Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt viime aikoina?
Mikä on rohkeinta, mitä sä olet tehnyt viime aikoina, kysyin viikonloppuna Instagramissa.
Syy kysymykseen oli myös itsekäs, sillä minusta tuntui, että tarvitsin pienen rohkeusbuustauksen. Arjessa on asioita, joiden haluan muuttuvan ja joita haluan muuttaa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, en ainakaan tällä hetkellä ole niin rohkea kuin joskus aiemmin, kun toimin monesti huomattavasti impulsiivisemmin. Voi toki olla, että päähän on tullut myös järkeä enkä toimi enää vain pelkästään sydämellä, vaan järjen ja sydämen yhteistyöllä. Se lienee monessa tapauksessa hyvä sekin.
Niin paljon sain kiitosta myös muilta tuosta pienimuotoisesta rohkeus-kamppiksesta, että se vaikutti tulleen tarpeeseen myös muille kuin itselleni. Ja pakko sanoa, että ihminen pystyy kyllä vaikka mihin, kun päättää uskaltaa ja tekee eri tavalla kuin aiemmin. Itse aion palata näihin superkannustaviin, inspiroiviin ja yksinkertaisesti sanottuna mielettömän hienoihin rohkeusvastauksiin aina heikkoina hetkinä (tässä osa niistä, jotka sain IG:ssä):
Harjoitellut lääkelaskuja todella paljon ja suorittanut tentit. Pelkäsin hirveästi, mut läpi meni.
Ilmoittauduin kokeilemaan liikuntalajeja, joita en ole uskaltanut/kehdannut ylipainon takia tehdä.
Päätin ihmissuhteen, joka oli myrkyllinen, vaikka se vaati uhrauksia.
Irtisanoutunut vakityöpaikasta tyhjän päälle työuupumuksen vuoksi. En ole katunut kertaakaan.
Sanonut ei yhä useammin.
Ilmoittautunut 12 tunnin ultraan.
Hain uutta työpaikkaa.
Otin töissä puheeksi tosi vaikean asian perheen kanssa.
Vaikka olin määräaikaisessa työsuhteessa, uskalsin ”hankkia” lapsen, vaikka lapsia ei hankita.
Jäin sairauslomalle, kun olin kuukausia kärsinyt uupumuksesta ja uniongelmista.
Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen eilen.
Olen voinut todeta, että minä riitän ja rohkeasti päästänyt irti vääristyneestä minäkuvasta.
Irtisanouduin vuosien tyytymättömyyden jälkeen ja löysin unelmieni duunin.
Lähdin väkivaltaisesta avioliitosta. Pelotti tosi paljon, etten selviä, mutta selvisin.
Juoksin maratonin Kolilla.
Hain opiskelemaan, kun jaksaminen töissä alkoi olla haastavaa. Aloitan ensi viikolla!
Laitoin viimeset rahat Turkin-matkaan.
Ottanut esimiespestin vastaan. Kyllä kannatti!
Perustanut oman yrityksen.
Rakastunut!
Irtisanoutunut vakivirasta ja päättänyt heittäytyä asioihin, joita oikeasti haluan tehdä.
Juossut ekaa kertaa yli 20 kilometriä, vieläpä ihan yksin.
Jätin työpaikkani ja päätin hetken etsiä itseäni.
Oppinut ajattelemaan itsestä positiivisesti.
Lopetin huumeiden käytön.
Otin töissä esille vaikean asian, joka liittyy työilmapiiriin.
Ilmoittautunut espanjankielenkurssille.
Tässäpä vain murto-osa vastauksista, mutta pakko sanoa, että liikutuin, ihastuin ja inspiroiduin! Ja jokainen vastaus suorastaan pirskahteli rohkeutta ja tyytyväisyyttä.
Kiitos siis ihan jokaiselle rohkealle siellä ruudun toisella puolella. Jos sinä uskalsit, niin minäkin uskallan. Vaikka se tarkoittaa epämukavuusalueelle menemistä, mutta siellähän se kehitys tapahtuu. Myös ihmeitä tapahtuu, eikä pelkäämällä voi saavuttaa koskaan mitään uutta.
Sitä paitsi uskon, että meillä on velvollisuuskin ottaa vastuu omasta arjesta, hyvinvoinnista, unelmista, tavoitteista ja onnellisuudesta. Se on jotain, mitä kukaan tai mikään ei voi meille meidän puolestamme pysyvästi antaa. Aion siis kerätä omat voimani ja olla rohkeampi. Toki elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta moneen asiaan voi itse vaikuttaa.
Milloin SINÄ olit viimeksi rohkea?
Mahtavaa kevätviikkoa,
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
Lue myös ja laita hyvä kiertämään:
Parempia unia painopeiton alla
Tule kanssani polkujuoksemaan!
Syyllisyys haluaa kertoa jotain
Jalkapöydän murtumasta 8 kk – käynti jalkaterapeutin luona
12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi
Comments are closed.