Osaamattomuutta ei tarvitse hävetä
Jos tekisi vain asioita, joissa on hyvä tai erityisen lahjakas, tuskin koskaan kokisi niin suurta onnistumisen iloa kuin silloin, kun tekee asioita, joita ei hallitse tai joissa on korkeintaan keskinkertainen. Osaamattomuutta ei tarvitse hävetä.
Tuon ylläolevan olen huomannut viime viikkojen aikana esimerkiksi joogatunneilla. Olen huomannut sen myös uudessa työpaikassani. Kummassakin näissä olen kehittynyt huomattavasti lyhyessä ajassa. Ja oman kehityksen ja eteenpäin menemisen oivaltaminen jos mikä on lisännyt motivaatiota ja opettanut pelkästään ihmisenä olosta. Kaikkea ei voi hallita, mutta kaikesta voi oppia lisää, monessa voi kasvaa ja kehittyä, kun vain uskaltaa tehdä, on rohkea, ei pelkää mokia ja tarttuu uuteen avoimin mielin. Ja kun samalla ymmärtää sen, ettei itsen edes tarvitse olla valmis, vaan ihan rehellisesti saa olla oppija ja aloittelija, ei omaa puutteellisuuttaan ole vaikea hyväksyä, koska sehän on vain inhimillistä.
Jos tekisimme vain sitä, mitä osaamme
Ja ajattele, jos me kaikki tekisimme vain asioita, joissa olemme hyviä, uskon, että kehittyisimme johonkin asti, mutta lopulta kehitys lakkaisi ja alkaisi junnata paikallaan. Ei varmaankaan syntyisi enää uusia innovaatioita, tuoreita ratkaisuja ja freesejä kulmia, joista tutkailla asioita. Miten voisikaan, jos vain tekisimme samaa, jota olemme aina tehneet. Niin ei synny uusia vastauksia, mutta uusia reittejä käyttämällä niitä syntyy kyllä.
Ja kun oivaltaa, että oppii, vaikka sitten 39-vuotiaana, sitä alkaa janota lisää, oli sitten kyse omasta kehosta tai mielestä. En malta odottaa, että pääsen seuraavan kerran taipumaan joogamatolle. Sunnuntaisin mietin, että mahtavaa, huomenna on maanantai, saan taas palata töihin ja opin lisää.
Eikä tarvitse hävetä sitä, ettei osaa. Sen sijaan saa olla ylpeä siitä, että haluaa oppia. Ja sitten voi vain painella virran mukana, antaa mennä uuden oppimisen suloisessa flowssa, antoisassa ajatusten ja freesien taitojen myllerryksessä, joka iloisesti pistää ihmisen paikoin myös aikalailla ylikierroksille.
Silloin ei tarvitse katua, ettei uskaltanut. Vaan voi pää pystyssä sanoa, että uskalsinpas. Huolimatta siitä, mikä lopputulos tulee olemaan. Koska sillä ei ole edes niin isoa merkitystä, matkalla on.
Tällaisia ajatuksia tänään! Torstai, toivoa!
Lue myös edelliset postaukset:
Ihminen tottuu siihen, ettei harrasta liikuntaa
Ärsyttääkö? Näin opit käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta
Anna
Minä luistelin viime viikolla ensimmäistä kertaa 25:een vuoteen. Pelkäsin kamalasti ja teki mieli kääntyä takaisin, mutta tein sen. Ja hyvin meni!
Olen muutenkin oppinut viimeisen parin vuoden sisään aivan valtavasti uusia asioita, uusia taitoja ja tavannut uusia ihmisiä. Se on virkistävää ja toivottavasti se vie minut vielä jonnekin.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Hienoa Anna! Tosi hyvä! Ja uskon kans, että uudet jutut tuovat uutta energiaa ja johtavat jonnekin, missä ei ennen ole ollut.
Kivaa viikonloppua!