Näin yhdistän juoksun ja lihaskuntotreenin

Miten yhdistän juoksun ja lihaskuntotreenin, moni on tätä kysellytkin. Pyrin tällä hetkellä käymään kaksi kertaa viikossa salilla (alle 60 min/kerta). Sen lisäksi minulla on juoksuohjauksia 3–4 tuntia viikossa 2–3 iltana. Nyt loka- ja marraskuussa olen käynyt sunnuntai-iltaisin pilateskurssilla ja sen lisäksi juoksen omia juoksuja fiiliksen ja aikataulujen mukaan noin kaksi kertaa viikossa. Lisäksi juoksen matkat ohjaamaan ja sieltä kotiin, joista kertyy 10–15 kilometriä per viikko. Yhteensä juoksua kertyy tällä hetkellä viikossa 40–50 kilometriä. Pilateskurssi loppuu marraskuun lopussa ja juoksuohjauksetkin jäävät silloin pääosin parin kuukauden tauolle, joulukuussa on vain 2 ohjausta.

Viikkoon tulee kaksi, välillä kolmekin treenivapaata päivää, sillä lähes aina käyn salilla sellaisena aamuna, jolloin illalla ohjaan juoksua. Tai sitten juoksen aamulla ja illalla käyn pilateksessa. Pitkispäivänä (20+ kilsaa) en mene salille, mutta pitkiksiä on tullut juostua nyt tavallista vähemmän. Itse tykkään erityisesti kahden treenin päivistä, ja usean treenin päiviin totuin myös ohjatessani ryhmäliikuntaa 20 vuotta.

Aktiivinen myös lepopäivänä

Lepopäivinäkin olen toki aktiivinen, ja tykkään tosi paljon kävellä kaikenlaisia lyhyitä siirtymiä, joskaan en ole hyvä lähtemään erikseen kävelylle. Lepopäivinä myös rullailen, joogailen, venyttelen, istun syväkyykyssä ja teen muuta kehonhuoltoa esimerkiksi faskiapallolla. Olen huomannut, että tiukan viikon jälkeen lauantain on oltava yksi lepopäivistä. Keho on silloin usein ihan ryytynyt kokonaisvaltaisesti ihan kaikesta eikä treeni oikein kulje, kokeiltu on.

Leuanveto yhä työn alla

Saliohjelmat minulle tekee voimavalmentaja Noora Kenttämaa. Ostan Nooralta aina 5 treenikertaa kerrallaan, ja niiden mukana saan ohjelman. Tällä hetkellä myös treenaan Nooran valvovan silmän alla kahdesti kuussa Metsälässä R5-salilla. Tykkään R5-salin kotoisasta ja rennosta tunnelmasta, ja nyt kun olen käynyt siellä pian vuoden, alkaa henkilökunta muutenkin olla mukavan tuttua. Yleensä kotisalin pitäisi olla työmatkan varrella tai kodin lähellä, mutta Metsälään reissaaminen ei ole alkanut rasittaa, koska sieltä lähtee aina iloisena kotiin. Omia salitreenejä teen vanhassa työpaikassani Kluuvin Unisportissa, jonne ostin kymppikortin ja joka on mukavasti työmatkan varrella. Ja siellä näkee usein tuttuja! Juuri eilen pukuhuoneessa kyseltiin, ohjaanko enää, ja todettiin, että lämmöllä kaipaavat. Tuntui kivalta.

Nooran komennuksessa treenaaminen on superkivaa vastapainoa yksinäisille salitreeneille ja toki toisen laatima ohjelma on plussaa. Lisäksi esimerkiksi leuanvedon harjoitteleminen sujuu Nooran silmien alla huomattavasti paremmin kuin yksin, koska liike ei suju vieläkään ja siitä tekisi usein mieli lintsata (ja tämän vikan huomion jälkeen ei liene epäselvää, miksi leuanveto ei suju. Terveisin lintsari, välillä). Varmasti siksi suhteeni leuanvetoon on ryppyinen, koska en koe olevani kyseisessä liikkeessä ollenkaan hyvä, vaan suorastaan huono. Ja ihminenhän tekee mielellään asioita, joissa on hyvä, vaikka juuri niitä heikkouksia pitäisi petrata eikä ilman harjoittelua voi oppia. Aion muuttua, lupaan!

Kaksi eri saliohjelmaa

Saliohjelmani vaihtuvat noin puolentoista kuukauden välein ja viikossa teen siis kahta eri ohjelmaa. Liikkeinä toisessa ovat viimeksi olleet verryttelyn lisäksi leuanveto kumpparilla, penkkipunnerrus, etukyykky pystypunnerruksella (räjähtävästi), askelkyykky polvennostolla ja yhden jalan koukistus pallolla. Toisen ohjelman liikkeitä ovat sumomaastaveto, ylätalja, punnerrus, alataljaveto yhdellä kädellä, pystypunnerrus käsipainoilla ja puolapuilla jalkojen nostot.

Ylipäänsä tykkään tehdä liikkeitä ennen kaikkea vapailla painoilla tai taljassa. Myös kerralla kroppaa mahdollisimman paljon kuormittavat liikkeet ovat ihan lemppareita. Tänä syksynä olen ollut erityisen ihastunut tuohon sumomaastavetoon, ja vaikka aluksi sen tekniikka tuntui haastavalta, kappas vain, harjoittelun myötä se on alkanut sujua. Vielä kun saisi kehitettyä saman fiiliksen etukyykyn (ja sen leuanvedon) suhteen.

Tässä fiilis tunnin lihaskuntotreenin jälkeen. Minusta jäi oikeasti märkä läntti matolle! (Housut saatu yvette.fi)

Lihaskuntotreeni mahdollistaa juoksun

Salitreeni on kyllä tehnyt kropalle hyvää, ja on ihanaa tuntea itsensä voimakkaaksi ja pystyväksi, vaikka itse usein sanonkin, että treenailen vauvojen painoilla. Noora kuitenkin viime treeneissämmekin useaan kertaan sanoi, että ”sä olet niin vahva, että…” (hyvin imartelevaa muuten) ja ”kevyeltä näyttää”, vaikka aina niin kevyeltä ei ihan tuntunut. Pitäisi kai uskoa itseensä enemmän myös voimaharjoittelussa – niin monia vuosia tuli jyystettyä ryhmäliikuntaa pienillä painoilla, että en vieläkään oikein osaa sanoa voimatasoistani yhtään mitään. Vaikka toki käyttämäni painot (esimerkiksi maastavedon sarjapaino nyt 55 kg, penkkipunnerruksen nyt 32,5 kg selkä kiinni penkissä) varmasti ikäiselleni konttorityöntekijälle ihan hyviä painoja ovatkin. Eikä itselläni ole nyt sen kummempia tavoitteita lihaskuntotreenin suhteen, mutta olisipa se kiva vihdoin alkuvuodesta vaikka saada muutama leuka vedettyä ilman kumpparia.

Tärkeintä itselleni on yhä edelleen se, että keho jaksaa ja voi hyvin arjessa ja erityisesti kestää juoksua. Vaikka on ollut aikoja, kun olen laiminlyönyt lihaskuntoharjoittelua, näen sen nykyään arjessani samanlaisena asiana kuin kehonhuollon – sekä lihaskuntotreeni että kehonhuolto mahdollistavat minulle juoksun. Ja toki aika äkkiä huomaa, että selkää alkaa kolottaa ja joka paikasta särkee, jos lihastreenin jättää tekemättä.

Muista lihaskuntotreenin ja juoksun yhdistäviä linjoilla?

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös:

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa