Vuoden 2018 kolme isointa treenionnistumista
Fiilistelin tuolla Instagramin puolella jo eilen isoimpia treenionnistumisiani, mutta unohdin niistä yhden tärkeän. Vaikka treenivuosi oli kaikkea muuta kuin ehjä, pääsin ylittämään itseni useamman kerran ja se on tuonut uutta intoa kaikkeen tekemiseen.
Ensimmäinen ultrani 75 kilsaa
Isoin onnistumiseni oli ensimmäinen juoksemani ultra Stockholm Multi Island Run 2018 ja vieläpä niinkin kauniissa maisemassa kuin Tukholman saaristossa. Blogini muuton takia kyseisen SMIR-postauksen kuvat katosivat, mutta se löytyy tuolta juoksu-kategoriasta. 75 kilometriä Tukholman saaristossa yhden päivänä aikana välimatkat veneellä matkaten oli niin mahtava kokemus, että liikutun vieläkin, kun sitä ajattelen. Vaikka loukkasin koipeni viimeisillä metreillä, oli kokemus täysin sen arvoinen. En ollut helmikuisen influenssan jälkeen vielä heinäkuun alussakaan ihan kisan vaatimassa kunnossa, mutta pääsimme sen aikarajojen puitteissa maaliin, vaikka 10 joukkuetta 35:n joukosta keskeytti kisan päivän aikana. Aikaahan tuohon 75 kilometrin juoksemiseen käytimme 7 tuntia ja 34 minuuttia ja koko kisaan kului yli 12 tuntia venematkoineen.
Ultrakipinä tuli jäädäkseen. Koska olen hidas maratoonari eikä minulla ainakaan tällä hetkellä ole motivaatiota maratonaikoja parantaa, siirryn jolkottelemaan omaa tahtiani hieman pidemmille matkoille.
Tämä fiilis! Aivan mahtava.
Vapaauinnin harjoittelu ja oppiminen
Juoksutelakan aikana sain päähäni, että haluan oppia vapaauintia. Kouluaikoina olen ollut se luokan surkein uimari eikä taitojani kehittänyt se, että suorastaan vihasin uintia ja välttelin sitä, jos vain mahdollista. Mökkiuimisenikin ovat rajoittuneet pulahtamiseen ja kastautumiseen enkä ole koskaan ollut mikään vedessälutaaja.
Telakan aikana sitten löysin sattumalta Fitpit-uimaopetuksen, ja täytyy sanoa, että minun ja mösjöön uinnin pienryhmä oli paras ostos pitkään aikaan. Kehitys on ollut huimaa ihan näin kerta viikkoon uimallakin. Eilen nimittäin uin ensimmäistä kertaa elämässäni koskaan kilometrin vapaauintia, vaikka toki 25 metrin eli altaanmitan pätkissä. Kilometri tuntui vielä pari kuukautta sitten ihan utopistiselta ajatukselta, mutta nyt sekin etappi on saavutettu.
Uiminen on tuonut niin paljon onnistumisen iloa ja opettanut itseäni voittamaan pelkojani. Jos vielä ensimmäisillä uintikerroilla vaparin hengityksen mennessä puihin aloin hätäillä ja tunsin vedessä pakokauhua, nykyään pysyn rauhallisena. Joka kerralla tulen enemmän sinuiksi tuon elementin kanssa, joka on ollut käytännössä itselleni vieras usean vuosikymmenen.
Suosittelen kyllä lämpimästi yksityis- tai pienryhmäopetusta jokaiselle, joka haluaa oppia uimaan sen sijaan, että pysyy vain pinnalla. En olisi voinut kuvitella, että elämässäni koittaa hetki, kun haluan mennä halliin. Huh. Itseään ei siis tosiaan tunne täysin edes näin nelikymppisenä!
Uiminen on mahtavaa. Enkä olisi voinut uskoa!
Ambassadööriksi Hoka One Onelle
Se oli mösjöö se, joka toi kotiimme ensimmäisen kerran Hoka One Onen lenkkarit ja kääntelin kenkiä ihmeissäni, että mikäs merkki tämä on. Mösjöö jatkoi saman merkin käyttämistä ja törmäsin kenkiin esimerkiksi Vauhtisammakon Annin ja Mikon kanssa yhteistyötä tehdessäni. Itse testasin Hokia ekaa kertaa 1,5 vuotta sitten Malminkartanon jätemäellä ja sen jälkeen innostuin. Vaikka tänä vuonna olen juossut myös Sauconylla, Sarvoilla, Asicsilla ja New Balancella Hokat veivät lopulta mennessään.
Siksi olenkin enemmän kuin iloinen yhteistyöstä Hoka One Onen kanssa. Tulen levittämään tossujen ilosanomaa erittäin mielelläni. Suomessa niitä saa monesta paikasta, kuten Intersportista.
Kuvassa Hoka One Onen Challenger ATR 5 -tossut.
Ihmeellinen ihmiskeho
En jaksa olla ihmettelemättä sitä, miten ihmeellinen on ihmiskeho. Olen jokaisesta treenistä ja askeleesta kiitollinen ja niin ne vammat ja sairastumiset ovat opettaneet itseäni arvostamaan omaa kroppaani entistä enemmän. Se, että pystyy liikkumaan ja vieläpä toivomillaan tavoilla ja oppimaan uutta, ei todellakaan ole itsestäänselvyys, vaan etuoikeus, jota aion hyödyntää tulevanakin vuonna monin mahdollisin keinoin. Ja vaikka nämä onnistumiset motivoivat suuresti, tärkeintä on kuitenkin se joka päiväinen tekeminen ja perusasioiden vaaliminen, perustreenistäkin nauttiminen ja iloitseminen.
Ihanaa tulevaa treenivuotta ja onnistumisen iloa sulle!
Jenny
Lue ja laita hyvä kiertämään:
Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut
Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt
Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen
Vapaauinnin alkeet haltuun viidellä uintiopetustunnilla
Japanilainen kylpylä Tukholmassa
Saliohjelma hauiksille, selälle ja vatsalle
Emma / Harkittuja herkkuja
Vau, mahtavaa, että olet vetänyt jo kilsan vaparia! Mun kehitys on ollut vähän hitaampaa ja täytyy kyllä myös myöntää, että loppuvuodesta en ole montaakaan kertaa altaassa käynyt. Loppusyksyn flunssa pitkittyi ja jätti jälkeensä vähän lörön olon, josta yli pääseminen on ollut yllättävän työlästä. Nyt on onneksi loma tehnyt aika hyvin tehtävänsä ja tuntuu, että uutta energiaa on taas kunnolla.
Ostin sun kirjan eilen ja muutaman sivun siitä jo pläräsin läpi – ihan mahtavan upealta teokselta vaikuttaa! Aikomuksena on huomenna viettää lukupäivä ja veikkaan, että ahmaisen sun kirjan kerralla. Jo niistä parista sivusta sain hirveän paljon hyvää tsemppifiilistä; mulla on koko loppusyksyn ollut semmoinen tunne, että muutama vuosi sitten aloittamani, mutta 3/4 -vaiheeseen jäänyt elämänmuutos pitää nyt saattaa loppuun ja odotan (ja tiedän!), että sun kirjan tuoma draivi auttaa mua siinä.
Kiitos Jenny kuluneen vuoden upeista postauksista! Olet kyllä niin mahtava tyyppi (oli tosi kiva tavata sut viime keväänä) ja kirjoituksesi ovat joka kerta ihan parhaita. Mahtavaa kohta alkavaa 2019 sulle – tuokoon uusi vuosi sulle kaikkea ihanaa <3
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Emma kommentista ja onnitteluista!
Pakko sanoa, että en olisi todellakaan itsestäni uskonut, että kehitystä tapahtuu näin nopeasti. Mutta olen käynyt kerta viikkoon hallilla, muutamana viikkona kaksi. Tuo 45 minuuttia on sellainen sopiva aika treenata, sitten alkaa keskittyminen hajota. Ja tuntuu, että uinti on ollut ihan paras keskittymisharjoitus, puhuttiinko me sun kanssa tästä joskus aiemminkin?
Kiitos sulle kirjakaupoista ja ihanasta palautteesta! Mä oon ihan varma, että sun elämänmuutos saa jatkoa. Noille sairastumisille ei voi mitään ja sitten on vain alettava uudestaan hommiin. Kyllä sitä energiaa sitten alkaa taas löytyä kun pääset vauhtiin!
Kiitos sinulle kaikesta tuesta ja kannustuksesta! <3 Oli todella hauskaa tavata siellä iltamassa keväällä.
Toivotan sulle onnenhippusia, valoa ja rakkautta tähän hetkeen ja tulevaan. Kaikkea parasta! <3