Hyvä arki

Helppoa olla onnellinen

Miten helppoa on olla juuri nyt onnellinen. Ehkä se on tämä kesä. Tämä valo. Lämpö, joka vielä vähän on oikukas, tulee ja menee miten haluaa. Aurinko. Vihreys. Kukat, jotka ovat nousseet piiloistaan muutamissa päivissä. Puun lehdet, jotka muuttavat maiseman ihan toisenlaiseksi.

On helppo unohtaa, millaiselta rämpimiseltä taakse jäänyt talvi välillä tuntui. Ei sitä enää muistakaan, miten stressasi, murehti ja välillä luisui hetkeen, jossa oli vaikeampi keskittyä hyvään.

Nyt on helppo olla ottamatta paineita. Ei ole vaikeaa olla iisisti. Ei haittaa, vaikka on aikataulupulmia. Ei haittaa, vaikka kaikki työasiat eivät mene kerralla aivan putkeen. On helppo yrittää uudestaan. On helppo ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne vastaan tulevat. Kärsivällisyyttä on ollut myös muiden ihmisten draamaa kohtaan.

Elämä näyttää kirkkaalta. Kaikki on jotenkin kauniimpaa. Ihmisissä näkee vaivatta sen hyvän minkään huonon sijaan. Yhtäkkiä on taas läjä unelmia. Haaveet ovat selkeitä. Ihan kuin joku tarjoilisi kuvitteellisella hopeatarjottimella nenän eteen asioita, joilla oikeasti on merkitystä. Ne huomaa, ilman, että kenenkään täytyy huutaa, että herää pahvi. Sytytä valot. Näe tämä. Näe minut. En tiedä, mistä tämä äkillinen selkeys on arkeeni saapunut. Se, mikä merkitsee, merkitsee, ja se, mikä merkitsee vähemmän, sen osaan jättää omaan arvoonsa.

Elämä tuntuu hyvältä, kevyeltä, pirskahtelevalta, vaivattomalta. Poissa ovat rämpiminen ja raahautuminen. Arki on kaukana täydellisestä, mutta sellaista se elämä on, vähän hajallaan ja silti se vaikuttaa siltä, miltä pitääkin. Toki aina voisi olla enemmän kaikkea, mutta tässä hetkessä on se kaikki, mitä minä tarvitsen ja kaipaan. Ja koko ajan huomaan, miten tämä tunnetila ruokkii itseään. Paradoksaalista.

On helppo lähettää muille rakkautta. On helppo rakastaa. Juuri nyt rakastan työmatkapyöräilyä, Kauppatoria, kahvin tuoksua, kuusivuotiaan lenkkareista likaantuneita sukanpohjia, jotka pötköttävät vieressäni sohvalla. Tosin niin kovin paljon en sitten rakastakaan sukkahousuja, pyöräkellareita tai pyörätiellä poukkoilevia turisteja.

Mutta juuri nyt yhdeksän kymmenestä hetkestä tuntuu oikealta. Päivät tuntuvat ihmeeltä, rajattomien mahdollisuuksien maailmalta. On se fiilis, että mitä vain hienoa voi tapahtua milloin tahansa. Kelle tahansa. Toki huomenna voi olla eri fiilis, mutta minäpä nautin tästä nyt tässä hetkessä.

Juuri nyt on helppoa olla onnellinen. Vaikka mikään ei ole muuttunut, tuntuu, että kaikki on muuttunut. Valo on kirkastunut. Sitäkin olen miettinyt, johtuuko tämä fiilis meditaatiosta vai tipattomuudesta. En tiedä. Eikä ehkä tarvitsekaan. Hyvä näin.

Mites sulla?

Jenny

8 thoughts on “Helppoa olla onnellinen

  1. Ihana postaus. Kesä tai lupaus kesästä saa ihmeitä aikaan. Niin se vaan on, että asiat ovat loppujen lopuksi hyvin. Usein väsymys/nälkä/turvattomuudentunne tak joku muu heittää sitä varjoa asenteen ylle turhan paljon.

    1. Kiitos Hansu kommentistasi! Niin se on, että annamme usein olosuhteiden tai muiden asioiden pompotella meitä tunnetilasta toiseen. Mutta onneksi voimme myös itse asioihin vaikuttaa! Toki hyvä fiilis on helpompi säilyttää, kun on lämmin ja valoa eikä jääkylmää pimeyttä.
      Toivotan sulle ihanaa kesää ja kaikkea hyvää!

    1. Kiitos Minnea! Ihana kuulla, että sielläkin kevättä rinnassa! Kyllä se kesän saapuminen vain aina tuntuu ihan mahtavalta. Siitäkin huolimatta, että tänään kastuin kahdesti kaatosateessa. Mutta niinpä kesä kuivasi, minkä kasteli :)
      Kivaa viikonloppua!

  2. Olin maaseudun hiljaisuudessa pari päivää minäkin, kaupungin melusta ja hälystä kaukana. Nautin luonnon vihreydestä, lintujen laulusta, päivälevosta pehmeässä aurinkotuolissa. Nautin lukemisesta ja ajatuksiini tutustumisesta. Mietin minäkin haaveitani, unelmiani ja mitä todella haluan. Mietin mikä minulle olisi parasta ja oikeaa? Mitä todella kaipaan.
    Vastauksia en löytänyt, mutta teki kuitenkin hyvää olla hiljaa ja mietiskellä. Voisiko kenties olla niinkin, että kun lakkaa etsimästä, niin löytää?
    Luin nyt palattuani nämä kaksi edellistä blogiasi, jälleen suuresti nauttien ja ajatuksiasi mutustellen!

    1. Kiitos Tiina, ihanalta kuulostaa!
      Ja niitä vastauksia ei kannata pakottaa, kyllä ne sieltä tupsahtelevat, kun just teet noin, että pysähdyt kuulemaan.
      Pakottamalla harvoin syntyy hyvää jälkeä missään asiassa.
      Toivotan sulle ihania kesäpäiviä ja kaikkea hyvää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *