekemättä mitään.
Pikkuhiljaa alan laskeutua joulurauhaan ja koska juoksukouluistakin tosiaan on kahden ohjauskerran jälkeen liki parin kuukauden tauko, olen ajatellut keskittyä päivätöihin ja olla sopimatta joulukuulle mitään, vaikka kohta ovat kaikki illat vapaana, mikä on kaltaiselleni monen työn tekijälle todella ihmeellistä. Ehkä ihastun tekemättömyyteen tai sitten tylsistyn kahden päivän jälkeen, mutta sen näkee sitten.
Ihanaa lauantaita!
Jenny
Tule Instagramiin!
Tule Facebookiin!
Lue myös:
Comments are closed.