Näin on nyt – tilanteen hyväksyminen helpottaa

Luin Oi mutsi mutsi -blogin Elsan postauksen juuri oikealla hetkellä, kun olin sukeltamassa itsesäälin syövereihin ja niistänyt noin 150 kertaa kahden tunnin sisään ja aivastanut sata kertaa putkeen. Näin on nyt – tilanteen hyväksyminen helpottaa. Miten olinkaan unohtanut tuon maailman parhaan sanonnan, jonka aikanaan kuulin tältä mahtavalta daamilta.

Nuha se tuli ja otti haltuunsa aamuöisen kurkkukivun lisäksi ja toistaiseksi ovat hyvin käynnistyneet treenit peruttu. Voisin ajatella, että juuri, kun juoksu alkoi kulkea, kilometrejä karttua ja tällä viikolla olisi ollut aikaa juosta, niin tuli sairaus (vai voisiko tämä olla allergiaa esimerkiksi katupölyn takia?).

Mutta. Olen kehittynyt. Luojan kiitos, sillä on tässä tehty töitäkin itsensä kanssa. Jos olisin antanut tällaisen pikku asian lannistaa itseni, olisin tuntenut itseni aloittelijaksi tällä arkisella henkisellä polullani.

Sen sijaan siis, että olisin harmistunut pienestä takapakista saatoin vain todeta, että Näin on nyt ja hiplata lenkkitossuja, viikata uusia juoksukuteita kaappiin ja suunnitella mielessäni tulevia juoksureittejä merellisessä Helsingissä. Pystyin sentään mielikuvaharjoittelemaan, kuinka saavun suuren urheilijan tapaan maaliin 3.6. Tukholmassa maratonin juosseena omin jaloin.

Onneksi, onneksi, onneksi on näin on nyt -sanonta.

Tuli sitten mieleeni kelata myös muita viime aikojen mokia, sattumuksia tai takaiskuja ja alkoi jo vähän naurattaa.

Kas, auto ei mennyt katsastuksesta läpi. Näin on nyt.

Kas, auton korjaus maksaa 489 euroa ja tilillä on kaksi euroa. Näin on nyt.

Kas, tuli sitten aivastettua suu täynnä leipää. Sotkun voitte kuvitella. Näin on nyt. 

Kas, kolme kuukautta sitten ostetut housut repesivät haarovälistä päivänä, kun yllä oli lyhyt pusero. Näin on nyt.

Kas, unohdin pakata puhtaat sukat ja rintsikat salikassiin eilisiltana, mutta onpahan oikein mukava olla ilman sukkia ja yläosaa päivänä, jolloin tapaa uusia ihmisiä töissä. Näin on nyt.

Kas, vietimme 45 minuuttia hysteerisen lapsen kanssa hammaslääkärissä ilman, että lääkäri sai edes potilaan suuta auki. Näin on nyt.

Kun kyselen asioiden perään, jotka olisi pitäneet jo olla hoidettuna, kukaan ei vastaa. Olen muuttunut näemmä näkymättömäksi ja olemattomaksi. Ehkä sähköpostini on rikki? Näin on nyt.

Kas, kuljin tärkeään palaveriin vessapaperia vasemman kengän kannan alla. Näin on nyt.

Eikö tämä perkeleen nuha jo helpota? Näin on nyt.

Näin on nyt -hokema toimii yllättävän monessa tällaisessa kevyemmässä asiassa ja kun vielä muistaa, että vaikka näin on nyt niin kohta on taas toinen tilanne. Mikään ei kestä ikuisesti samanlaisena. Kaikki muuttuu. Usein tilanne helpottuu.

Keskityn nyt siis siihen, mihin voin itse vaikuttaa enkä anna ulkoisten olosuhteiden määritellä tunteitani. Sillä olenhan huomannut, että tunteet helposti määrittelevät ulkoisia olosuhteita. Kas vain, mikä omituinen oravanpyörä.

Nyt pysyn zeninä.

Atshii, näin on nyt. Pysytään voimissamme!

P.s. Menin tänään sanattomaksi ihastuksesta!