Nyt on näin – paluu tähän hetkeen

Tadaa! Parin päivän 24/7-makoilusta on ollut se hyöty, että huomasin, että viime aikoina olen vatvonut ja analysoinut ihan liikaa kaikkea sen sijaan, että olisin keskittynyt elämään tässä hetkessä. Jonnekin matkan varrelle oli kadonnut myös se semihuoleton Nyt on näin, sitten taas toisin -asenne, jossa otetaan se vastaan, mikä tulee ja toimitaan parhain tavoin niillä eväillä, mitkä itsellä on tällä hetkellä.

Voi olla, että loppuvuoteen ja vuoden alkuun vaan sattui liian paljon kaikkea tapahtumaa niin töissä, Uuteen nousuun -kirjani kanssa kuin muussakin elämässä. Osa noista muun elämän -jutuista veti mieltä hetkittäin matalaksi ja pääkoppaan myös palasi liikaa sellaisia muistoja, joita ei ole mukava muistella. Ne taas nostivat pintaan erilaisia tunteita, joista osa oli hyvin negatiivisia. Mutta niin se vain menee, kaikki hetket ja tunteet kuuluvat elämään, eikä niitä käy välttäminen. Ei se edes ole hyväksi, koska erityisesti ne negatiiviset tunteet kyllä palaavat niin kauan, kun on tarpeellista. Ja hyvin tiedostan senkin, että on parempi katsoa eteenpäin kuin velloa vanhassa, koska se mikä on ollut, on ollut, eikä sitä muuksi muuta, varsinkaan, jos kyse on asioista, joihin itse ei ole voinut vaikuttaa. Silti nekin tunteet joskus tulevat ja upottavat hetkellisesti mukaansa, mutta pyristeleminen ei auta. Läsnäolo tunteissa ehkä sen sijaan kyllä?

Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa ja niin me ihmiset vain ollaan täällä oppimassa kaiken aikaa uutta itsestämme, elämästä ja maailmasta. Se, että asioita tiedostaa on hyvä, mutta kuten sanoin, loputtomiin en itsekään onneksi jaksa asioita vatvoa vaan jossain vaiheessa tulee halu olla huolettomampi ja elää sen sijaan, että pohtii ja jossittelee koko ajan kaikkea.

Nyt on näin! Sitten taas toisin.

Kaikki on siis hyvin nyt, tässä hetkessä. Se tulkoon kumppaniksi luotettavalle kaikki järjestyy -mantralle, jota hoin aikanaan vuosia. Seuraavaksi minun kannattaa nykäistä itseni menneestä tai tulevasta tähän päivään, tähän tuntiin ja tähän minuuttiin ja olla läsnä, tässä hetkessä. Hengittää. Rentoutua. Päättää, että mitä ikinä tämä tunti, päivä tai viikko tuokaan tullessaan, otan sen vastaan, annan sen tulla. Lakkaan vastustamasta. Lakkaan analysoimasta. Lakkaan huolehtimasta. Lakkaan voivottelemasta. Lakkaan jossittelemasta. Olen vain, tässä ja nyt.

Pikku hiljaa sitä alkaa tuntea taas olevansa oman arkensa käsikirjoittaja ja löytää sen hyvän yhteyden jokaiseen päivään, joka saa haluamaan elämää sellaisena, eikä jatkuvasti mieti, että jonkin asian pitäisi olla toisin. Surun, sairauden tai murheen määrää emme voi tietää etukäteen, joten kun asiat ovat ihan hyvin, on siinä jo aihetta juhlaan ja iloon.

Näin se lienee ollut egoni todellisen itseni sijaan, joka on yrittänyt saada aikaan paniikkia meikäläisen arjessa viime viikkoina. Todellinen itse kun on puhdasta rakkautta, ei sillä ole aikaa tai halua murehtia, saati sääliä itseään! Lopulta minua jo hihitytti, miten taas olin, ehkä noin miljoonannen kerran, voinut vajota hetkellisesti tuonne jonnekin sen sijaan, että olisin vain ollut kiitollinen kaikesta, kuten onneksi useimmiten olen, 95-prosenttisesti. Nyt on näin!

Mahtavaa tiistaita! Pidetään lippu korkealla!

Jenny

P.s. Uuteen nousuun -kirjapaketit on nyt arvottu! Onnea seuraaville: PäiviS , K ja Anu Suoranta. Laitan teille sähköpostia pikapuoliin!

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Ylikierrostelun rauhoittelua ja haastattelu Fit-lehdessä

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen