Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?
Säännöllisin väliajoin joku kaverini kysäisee, että eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä. Ei haittaa, vaikka olenkin vähän lipsunut tuosta kellonajasta. Saatan nimittäin välillä mennä nukkumaan jo klo 21 tai 20.50, jos tunnen itseni väsyneeksi ja tunnen, että kehoni kaipaa palautumista.
Eikö sua haittaa, että et käy baarissa tai bilettämässä? Ei haittaa, sillä kuten yltä jo voi huomata, olen melko huono yökukkuja. Kun en juo juurikaan alkoholia, niin viime vuosien baari-illat ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Sitä paitsi baarissa harvoin pystyy juttelemaan metelin takia, näen kyllä niitä ihmisiä, joita haluan nähdä lenkillä, juoksutreeneissä, salilla ja joskus myös ohjaamillani ryhmäliikuntatunneilla. Toki toisinaan myös lounaalla ja joskus kahvilassa.
Eikö sua haittaa, että sun arki on aikataulutettua, kun on omia treenejä, ohjattuja treenejä ja omia ohjauksia? Ei haittaa, koska tällä hetkellä priorisoin liikunnan ja oman hyvinvointini arvoasteikossani todella korkealle. Siitä, että minä voin hyvin, hyötyy perheeni, ystäväni, työkaverini ja oikeastaan jokainen, jonka kohtaan.
Eikö sua haittaa syödä noita samoja ruokia koko ajan? Ei haittaa, rakastan helppoutta arjessa ja tykkään syödä monta kuukautta vaikka samaa aamupalaa. Sitten kyllästyn, ja vaihdan johonkin muuhun palatakseni takaisin siihen samaan aiemmin syömääni ruokaan.
Eikö sua haittaa, että sun pitää suunnitella sun treenejä? Ei haittaa. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Jos en suunnittelisi, en usko, että pystyisin liikkumaan niin paljon kuin nyt haluan. Nimittäin jos olen parikin viikkoa liikumatta, alkaa kuuppaa kiristää ja maailma tuntuu paljon pahemmalta paikalta kuin se onkaan. Liikunta on itselleni nykyään taas samanlainen rutiini kuin hampaiden peseminen, onneksi. Liikkuminen saa minut voimaan hyvin, se auttaa minua käsittelemään stressiä ja myös epämukavia tunteita. Jos joskus juoksin unohtaakseni, nyt juoksen ymmärtääkseni ja ajatellakseni, joskus rauhoittuakseni, joskus muuten vain. Toimii itselläni.
Tunnit vedetty, nyt kotiin syömään, suihkuun ja nukkumaan. Luksusta.
Ilotonta elämääkö?
Ymmärrän, että tämä urheilijamainen arkeni saattaa kuulostaa ilottomalta, itseään toistavalta ja kurinalaiselta, mutta minun mielestäni tämä on paitsi helppoa, myös juuri nyt parasta, mitä tiedän. Ihmiset pelkäävät elämäntapojen muuttamista ihan turhaan, koska he usein miettivät, mistä jäävät paitsi. Itse en ole kokenut jääväni mistään paitsi, sen sijaan olen saanut paljon enemmän tilalle kuin mistä uskalsin aikanaan elämänmuutokseni aloittaessani edes haaveillakaan. Tiedän, että olen aika onnellisessa asemassa, elän juuri tällä hetkellä ainakin työn ulkopuolisia asioita ajatellen tismalleen niin, kuten haluan ja toivon. Ja sehän on hyvä se, että haluaa sitä arkea, jota elää. Koska jos jonkin asian tekeminen tuntuu pakolta, sen tekeminen ei vain yksinkertaisesti onnistu kovin pitkään. Tärkeää on haluta omaa elämäänsä ja elää sitä eikä haluta muiden elämää ja elää toisten kautta. Olen myös huomannut näiden vienojen ihmettelyjen kautta sen, että ei kannata miettiä sitä, mitä muut itsestä ja omasta arjesta ajattelevat, vaan kannattaa miettiä sitä, mitä itse itsestään ja arjestaan ajattelee.
Mahtavaa viikon jatkoa!
Lue ja laita hyvä kiertämään:
Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km
Työmatkajuoksun plussat ja miinukset
Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut
Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt
Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen
Comments are closed.