Näin on nyt – stressin sijaan iloa ja innostumista
Niin se huhtikuu mennä hurahti ja tuli vappu! Toukokuu ja kesäloman lähestyminen hieman hirvittävät, sillä päivätöissäni maailma on saatava valmiiksi ennen kesälomani alkua. Mutta kävi miten kävi, yksinkertaisesti olen vain päättänyt olla stressaamatta. Stressaaminen ei sovi minulle ja saa minut alakuloiseksi. Huono stressi ei edesauta asioiden valmistumista, mutta takuuvarmasti huonontaa uniani, saa minut valvomaan ja heräilemään, jolloin kaikki tekeminen on entistä vaikeampaa. Siksi otankin haltuun taas vanhan tutun näin on nyt -asenteen.
Pyrin tekemään asiat ilon ja innostuksen kautta ja jos jonain hetkenä on pakko mennä päivä kerrallaan, sitten mennään. Eikä stressi onneksi ole vain huono asia. Myös juurikin innostuminen ja jonkin asian intohimoinen tekeminen stressaavat elimistöä, samoin kuin kova, vaikkakin onnistumisen iloa tuova ja itseluottamusta nostava urheilusuoritus. Sellaistenkin sessioiden jälkeen ihminen tarvitsee palautumista ja esimerkiksi viikonlopun megatreenin jälkeen olen palautellut, vaikka olisi tehnyt mieli jo vähän liikkua. Koen muuten myös usein stressiä myös ennen luentojani, mutta sellaisesta stressistä ajattelen, että se valmistaa minua kyseiseen hetkeen, jolloin pystyn antamaan parhaani tilanteessa.
Näin on nyt! Sitten taas toisin.
Mutta mitä stressaavampi ja kiireisempi ajanjakso on edessä, sitä parempaa huolta itsestä on pidettävä. Pidän siis kiinni aikaisesta nukkumaanmenosta, säännöllisestä ja vaihtelevasta treenistä, siitä, että saan mennä metsään rauhoittumaan. Itselleni sopivaa ruokarytmiä en saa missään nimessä unohtaa ja muutenkin arjen rutiinit auttavat itseäni silloin, kun elämä on vähän turhankin täyteläistä ja runsasta. Tärkeää minulle ovat myös läsnäolo, ihmiset ja asioista puhuminen. Asioita ei koskaan kannata padota vain sisälleen, vaan on uskallettava puhua ja kysellä myös muiden mielipiteitä. Sitä paitsi paniikissa oleva väsynyt mieli ei edes keksi ratkaisuja, vaan vatvoo niitä samoja ajatuksia ja toistaa itseään päivästä ja viikosta toiseen. Monet kerrat olen huomannut senkin, että kun saan sanottua asian ääneen, isoin mörkö alkaa kutistua. Yhtäkkiä tilanne ei tunnukaan enää niin katastrofaaliselta. Ja yöllä päässä pyöriviin ajatuksiin ei kannata uskoa. Kun päivä valkenee, kelat muuttuvat. Kun tunteen sanoo ääneen ja nimeää sen, se jo auttaa.
Ja vaikka tarvitsen ihmisiä, tarvitsen myös yksinoloa ja sitä, etten tee mitään. Yksinkertaisesti pääkoppani vain kaipaa hiljaisuutta ja tekemättömyyttä, jonka jälkeen ajatukset alkavat aina kirkastua. Mikä tahansa tasapaksu tekeminen on itselleni myös usein paras tilanne ajatella ja olla luova. Juokseminen yksin on meditaatiota myös, samoin kävely.
Ja vielä se kaikista tärkein lausahdus uudestaan: Näin on nyt. Sitten taas toisin. Mikään tilanne ei kestä samanlaisena ikuisesti. Siksi kannattaa iloita aina kun voi ja muistaa myös hädän hetkellä, että tulee parempaa.
Ihanaa vappua ja toukokuuta!
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
Comments are closed.