Elätkö velaksi jaksamisen suhteen?
Kaverin Facebookissa tuli vastaan LähiTapiolan artikkeli, jossa luki, kuinka moni elää velaksi oman jaksamisen suhteen ja että jouluaatto on jopa vuoden stressaavin päivä. Että monilla työpaikoilla eletään nyt kiireisintä aikaa, liikunta vähenee pimeyden myötä ja pikkujoulukausi sotkee ihmisten vuorokausirytmiä.
Huh.
Palasivat nimittäin mieleen ajat ennen tämän viimeisen ja pysyvän elämänmuutokseni tekemistä. Kun nyt ajattelee asiaa uudestaan näin kahden vuoden jälkeen, olin tuolloin pari vuotta sitten melkoinen stressikimppu, en tehnyt juuri muuta liikuntaa kuin ohjasin 4-6 kovaa tuntia viikossa (ihan liian yksipuolista treeniä siis) ja perjantaiskumppa rentoutti viikonloppuun. Vaikka ensin lähdinkin elämänmuutokseen ajatuksella laihduttaa, elämäntapojen muuttaminen oikeasti muutti elämäni niin paljon paremmaksi kiloista viis, joita niitäkin lähti parikymmentä. Olen niin onnellinen siitä, että lakkasin itse elämästä velaksi oman jaksamiseni suhteen. Tämä on nimittäin jo toinen marraskuu putkeen, kun tunnen oloni ihan mahdottoman hyväksi, virtaa riittää työhön, perheeseen ja treeniin eikä edes pimeys ole päässyt masentamaan.
Pieniä ja vaatimattomia muutoksia
Pitikö sitten laittaa koko elämä ihan nurinperin? Ei pitänyt. Elämänmuutoksessa ei ole kyse mistään isoista jutuista, vaan itseasiassa niin pienistä ja vaatimattomista, että moni ei ehkä usko niihin juuri siksi, koska ne ovat niin helppoja toteuttaa. Kuten monta kertaa aiemminkin olen kirjoittanut, tämän olotilan perusta on se, että nukun tarpeeksi, syön itselleni sopivan ruokarytmin mukaan ja liikun säännöllisesti. Itsensä ja tuntemustensa kuuntelu on tärkeää. Esimerkiksi keskiviikkoiltana huomasin jo yhdeksän aikaan, että minua väsyttää, joten menin sänkyyn ja aloin nukkua. Vartin yli yhdeksän olin jo täydessä unessa ja heräsin kuuden kieppeillä virkeänä kuin peipponen, tsirp. Sen tämä pimeys saa aikaan, että tarvitsen vähän enemmän unta kuin esimerkiksi kesällä. Mutta jos sen aikaisen nukkumisen palkintona on mahtava olo seuraavana päivänä, aikainen nukkumaanmeno on todellakin mielestäni sen arvoista.
Miten voi olla näin paljon virtaa?
Vaikka töiden parissakin on sattunut yhtä ja toista, olen pystynyt jo pitkään olemaan stressaamatta. Kun on virkeä, tuntee itsensä pirteäksi ja olo on hyvä, on paljon helpompaa olla vetämättä herneitä nenään turhista pikku asioista ja kun on aihetta sanoa, niin sitten uskaltaa sanoa ja hoitaa asian. Kun oma fiilis on hyvä, sietää paljon helpommin myös muiden tuittuiluja ja ylipäänsä muiden ihmisten hyväksyminen ja heille ystävällisenä oleminen on helppoa. Kyllä kaikki vain lähtee itsestä, ja jos itseä jatkuvasti vatuttaa, on paljon vaikeampi myös sietää muiden juttuja, sillä silloin koko maailma helposti alkaa ärsyttää.
Jos pari vuotta sitten hokemani mantra erityisesti näin joulun alla oli se, että ”miten voin olla näin väsynyt”, niin se on kääntynyt päinvastaiseksi, ”miten voi olla ihmisessä näin paljon virtaa”. Toki elämässä on erilaisia päiviä ja joskus olo on kuin nahjuuntuneella porkkanalla, mutta jos se on oma jatkuva olotila kannattaa tarkistella, millaisia muutoksia kannattaisi tehdä omassa elämässä.
Tuntuu kielletyltä sanoa, että marraskuu on jees
Välillä tuntuu vain siltä, että on kiellettyä sanoa tykkäävänsä marraskuusta, olevansa virkeä ja energinen ja kiinnittävänsä mieluummin huomion kaikkeen hyvään kuin huonoon. Ymmärrän sen, että toisille ihmisille pimeys on todella rankkaa ja osa kärsii tästä ajasta valtavasti, mutta uskallan myös sanoa, että aika moni saisi oloonsa helpotusta, kun alkaisi tarkkailla, että syö, nukkuu, liikkuu riittävästi, ei tissuttele viikonloppuisin ja tekee asioita, jotka saavat itsen iloiseksi. Kun kukaan toinen ei niitä muutoksia parempaan meidän puolestamme tee, kuten itse huomasin (jälleen) pari vuotta sitten. Itse on ymmärrettävä se, mikä itsen saa voimaan hyvin ja sitten niitä asioita on myös tehtävä, ei vain ajateltava.
Aina ei ole helppoa
Ja totta kai aina elämä heittää eteen haasteita, jolloin on vaikeaa, ei pysty iloitsemaan, on surua, murhetta ja sairautta ja kaikki on syvältä. Joskus on aikoja, kun syystä tai toisesta ei saa nukuttua kuukausiin tai vuosiin, kuten itsellänikin oli. Mutta monia negatiivisiakin ajanjaksoja elämässäni kokeneena voin empiirisesti sanoa, että kun elämänilo palaa, sen liekkiä ei voi enää sammuttaa. Silloin ymmärtää, että elämä on lahja ja pelkkä tasapaksu arki on maagista.
Pidä huoli itsestäsi!
P.s. 4.1.2019 ilmestyvä Uuteen nousuun -kirjani on nyt Adlibriksessa ennakkotilattavana ilman postikuluja ja viikonlopun ajan kaikista Adlibriksen kirjoista saa näköjään 10 prosentin alennuksen koodilla BLACK10.
Jenny
INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle
FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi
LUE MYÖS, HYVÄN SAA LAITTAA KIERTÄMÄÄN:
Tilaa tammikuussa ilmestyvä Uuteen nousuun –kirjani
Kehonhuolto on palkinto treenistä
Kävely ja ulkoilu – uudet trendilajit
p
Tämä oli taas kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Noin simppeliä se just taitaa olla. Pieniä muutoksia elämään, niin virtaa ja viitsimistä riittää.
Kadehdin hieman et saat mennä nukkumaan klo 21 jos väsyttää. Musta välillä tuntuu, että mua syyllistetään siitä, et en jaksa valvoa. Iltavirkun ja iltaväsyn suhde on haaste 😀 (Toki mäkin saan mennä, eipä sillä, mutta… Mä oikeasti oon onnellinen aina kun mies on iltamenoissa ja mä SAAN mennä nukkuun kun huvittaa)
Anna
Ah niin totta joka sana Jenny! Kiitos näistä ajatuksista. Olen viimeisen parin kuukauden aikana löytänyt itselleni jaksamista arkeen hyvin samanlaisista asioista: viimeistään kymmeneltä illalla nukkumaan, säännöllinen ja monipuolinen syöminen, päivittäinen ulkoilu ja muutaman kerran viikossa juoksulenkki sekä vähintään kerran viikossa on päästävä metsään! Ja tämä on ollut yllättävästi mukavin marraskuu pitkään aikaan :). Todellakin ne pienet muutokset ja päätökset vievät pitkälle. Ihanaa marraskuun jatkoa sulle!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos P! Meillä myös mösjöö menee nykyään aikaisin nukkumaan. Joskus hän totesi, että mitä hän täällä yksin istuu 🙂 Tosin joskus jää katsomaan leffaa tms. mutta perhe on tottunut jo, että mä menen nukkumaan silloin, kun väsyttää.
Joo, kyllä niistä pienistä asioista kasvaa se iso virta. Kannattaa kokeilla ja sinnikkäästi jatkaa niitä pikku asioita.
Toivotan sulle mahtavaa uutta viikkoa!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Anna! Nyökyttelin täällä kun luin tota sun listaa 🙂 Hyvin samalta kuulostaa elämä täälläkin ja se tuntuu just nyt parhaalta mahdolliselta!
Pienistä asioista muodostuukin isoja asioita kuin huomaamatta.
Mahtavaa viikkoa sulle!