Tuntui siltä kuin elämä valuisi ohitse

Taas perjantai! Tällä viikolla tuntui siltä, että elämä valuu ohitse, minä yritän kurotella mutta olen aina kaksi metriä sen perässä. Että peilistä näkyy vanhentunut pärstä, hiuksissa on harmaata ja lapset muuttavat kohta pois kotoa. Että niin paljon on unelmia, joita en ole vielä toteuttanut, ehdinkö edes enää. Ja milloin edes keksin, mitä haluan elämälläni tehdä. Huhhuh. Tällä viikolla pääkopassa pyöri niin sanotusti diippiä shittiä.

Alkuviikosta sumplittiin puolisoni kanssa kalenteria ja etsittiin iltaa, jolloin voisimme mennä elokuviin kahdestaan. Jo tiistaina tuntui, että tämä viikkohan on taputeltu loppukuusta puhumattakaan. Maanantaina askartelin kirjaimellisesti paperikalenterini kanssa ja yritin änkeä viikon treenejä kalenteriini , siis ilman stressiä. Tulin siihen tulokseen, että nyt on niin, että tällä viikolla on vain joustettava, koska olin lupautunut lähtemään keskellä viikkoa Ikeaan ja viikonloppuna suuntaamme Turkuun kyläilemään esikoiseni luona. Lauantaina taas on nuorimmaisen treenit ja sauna. Keski-ikää tai ei, mutta saunavuoro jää välistä vain hätätapauksessa.

Mitä järkeä tässä on?

Aloin sitten miettiä, että onko tässä mitään järkeä. Siis missään. Elämässä. Täyteen ahdetussa sellaisessa, vaikka silti luultavasti paljon väljemmässä kuin miltä monen muun aikataulut näyttävät. Pari päivää ahdistelin sitä, että elämä valuu ohitseni enkä pysy mukana. Pinna oli kireällä. Halusin olla yksin ja hiljaa. Mietin tekemiäni (huonoja) ratkaisuja viimeisen 20 vuoden aikana. Olin kovaa vauhtia syöksymässä vellomaan. Löysin itsestäni pienen marttyyrin, joka herää, menee töihin, tulee kotiin, menee nukkumaan. Toki päiviin mahtui paljon muutakin, mutta huonona päivänä agenda tuntui tasan tarkkaan tuolta.

Onneksi huomasin, että kas, olin syöksymässä sinne, minne ei kannata mennä. Sinne, missä ei edes halua löytää ratkaisua, vaan haluaa olla ja märehtiä, olla surkea. Totesinkin nopeasti, että no ei saa ainakaan valittaa, koska moni peruspalikka on vähintäänkin suhteellisen kunnossa. Asiat voisivat olla huonomminkin eikä elämästä koskaan ole varmuutta. Ja tiedänhän hyvinkin sen, että arjesta pitää itse tehdä sellaista, että se on omasta mielestä tyydyttävää. Kukaan muu ei pysty tekemään muutoksia minun elämässäni. Mutta olen jo karsinut niin paljon kaikesta mahdollisesta, etten oikein voi enkä oikeastaan enää edes halua konmarittaa mistään elämääni liittyvästä.

No, puoliso sitten totesi myös, että tällasta tää nyt on, mutta että pitää tehdä päivistä mahdollisimman mukavia. Olen samaa mieltä. Vaikka elämä on nyt kauniisti sanottuna runsasta ja täyteläistä, saa se silti olla mahdollisimman mukavaa ja stressitöntä.

Synttärit joka päivä 

Jokaisen päivän agenda olkoon se, että teen päivästä mahdollisimman mukavan. Aina on pieniä juttuja, joilla arjesta tekee juhlaa ja jokainen päivä voi olla kuin synttärit, kuten olen monta kertaa aiemmin todennutkin. Ne synttärit vain tuppaavat jäädä kaiken muun jalkoihin.

Elämässä ei ole ehkä järkeä, meillä on täällä matkamme ja tehtävämme, täällä pitää kasvaa ja kehittyä, tehdä oma panoksensa, hoitaa oma tonttinsa ja mitä sitten tapahtuu onkin ehkä yksi suurimmista mysteereistä, mutta pelkkää raatamista tai selviytymistä tai katsomista kun elämä lipuu ohitsemme tämän kaiken ei tarvitse olla.

Ihan oikeasti, vaikka arki tuntuu välillä raivokkaalta juoksemiselta ja täyteen tupatulta katastrofilta, tärkeä on muistaa, että lopulta pelkästään se, että saa olla olemassa on hienointa ikinä. Ja sitten se jostain tupsahti päähäni: läsnäolo.

Mitä enemmän kiire ja mitä runsaampaa näytöstä maailmankaikkeus tarjoilee, sitä enemmän kannattaa keskittyä läsnäoloon. Olin taas hukannut sen, koska kiire. Se auttaa jo paljon, eikä ehkä enää tunnu siltä, että elämä juoksee ohi ja itse on aina sen pari minuuttia jäljessä.

Mahtavaa perjantaita! Nautitaanhan tästä päivästä ilman tunnetta, että kohtahan taas on uusi viikko!

P.s. Olenko yksin?

19 comments

  1. […] kuten ihanassa Vastaisku Ankeudelle-blogissa sanotaan, elämän kaaoksen keskellä tärkeintä on keskittyä läsnäoloon, olkoon päivät […]

  2. Et ole yksin ajatustesi kanssa. Onneksi nämä fiilikset ovat ohimeneviä. :)

    1. Kiitos Taru kommentistasi! Ja toden totta, ne menevät ohi, ja varsin nopeastikin itselläni. Ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle :)

  3. Huh, samoja aatoksia täälläkin. Opiskelen töiden ohessa ja viime aikoina olen miettinyt monta kertaa, että miksi hemmetissä pistin itseni näin likoon. Tuntuu, että aivokapasiteetti on täynnä ja silti pitäisi omaksua koko ajan miljoona uutta asiaa… Mutta jos mietin asiaa enempi, olen todella iloinen ja ylpeä itsestäni, että jaksoin aloittaa opinnot työn ohella. On kiva oppia uutta ja samalla uudet opit ovat motivoineet nykyisessä työssä.
    Vielä kun saisi palauduttua kunnolla vapaa-ajalla. Synttärit joka päivä kuulostaa tällä hetkellä aivan parhaalta idealta :) Miksei sitä voisi joka päivä tehdä jotain erityisen kivaa vain itseään varten, vaikkei päivä muuten olisikaan ruusuilla tanssimista. Esim. tänään mulla ei mennyt töissä kuin strömsössä. Siispä ostin töiden jälkeen sushia, kävin salilla ja lämmitin saunan ihan vain itseäni varten (yleensä saunomme mieheni kanssa). Laitoin rentouttavaa musiikkia soimaan ja nautiskelin lämmöstä ja rauhasta (vaikka ne työ- ja opiskeluasiat meinasivat välillä tunkeutua ajatuksiin ;)).

    Ihanaa viikonloppua sinulle Jenny kuin myös kaikille muille lukijoille!

    1. Moi Maarit! Kiitos kommentistasi! Ja voimaa sinulle opiskeluun ja kaikkeen muuhun arjessa!
      Sitä juuri hain, että synttärifiilistä voi etsiä huonoonkin päivään tai tehdä pieniä asioita, joilla itseään voi ilahduttaa. Senhän me tiedämme, ettei jokainen päivä todellakaan ole ruusuilla tanssimista, mutta pyrkii kuitenkin huomioimaan niitä hyviä asioita ja mahdollisuuksia sen sijaan, että tekee kuten itse juuri tein pari päivää, eli velloin syvissä vesissä :)
      Sun ilta kuulosti juuri täydelliseltä ”synttäripäivän” illalta! Ihana, että otit aikaa ja hemmottelit itseäsi.
      Mukavaa viikonloppua!

  4. Minusta elämän ei tarvitse olla joka päivä kuin synttärit, ja ei se voikaan olla. Jos sen hyväksyy, on jo pitkällä. Jos alhoja ja murheita ei olisi tai jos niiden ei anna tulla, vaan hakea ainaista ”synttäripäivää”, en usko että sekään on hyvä. Balanssi on kai paras ratkaisu 😊

    1. Kiitos Hannele kommentistasi! Hain ehkä enemmänkin tuossa synttärijutussa sitä fiilistä, että ja että tekee sellaisia asioita itselleen, joista tykkää. Totta puhut, jokainen päivä ei voi olla yhtä juhlaa, ja senhän me tiedämme. Olen tismalleen samaa mieltä, että hyväksyminen auttaa monessa asiassa! Silti niinä huonoinakin päivinä voi etsiä niitä pieniä juhlahetkiä ja -aiheita, jos jaksaa. Ainahan sitä ei tietenkään edes huvita. Balanssi kuulostaa hyvältä! Mukavaa viikonloppua sinulle :)

  5. Elämä valuu ohi! Niinhän sitä työelämässä vielä ollessaan luuli kun päivät kulkivat samaa rataa – töihin, kotiin, kauppaan, lapset, kotihommat, nukkumaan ja taas sama seuraavana päivänä. Ja odotti eläkkeelle pääsyä…. Nyt eläkkeellä ollessahan tämä elämä vasta elämätöntä onkin ja valuu todellakin ohi. Nyt vasta ymmärtää miten hyvää ja rikasta elämä oli vielä työelämässä ollessa ja varsinkin silloin kun lapsetkin vielä olivat kotona. Nauttikaa hyvät ihmiset siitä elämästä, se jos mikä on juuri sitä elämää eikä hukkaan valuvaa aikaa! Kaipaan niin sitä täyteen buukattua ja ohjelmoitua päivää. Voi kun itse vielä oppisisin elämään tätä elämätöntä eläkeläisoloa, mikä oikeasti vain valuu ohitse😕

    1. Kiitos Maija kommentistasi! Kirjoitit todella hienosti ja oivaltavasti ja sait minut ja monen muunkin varmasti ajattelemaan asiaa, sillä niinhän se on, että kaikessa runsaudessaan arki ja ruuhkavuodet ovat sitä elämää.
      Toivottavasti löytäisit itsellesi seuraa ja aktiviteetteja! Jos paikkakunnallasi on harrastusmahdollisuuksia, kannattaa lähteä rohkeasti liikkeelle, jos et vielä ole sitä tehnyt.
      LÄhetän sinulle paljon lämpimiä ajatuksia ja toivotan kaikkea hyvää.

  6. Elämä tuntuu valuvan hukkaan minullakin oltuani vuosia sairauslomalla. Sitten mietin asian toisinpäin…Työssä ollessani tuntui samalta, aina vaan sitä samaa, töihin, kauppaan, kotiin, nukkumaan…voi kun olis enemmän vapaata! Se herätti elämään hetkessä, edes sillointällöin. Tämä on nyt tätä, teen päivistäni parhaan mahdollisen ja koetan olla miettimättä, surematta asioita, joille en nyt voi mitään! Myönnän, ettei helppoa ole aina, mutta tekstisi herättää, kun avaan Facebook on! Kiitos niistä!

    1. Kiitos Kaisa kommentistasi! Hienoja oivalluksia olet tehnyt! Kiitos, että jaoit ne meidän muiden kanssa. Niinhän se menee, että kannattaa pyrkiä siihen parhaaseen mahdolliseen ja olla siihen tyytyväinen. Joskus se on vähemmän, joskus on enemmän, se on elämää.
      Kaunista viikonloppua sinulle!

  7. Et oo yksin☺ tulee myös mieleen että elämä on täynnä valintoja ja priorisointia, mikä on tärkeää ja mihin kallisarvoista aikaani jaan. Omassa elämässä arkipäivät ohjelmoituja, joskus se ahdistaa, mutta päivä kerrallaan niistä mennään läpi ja viikonloput sitten käytetään miten halutaan🌹Ihanaa viikonloppua. Nautitaan joka hetkestä 💙ps, Siihen arkeen lisään pieniä juttuja, jotka nostaa fiilistä, kuten hyvä aamupala, kivat vaatteet, happihyppely ja kunnon nauru ainakin kerran päivässä😂😂😂

    1. Kiitos Iloinen kommentistasi! Pelkkä nimimerkkisi ja tekstisi sai minut hyvälle tuulelle. Juuri tuota asennetta pyrin itsekin vaalimaan, joskus vain iskee ahdistus. Mutta tällä mennään mitä on ja siitä nautitaan ja iloitaan! Ja just ne pienet asiat, niillä tehdään arjesta juhlaa.
      Mukavaa viikonloppua sinulle <3

  8. Ritva Pasanen

    Samoissa mietteissä olen ollut, tuntuu että työ vie kaiken energian, ja joutuu karsimaan kivoista asioista mitä tekee mieli tehdä. Onneksi kaikesta selviää aina, kun osaa suhtautua asioihin positiivisesti ja iloita omista onnistumisista. Ihanaa ruusuntuoksuista perjantaita Jenny!

    1. Kiitos Ritva viestistäsi! Ihana kuulla, että on muitakin, jotka samojen asioiden kanssa kamppailevat. Mutta kuten sanoit, suhtautumisella on merkitystä ja pienestä kannattaa iloita!
      Ihanaa viikonloppua sinulle!

  9. Hupsista,tuli sitten tuplasti😁

  10. No et ole😄. Joskus elämä vaan on. ”Hullu viikko” takana täälläkin.
    Ruusuntuoksuista viikonloppua meille♡

    1. Ihana Kirsi, kolme kertaa! Elämä on, sinä sen sanoit. Mutta onneksi on ruusuntuoksua ja muita pieniä suuria asioita! Toivotan sinulle ihanaa viikonloppua <3

  11. No,et ole😄. Joskus, elämä vaan on…”Hullu viikko” takana tälläkin. Ruusuntuoksuista viikonloppua meille♡

Comments are closed.