Unelmat toteutuvat – jos minä onnistun, sinäkin onnistut
Kirjoitin joskus vuosi pari sitten unelmistani, jotka olivat toteutuneet. Ne sisälsivät niinkin tavanomaisia asioita kuin astianpesukoneen ja riittävän ison kylpyhuoneen, jonne mahtuu pyykinpesukone. Lattialämmitys tuli sitten vielä bonarina ja joskus kylmän lenkin jälkeen, kun räntää on satanut vaakatasossa, tekisi mieli mennä lämpimälle lattialle pötköttämään, niin ihana tuo keksintö on. Unelmat toteutuvat jälleen – jos minä onnistun, sinäkin onnistut.
Kun arki on välillä tasapaksua ja välillä kovin hektistäkin, niin hyvä on pysähtyä katsomaan, mistä on haaveillut, mitä on saavuttanut ja missä on onnistunut. Ja mitkä unelmat ovat toteutuneet, sillä onhan niitä. Entä mitkä unelmat ovat niitä, joita varten tekee töitä joka päivä? Vielä kertaakaan viime kesän jälkeen minun ei ole ollut vaikea vetää lenkkareita jalkaan ja painua lenkille, niin motivoitunut olen tällä hetkellä juoksemaan. Mutta jos sellainen hetki tulisi, motivoisin itseäni silloin muistuttamalla itseäni juoksuun liittyvistä tavoitteista. Toivon, että tänä vuonna juoksen ensimmäisen 50+ kilometrin matkani.
Kaksi toteutunutta unelmaa
Mutta ihan viime päivinä on toteutunut kaksi unelmaani, jotka olivat vielä pelkkiä haaveita tovi sitten. Pakko sanoa, että toisen suhteen tunteet olivat myös ristiriitaiset. Kaikenlaisia ajatuksia oli, myös sellaisia kuin ei koskaan enää mutta myös never say never. No, niin siinä pääsi käymään, että allekirjoitin kustannussopimuksen. Ympyrä sulkeutuu ja palaan ensimmäisen kirjani kustantajan Tammen leiriin. Olen todella innoissani! Minulla on niin paljon sanottavaa, että ihmettelenpä vain, miten se kaikki mahtuu yhteen kirjaan.
Ja se toinen unelma, joka saattaa kuulostaa hassulta, oli se, että olen jo tovin halunnut juosta Turussa! Lauantaina tämä mahdollisuus tarjoutui, kun olimme Turussa lomailemassa. Mitä tekee turisti saavuttua Turkuun? Vetää urheiluvaatteet päälle ja lähtee juoksemaan pitkin Aurajoen rantaa. Reilu 11 kilometriä tuli köpöteltyä ja miten minulla on sellainen kutina, ettei tämä jää viimeiseksi lenkiksi tälpuol eikä toispuol jokkee.
Jos minä pystyn, sinäkin pystyt
Sen haluan vain sanoa, että jos minä pystyn edistämään ja toteuttamaan unelmiani, niin sinäkin pystyt.
Määrätietoisen työskentelyn lisäksi innostuminen on unelmien toteuttamisessa tärkeää. Toki myös päättäväisyyttä tarvitaan. Kaikki isommat omat toiveeni, joihin itse olen voinut vaikuttaa, olen toteuttanut sillä tapaa, että olen ensin päättänyt jotain ja sitten alkanut toimia sen eteen.
On hyvä olla realisti ja muistaa kuitenkin se, ettei kaikkea voi saada samanaikaisesti. Saadakseen jotain uutta on luovuttava jostain vanhasta. Itse olen aiemmin pyrkinyt hankkiutumaan eroon kaikesta turhasta, ylimääräisestä, itselleni epäsopivasta. Niin ajatusmalleista kuin aineellisista asioistakin. Nytkin pitää jostain vähän pihistää, sillä päivätyö, perhe, juokseminen, sivuhommat, kirjan kirjoittaminen ja blogi ovat yhdistelmä, joka voisi alkaa hikoiluttaa pelkästä ajatuksesta.
Se elämä, joka meitä odottaa
Jostain lempisetäni Wayne W. Dyerin kirjasta luin taannoin, että jotta voimme elää elämää joka meitä odottaa, meidän on oltava halukkaita päästämään irti siitä elämästä, jota olemme itsellemme suunnitelleet jo ehkä vuosien ajan. Aivan! Jos emme koe elävämme unelmiemme elämää juuri nyt, elämme ehkä elämää, jota suunnittelemme kovasti, mutta joka ei siitä huolimatta palvele meitä. Ja tähän väliin, oh yes, vain siihen unelmien elämäänkin kuuluu vastoinkäymisiä ja murheita. Ei ole olemassa mitään blingbling-arkea, jossa kaikki vain sujuu täydellisesti eikä mitään ongelmia ilmaannu koskaan. Elämä on kaikkia sävyjä ja värejä, elämä on kaikkia tunteita.
Kreikkalainen filosofi Nikos Kazantzakis on kirjoittanut, että kun uskomme intohimoisesti johonkin, mitä ei vielä ole, luomme sen. Sitä, mitä ei ole olemassa, sitä emme ole halunneet riittävästi.
Minä luon itselleni nyt riittävästi aikaa kaikelle, jota todella haluan tehdä. Se tarkoittaa myös hyvinvoinnin priorisoimista ykköseksi.
Mahtavaa viikon jatkoa! Mikä meininki?
Jenny
Lue myös:
6 treeniä viikossa, miten ehdin liikkua
Huonosta juoksukunnosta maratonjennyksi
Dinner4u2 Mirka & Pauliina
Paljon onnea kustannussopparista!! Ihan mahtavaa, että kirja on tulossa – sitä olen odottanut ja toivonut. Turussa vieraillessa on aamulenkit Aurajoen rannalla muodostunut jo vähän niinku perinteeksi 😀.
Emma / Harkittuja herkkuja
Hei, ihan mahtava juttu toi kustannussopimus – jättiläismäisen paljon onnea <3 <3 <3 Enkä ala utelemaan, mikä kirjan aihe tulee olemaan, koska et tietenkään sitä voi vielä kertoa. Mutta kyllä kutkuttaa 🙂
Toi lopussa oleva lainaus oli ihan mahtava. Semmoinen, että varmasti jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Kivaa torstaita sulle Jenny <3
Taru
Ihanan voimaannuttava teksti! Onnea kustannussopimuksesta. 🙂
Taru
Uramedia.fi
Stuffabout.fitfashion.fi
Mari
Mahtava uutinen, onnea! Sä et tosiaankaan saa yhteen kirjaan mahtumaan kaikkea ja mä luen taatusti kaikki ne kirjat, jotka sä kirjoitat. 😊 Näistä blogiteksteistä löytyy aiheita jo moneen kirjaan…
Tästä viimeisimmästä postauksesta ruli heti mieleen seikkailujuoksija Jukka Viljasen kirja Asennetta peliin, jota olen lukenut tällä viikolla. Se ei ole juoksu- vaan tsemppikirja, jota lukiessa päässä on käynyt hirveä vilske. Eniten kolahti Viljasen pohdiskelu keskinkertaisista ihmisistä, jotka jatkavat tasaista, tylsää elämää käyttämättä koko potentiaaliaan. ”Keskinkertaisuus on laiskuutta – elämää, joka on kuin ajan tappamista.” Eikö kuulostakin pahalta? ”Elämän yksitoikkoisuus on palkinto liiallisesta varovaisuudesta.” Kääk! Ihan mun elämästäni. Mutta olen pitkästä aikaa miettinyt, miksei mulla ole enää unelmia ja löytänyt yhden asian, joka voisi kasvaa unelmaksi. Nyt se tuntuu vielä sellaiselta, jota ei uskalla sanoa ääneen, mutta itse voin jo ammentaa siitä voimaa.
Hyvää loppuviikkoa! Ihana tämä talvinen lumipyry.
Mari
Suvi - Kotonainen
Mikä meininkikö? Loistomeininki, ja aina vain paranee, kun näitä sun juttuja lukee!
Joskus sen Instagramiin kirjoitin, mutta kirjoitan vielä tännekin: Oot valtava inspiraation lähde!
Onnea vielä sopparin johdosta!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Suvi kommentistasi ja kauniista sanoistasi! Ja sullahan on ihana blogi – tulen ihan ajan kanssa sinne seikkailemaan.
Tässä ei auta muu kuin alkaa pikkuhiljaa kirjoitushommiin 🙂
Mukavaa lauantaita!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Mari ihanasta kommentista! Hihitytti toi, etten saa kaikkea mahtumaan yhteen kirjaan 🙂 Onneksi on kustannustoimittaja, joka sitten karsii tai pakottaa karsimaan 🙂
Mä kävin googlaamassa heti ton Viljasen, kiitos vinkistä! Pitää hommata kirja käsiini, kirjastossa näytti ainakin olevan. Kiinnostuin heti, hyvin olit sen tiivistänyt kommentissasi.
Ja niin ihanaa, että olet löytänyt asian, joka voisi kasvaa unelmaksi! Se on ihana tunne, kun pohtii niitä omia unelmiaan ja kuten sanoit, ammentaa niistä voimaa.
Ja kun ne unelmat on meillä jokaisella niitä omia! Munkin unelmat liittyvät suurimmaksi osaksi juoksuun, mikä taas toisen mielestä ei oo unelma ollenkaan. Mutta pidetään me kiinni siitä, mitä me itse halutaan.
Mahtavaa lauantaita sulle!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Taru kommentistasi ja onnitteluista 🙂
Mahtavaa lauantaita sulle!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Emma kommentistasi ja onnitteluista!
Joo, kyllä mä sitten kerron, kun pystyn 🙂 Pitää kohta alkaa hommiin, ettei tule sitten kiire loppumetreillä. On paljon sanottavaa, mutta onneksi on myös osaava kustannustoimittaja sitten tiivistämässä!
Ihanaa lauantaita <3
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos kommentista ja kauniista sanoista Dinner4u2! Mä pääsin heti kertalaakista Turkulenkkeilyn pariin ja oikein odotan, että tulee kesä ja pääsen kokemaan saman kesällä!
Toivotan ihaninta lauantaita!