Kuukausi: toukokuu 2012

Keskity siihen, mitä haluat

Keskity siihen, mitä haluat

Siis pardon sentään, mihin nämä päivät katoavat? Tuntuu siltä kuin viikossani olisi tällä hetkellä vain maanantai, perjantai ja sunnuntai. No, ei siinä mitään, nautin joka hetkestä. Tänään kuitenkin tajusin, että ei ihme, että on ollut hieman stressiä. Olen keskittynyt asioihin, joita en halua sen sijaan, 

Arvonta! Voita unelmiesi elämä -koulutus!

Arvonta! Voita unelmiesi elämä -koulutus!

Jos en olisi 10.6. siellä kuumailmapallossa, olisin ehdottomasti Helsingin Lauttasaaressa NLP-opistolla suunnittelemassa omaa unelmaelämääni. Kävin kyseisellä NLP-opistolla päivän kurssin viime syksynä, ja sain siitä todella paljon irti. Nyt tässä kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että sinulla on mahdollisuus päästä tuonne Unelmiesi elämä -koulutukseen 10.6. klo 10-17. 

Minne katosi rohkeus?

Minne katosi rohkeus?

Ensi viikolla joudun pääsen työn merkeissä kuumailmapallon kyytiin. Olen stressannut retkestä jo tovin. Minua pelottaa nousta korkeuksiin.

Jos tilaisuus olisi tarjoutunut joitain vuosia sitten, olisin ollut aivan fiilareissani. Juhuu, joko lähdetään! Onpa mahtavaa nähdä maa ilmasta käsin!

Sitä paitsi 15 vuotta sitten olin aikeissa alkaa harrastaa laskuvarjohyppyä. Hullu minä! Vielä kolme vuotta sitten olin ilmoittautunut autokoulun prätkäkorttiopetukseen, mutta se jäi toteuttamatta, kun kiinnostus moottoripyöräilijöihin moottoripyöräilyyn vaihtui seurusteluhommiin.

Tällä hetkellä moottoripyöräkortin suorittaminen ja prätkän hankkiminen tuntuvat todella kaukaiselta ajatukselta. Vaikka omat ajotaidot olisivat kuinka hyvät, ikinä ei voi luottaa niihin muihin liikenteessä ajaviin täysin. Aina voi sattua jotain.

Tein johtopäätöksen: minusta on tullut nynny!

Tämä muutos itsessäni on tapahtunut sen jälkeen, kun tulin kolmannen kerran äidiksi. Taaperon syntymän jälkeen kaikki tasapaksu, normaali ja rutiininomainen on ollut just jees. Huomaan ajattelevani kaikesta vähän hurjapäisemmästä, että ei, eihän sellaista voi tehdä. Kun voi sattua jotain. Huonoina päivinä aiheutan itselleni harmaita hiuksia miettiessäni, mitä kaikkea, missä tahansa ja milloin vain voi sattua. En tiedä, miksi tällainen vaisto on noussut pintaan vasta kolmannen lapsen jälkeen. Taaperon kanssa toimin muutenkin hyvin eri lailla kuin siskojensa aikanaan. Pikku ruustinnamme on ollut 1,5 vuoden aikana vasta kerran yökylässäkin. En vain raaski olla ilman pientä räkänokkaa.

Minua ärsyttää pelätä ja murehtia. Tahdon olla yhtä rohkea kuin aina ennenkin.

Ymmärrän, että pelkääminen on aivan hyödytöntä hommaa ja täysin turhaa, sillä huomisesta ei kukaan meistä voi tietää. Joskus pelkoon liittyy vakava syy, mutta usein pelkäämme asioita, joita ei oikeasti edes tarvitse pelätä. Pelko lamauttaa. Se saattaa estää meitä tekemästä asioita, joita tahdomme tehdä. Se voi estää meitä menemästä paikkoihin, jonne tahdomme mennä. Se saattaa estää meitä sanomasta sitä, mitä haluamme sanoa. Se saa meidät toisinaan myös sanomaan asioita, joita kadumme jälkeenpäin. Joskus pelkäämme, koska menneisyys ohjaa meitä suuntaan, joka ei auta tämän hetken käsittelemisessä.

Pelkäämme usein niin turhan takia.

Jokaisella meistä on omat pelkomme ja totta kai täysi oikeus niihin.

Pelko saa minut jumiin. Ja sitten alkaa ahdistaa.

Joskus siedätyshoito voi olla ratkaisu.

Buddhalaisnunna Pema Chödrön sanoo viisaasti kirjassaan Pelosta vapauteen (Basam Books 2003):

Tunnusta piilevät vikasi.

Tutustu siihen, mitä inhoat.

Auta niitä, joita et luule voivasi auttaa.

Päästä irti kaikesta, mihin olet kiintynyt.

Käy paikoissa, jotka pelottavat sinua.

Hm. Käy paikoissa, jotka pelottavat sinua.

Selvä. Ensi viikolla astun siis kuumailmapallon kyytiin ja nousen taivaalle.

Eihän sitä tiedä, vaikka innostun niin, että alankin toimittajuuden ja jumppaohjaamisen lisäksi vielä kuumailmapallon kapteeniksi! Kyllä kato kolme duunia menee siinä, missä kaksikin. (Kuva: travelplanofcappadocia.com)

 

 

Stoppi jahkailulle!

Stoppi jahkailulle!

Tänään mietin aamusta lähtien, että menenkö juoksemaan, ja jos, niin mihin kellon aikaan. Ja minkä lenkin? Juoksenko rantaa pitkin vai isoa väylää, mikä on kuolettavan tylsä. Puenko pitkien trikoiden pariksi juoksutakin vai selviänkö t-paidalla? Vai tarkenisikohan siellä ehkä juoksucapreissa? Iltapäivällä päätin jo, että en mene. 

Etsin haastateltavia

Etsin haastateltavia

Toimittaja töissään täällä hei. Alkaa olla paniikki, kun pian pitäisi olla valmista. Löytyisiköhän blogini kautta? Etsin aikakauslehteen haastateltavaksi hiljattain synnyttäneitä äitejä, jotka tahtovat liikunnan avulla päästä hyvään kuntoon ja myös päästä eroon raskauden aikana syntyneistä vaivoista. Etsiskelen synnyttäneitä äitejä joilla on esimerkiksi a) ongelmia selän 

Koukuttava Bodypump (82)

Koukuttava Bodypump (82)

Tänään vedin ekaa kertaa uutta pumppia. Jo illalla oli sellainen olo, että oooo pääsispä taas. Olen ihan fiilareissa. Uusi ohjelma on mahtava! Kaikki treenisalille, eikö.

Lauantaina käväisin nimittäin tuurausten jälkeen Bodypump 82 -ohjelman jatkokoulutuksessa. Olin aika puhki jo sinne mennessäni ja eväätkin olivat jääneet vähille, mutta yllättävän hyvin jaksoin vetäistä toisen pumpin samana päivänä. Ihastuttava ruotsalaiskouluttaja, jonka nimeä en muista sekä vaasalainen Pia, joka on tuttu monista jatkokoulutuksista, jaksoivat valaa ainakin minuun innostusta. Jatkokoulutusten parasta antia on uuden ohjelman lisäksi muuten se, että niissä tapaa aina paljon ystävä- ja tuttavakollegoja.

Mutta entä se uusi pumppi sitten! Se on huikea! Olen ohjannut Bodypumpia jo 41 ohjelman verran, enkä ole vähään aikaan innostunut näin paljon uudesta treenistä. Jokainen biisi nyt ei vain voi miellyttää, mutta tässä sarjat jotenkin kolahtivat. Osaan biiseistä, kuten kyykkyyn, hauikseen, rintaan, hartiaan ja selkään kannattaa lisätä painoja, jotta varmasti tuntuu. Kuntopiirimäinen ojentajatreeni on ihan mahtava. Erityisen fiiliksissä olen ojentajapunnerruksista, rakastan niitä! Ja se toinen kyykkybiisi on ihan järisyttävä, loppusuoran hypyt saavat kyllä kaikki mehut irti jaloista ja täytyy sanoa, että syke nousi kiitettävästi. Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan.

Vetäisin jo tänään uuden ohjelman, mutta suoriuduin siitä yllättävän onnistuneesti. Ainoa selkeä moka tapahtui hartiassa, kun hups, biisi vain loppui yllättäen, vaikka pystypunnerruksia oli jäljellä vielä 8, ohhhhhoh. Uusi ohjelma luo aina jännitysmomenttinsa, ja tällä kertaa tuntui siltä, että oli aivan kauheasti muistettavaa.

Juoksemassa en käynyt koko viime viikkona, mutta muuten liikuntasaldo oli positiivisen puolella. Neljä Bodypumpia ja kaksi sisäpyöräilyä. Kuten näette, todella yksipuolista. Tarttis tehdä jotakin! Odotankin jo innolla Bodycombat-koulutusta, jonka pariin pääsen ahertamaan parin viikon päästä. Odotan myös kuun vaihdetta, jolloin aion palkita itseni parilla uudella treenitopilla. Uudet kuteet tuovat järkyttävästi motivaatiota treeneihin.

Huomenna lenkille!

Tässä vielä päivän motivaatiokuva:

Oooooh! Vähän vielä saa kyykätä, että jalat näyttävät (taas) tältä. (Kuva: Nike)

 

Minun ihoni on minun

Minun ihoni on minun

Jännä, miten ulkonäkö voi ärsyttää toisen ihan kierroksille. Tänään olin ensimmäistä kertaa liikkeellä lyhythihaisessa paidassa ja fiilistelin kesää Kalliossa taaperon nukkuessa vaunuissa päiväuniaan. Vaikka hihat ovat olleet lähes tehtynä jo monta vuotta, silti kesän koittaessa ujostuttaa. Naureskelinkin mielessäni, että Kallio on hyvä paikka antaa itselleen 

Tunteet tarttuvat

Tunteet tarttuvat

Nyt siitä on mustaa valkoisella! Olisin tosin voinut kertoa vastaavista kokemuksista myös itse, mutta kukaan ei kysynyt. Huomasin Hesarissa uutisen, jossa kerrottiin, että voimakkaat tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen. Tieto pohjautui suomalaistutkimukseen. Jutussa kerrottiin, että kun kaikille ryhmän jäsenille tarttuu samanlainen tunnetila, heidän aivonsa ja kehonsa 

Leppoisaa retkeilyä

Leppoisaa retkeilyä

Onpas taapero pitänyt minut kiireisenä! On ollut ihan mahtavaa hengata hänen kanssaan ulkona, kun on niin upeat ilmat.

Tiistaina retkeilimme Porkkalanniemellä. Sinne päästyämme rattaista hajosi rengas ja lopulta emme oikein löytäneet avomerta. Tai sitten sinne ei päässyt rattaiden kanssa. Tuli kuitenkin käveltyä vehreässä metsässä. Ei sentään satanut. Aurinko alkoi nimittäin paistaa vasta, kun olimme autossa matkalla kotiin. Eväsviinerit söimme parkkipaikalla. Tie oli kovin mutkainen. Kotimatkan sitten kruunasikin matkapahoinvoivan taaperon megalomaaniset oksennukset syliinsä, turvaistuimeen ja auton takapenkille, juuri kun olimme mahdottomassa paikassa pysähtymistä ajatellen keskellä Hangontien tietöitä. Että sellainen rentouttava retkipäivä.

Ajatus on tärkein.

Illat sitten ovat kuluneet työjuttuja naputellessa, haastateltavia etsiessä ja haastatteluaikoja sopiessa. Nyt on tulossa niin kiinnostavia juttuja jälleen, että voijettäsentäs! Erityisesti lämmittää mieltä, että Kodin Kuvalehden uusperhejuttu on ollut kovin tykätty.

Eilen kirjoitin Hidasta elämää -sivustolle puhetavan merkityksestä.

Tänään pääsen taas polkemaan, ah, 75 minuutin sisäpyöräilysessio odottaa.

Ihanaa päivää kaikille! Nautitaan auringosta nytku, ei sitku!

Pakollinen kenkäkuva, terveisiä Porkkalanniemeltä.

 

Hetki itselle

Hetki itselle

Olin tänään työkeikalla Vuosaaressa Villa Solvikissa. Sitä ennen minulla oli tovi luppoaikaa, joten arvatkaapas, mitä minä tein. No en sitten yhtään mitään! Istuin hiekkarannan kupeessa olevilla rappusilla ja suljin silmäni hetkeksi. Kuuntelin leikkivien lasten kiljahduksia ja hengitin sisään meren tuoksua. Annoin auringon tehdä pisamia kasvoilleni.