Juoksutavoitteet 2018 vuodelle menivät aikalailla persiilleen – sellaista elämä välillä on
Viime vuodenvaihteessa esitin itselleni muutaman juoksuun liittyvän toiveen ja tavoitteen: pysyä mahdollisimman terveenä ilman vammoja, juosta noin 200 kilometriä kuukaudessa, juosta enemmän poluilla, juosta 5 kisaa ulkomailla, juosta samana päivänä yli 50 kilometriä ja juosta mahdollisimman paljon uusia reittejä. Juoksutavoitteeni tällä vuodelle menivät aikalailla persiilleen – sellaista elämä välillä on.
Tilannehan oli vielä vuosi sitten aika erilainen liikunnan suhteen. Olin vuotta aikaisemmin (eli tammikuussa 2017) aloittanut elämänmuutoksen, tavoitteena kokonaisvaltaisesti virkeämpi fiilis ja päästä eroon liikakiloista, joita oli kertynyt ensimmäistä kertaa elämässäni kuopuksen jälkeen monistakin syistä, kuten vääristä ruokatavoista ja jatkuvasta heräilystä ja valvomisesta. Elämänmuutokseni alussa lakkasin lähes kokonaan ohjaamasta ryhmäliikuntaa. Kun kroppa keveni, innostuin muutaman vuoden paussin jälkeen taas juoksusta, eikä elämään sitten kevään 2017 jälkeen muuta treeniä juuri mahtunutkaan.
Tämän vuoden tammi- ja helmikuussa juoksin vielä tuon 200 kilometriä kuussa, mutta sen jälkeen lukemat ovat olleet laskussa. Ja nyt viime kuukausina ihan tietoisesti. Tällä hetkellä treenaan noin 10 tuntia viikossa, mutta juoksun lisäksi teen salilla lihaskuntoa, ohjaan sisäpyöräilyä ja harjoittelen vapaauintia. Lumen myötä kuvioihin astuu myös hiihto, koska näillä näkymin hiihdän työpaikan joukkueessa 9 tai 14 kilometrin matkan Vasaloppetissa maaliskuun alussa.
Tavoite 1: Pysyä mahdollisimman terveenä ilman vammoja
Treenivuosi 2018 oli kaikkea muuta kuin ehjä juoksuvuosi. Hiihtolomaan saakka juoksu kulki ja olin terve kuin peipponen, mutta sitten iski influenssa. Olin kerran aiemmin kärsinyt possuflunssasta vuonna 2009, ja vaikka B-influenssaa ei voinutkaan siihen verrata, vei B-versiokin täysin voimat ja olin viikon sängynpohjalla kykenemättä syömään tai nousemaan edes sängystä ylös. Jouduin pakottamaan itseni juomaan vettä. Rehellisesti voin sanoa, etten tuota possuflunssaa lukuun ottamatta varmasti ollut koskaan ollut niin huonossa kunnossa kuin B-influenssan saatuani, vaikka oma versioni nosti korkean kuumeen vain yhdeksi illaksi. Palasin toimistotöihin reilun viikon sairausloman jälkeen, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt vielä levätä toinen viikko lisää. Vaikka olo parani nopeasti, influenssasta jäi 8 viikkoa kestänyt yskä, ja rytmihäiriöt, joista pääsin lopullisesti eroon vasta kesäkuussa Tukholman maratonin jälkeen.
Liikunnan aloitin influenssan jälkeen iisisti ja ensimmäiset viikot influenssan jälkeen vain kävelin. Kolmen viikon kävelyn jälkeen aloitin kevyen pk-treenin ja kovat treenit aloitin vasta kesäkuun alussa. Eli koko kevät meni toipuessa tuosta taudista, ja ajatelkaa, itselläni ei edes ollut sitä kovaa kuumetta kuin yhtenä päivänä.
Rytmihäiriöt ovat itselleni olleet jo pitkään tuttuja myös tavallisen flunssan jälkeen. Niitä on tutkittu useasti vuosien varrella, mutta mitään, mistä pitäisi olla huolissaan, ei ole koskaan löydetty. Influenssan jälkeen ne vaivasivat kauemmin kuin yleensä ja pahenivat Tukholman hellemaratonin jälkeen, ja menin lopulta jälleen lääkäriin. Lääkärikäynti antoi lähinnä mielenrauhaa ja noin viikon päästä siitä rytmihäiriöt vihdoin katosivat eivätkä ole sen koommin palanneet.
Kesäkuussa juoksin taas sen parisataa kilsaa ja pystyin tekemään kovempia treenejä. Ensimmäistä kertaa influenssan jälkeen aloin saada takaisin tautia edeltäneitä vauhtejani. Juoksu maistui ja tuntui hyvältä, mikä oli loistavaa, sillä olinhan heinäkuun alussa juoksemassa ensimmäistä ultraani, Stockholm Multi Island Runia (75 kilometriä), jonne minut ja puolisoni oli valittu yhdeksi joukkueeksi.
Ultra meni hyvin ja pääsimme maaliin tiukkojen aikarajojen puitteissa. Kuitenkin viimeisillä polkukilsoilla, kun juoksua oli jo takana yli 70 kilometriä, meni juoksu omalta kohdaltani sekoiluksi väsymyksen ja jännityksen takia ja jossain vaiheessa olin kolauttanut jalkani johonkin ja murtanut jalkapöytäni. En kuitenkaan tuntenut ollenkaan kipua ennen kuin maalissa, ihmiskeho on ihmeellinen ja adrenaali ilmeisesti virtasi taistellessamme kelloa vastaan ehtiäksemme viimeiseltä etapilta laivaan.
Vasta viiden kilsan jäähdyttelyn aikana yhdessä muiden Smir Finishereiden kanssa huomasin, että jalkani oli tosi kipeä. Viikon sillä nilkutettuani menin lääkäriin. Jalka kuvattiin ja kahden lääkärin toimesta siinä todettiin iskusta johtunut traumaperäinen murtuma. Säikähdin ensin, että olin aiheuttanut murtuman itse juoksemalla liikaa ja liian kovassa kisassa, mutta onneksi se ei ollut rasitusmurtuma. Juoksutaukoa tuli kuitenkin 10 viikkoa, jonka lusittuani otin vielä ensimmäiset 5 viikkoa pehmeästi: lenkkeilin poluilla niin, että vuorottelin juoksua ja kävelyä kahden minuutin pätkissä. Halusin jalan kerralla kuntoon, enkä halunnut hätäillä, mikä oli tosi hyvä juttu.
Loppuvuoden olen ollut terve ja jalkakin parantui hyvin. Juoksemisen aloittamisen jälkeen en voinut nousta esimerkiksi varpailleni murtuneella jalalla, mutta nyt sekin on alkanut sujua. Nyt murtumasta on lähes 6 kuukautta ja jalka on kunnossa, juoksu on sujunut jo useamman kuukauden ilman mitään tuntemuksia.
Toivon, että vuosi 2019 on ehjä treenivuosi ja teen kaikkeni, jotta säilyn mahdollisimman terveenä ilman vammoja.
Tavoite 2: Juosta noin 200 kilometriä kuukaudessa
Tämä tavoite toteutui tosiaan nuo pari ensimmäistä kuukautta vuodesta, jonka jälkeen kilometrien kerääminen meni ihan plörinäksi. Kesäkuussa juoksin taas tuon 200 kilometriä, josta lähes puolet oli työmatkajuoksua. Kun syyskuun puolivälissä pääsin aloittamaan tuon juoksun ja kävelyn -yhdistelmän, en ole merkinnyt kilometrejä säntillisesti ylös. Olen juossut viime kuukausina 10-20 kilometrin lenkkejä ja tehnyt tonnin vetoja.
Ensi vuoden tavoitteenani on juosta enemmän, mutta asetan tavoitteen hieman matalammalle, 150 kilometriä kuussa. Sitten voin yllättää itseni positiivisesti, jos ja kun juoksua tuleekin enemmän. Minulla on tiedossa kolme ultramatkaa, joista kirjoitan myöhemmin, joten todennäköistä on, että tuota pk-jolkottelua tulee varsin paljon, kun taas pääsen kunnolla vauhtiin.
Tavoite 3: Juosta enemmän poluilla
Tämä tavoite toteutui täysin ja aina kun esimerkiksi ajallisesti on mahdollista, suuntaan mieluiten poluille. Juoksin tänä vuonna myös kolmessa polkukisassa: Sandis Traililla Santahaminassa, joka oli tosi kivasti järjestetty ja tarjosi matkan varrella hulppeita maisemia. Smir eli Stockholm Multi Island Run 2018 juostiin pitkälti poluilla. Kolmas polkukisani oli eka pitkis loukkaantumisen jälkeen eli lokakuun alussa Tuusulassa juostu Tuusula Trail Run.
Jos aiemmin olen ollut asvaltilla juoksija, niin nykyään valitsen polut ja metsät mieluummin, vaikka se ei aina näin liki kaupungin keskustaa asuessa ole aina mahdollista. Tänä vuonna olen juossut paljon Keskuspuiston polkuja ja yllättynyt niistä positiivisesti. Polkujuoksu jatkukoon myös ensi vuonna!
Tavoite 4: Juosta mahdollisimman paljon eri reittejä
Aika paljon tuli tänä vuonna jyystettyä samoja reittejä, joten ensi vuoden tavoite on lähteä rohkeammin juoksemaan uusia reittejä, kyllä täällä pk-seudullakin lääniä piisaa. Keskuspuiston, joka on itselleni tuttu jo lapsuudesta, aion ottaa vielä paremmin haltuun ensi vuonna. Samoin Helsingin ja Espoon merenrantoja on ihana juosta.
Tavoite 5: Juosta viisi kisaa ulkomailla
Tänä vuonna juoksin Berliinin puolikkaan huhtikuun alussa, joka oli ensimmäisiä pidempiä juoksujani influenssan jälkeen enkä ollut vielä ihan päässyt yskästä eroon. Kisa ei mennyt kuten olin ajatellut, koska pakki meni sekaisin ja tuli myös istahdettua Bajamajoissa.
Kesäkuun alussa juoksin hellemaratonin Tukholmassa, mikä oli ihan mahtava kokemus (vaikka se olikin vain pitkä pk-lenkki) ja toinen maratonini Tukholmassa. Ensi vuonna Tukholma saattaa jäädä välistä, mutta en osaa vielä ihan varmasti sanoa. Tarkoitus kun on juosta huhtikuussa Kaarinan rataultrassa 12 tuntia ja heinäkuussa alpeilla, joten voi olla mahdotonta saada Tukholmaa mahtumaan lukujärjestykseen.
Heinäkuun alussa juoksin tuon Smir2018-kisan, jonka jälkeen juoksut olikin sitten juostu hetkeksi. Mutta tuona päivänä toteutui toiveeni numero kuusi: juosta samana päivänä yli 50 kilometriä.
Olin ostanut paikan myös Trondheimin maratonilta syyskuun alussa, mutta se jäi väliin, koska en vielä tuolloin voinut juosta ollenkaan. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisi kisoja tullut ulkomailla 4, mutta ei se ole niin jetsulleen.
Ensi vuonna kiikarissa ovat Kaarinan rataultran ja alppimatkan lisäksi myös Ultravasan90, johon olen ostanut jo paikan syksyllä.
Toiveena on juosta myös kotimaassa kaikenlaista ja ehkä tuon vaparin haltuun ottamisen myötä kokeilla myös jotain lyhyttä aloittelijoiden SwimRun-kisaa.
Aikalailla siis nuo samat tavoitteet saavat olla myös ensi vuotta ajatellen. Eniten toivon, että pysyn terveenä, eikä mitään isoja vaivoja tai vammoja ilmaannu. Jos viime vuoteen vertaan, niin ainakin treenini ovat nyt todella paljon monipuolisempia, mikä toki verottaa aikaa juoksulta, mutta tekee keholle hyvää.
Millaisia treenitavoitteita sinulla oli tätä vuotta ajatellen ja toteutuivatko ne? Miltä ensi vuosi näyttää?
Mahtavaa joulun jatkoa,
Jenny
Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt
Vapaauinnin alkeet haltuun viidellä uintiopetustunnilla
Japanilainen kylpylä Tukholmassa
Saliohjelma hauiksille, selälle ja vatsalle
Jyri
Vuosi sitten eli loppuvuodesta 2017 asetin tavoitteeksi vuodelle 2018 juosta 10. maraton ja maraton alle 4:30. Maratoneja oli silloin kasassa 3 ja ennätys 4:42 tjsp. Aloitin tammikuussa PT-valmennuksessa ja PT vaati tinkimään maratonien määrästä ja ehdotti tavoiteajaksi 4:35. Oli muuten oikein klassinen kuntoiluprojektin aloitus, kun muistaakseni allekirjoitettiin sopimus 2.1. Siihen tosin klassisuus taisi jäädä.
Juoksin helmikuun lopussa hallissa vuoden 2018 ensimmäisen maratonini ja loppuaika oli 4:1x. Lupa muuten maratoniin heltisi pienen väännön jälkeen. Tarkistettiin maratonin tavoiteajaksi alle 4 tuntia ja maratoniksi Tukholma.
Tukholmassa elämän kokonaiskuorma oli aivan liian iso ja ensimmäinen hellemaraton. Aika taisi olla jotain 4:04 tjsp. Olin tietysti hieman pettynyt, kun noin lähelle kuitenkin pääsin. Juoksun aikana tuntui, että marginaali kasvaisi isommaksi. Jälkikäteen olen kuitenkin hyvin ylpeä suorituksesta, vaikka suorituksen arvo kirkastui minulle vasta jälkikäteen.
Vuonna 2002 Forssan Suvi-illassa puolimaratonilla asetin tavoitteeksi seuraavalla kerralla juosta koko puolimaratonin. Seuraava kerta oli tänä vuonna ja aika aavistuksen alle 2 tuntia. Muistaakseni 1:59. Nopeampiakin puolikkaita juoksin tänä vuonna, mutta se ei ole minulle olennaista.
Kesällä juoksin vihdoin kaverin nimikkomaratonin PK:lla aikaan 5:2x tjsp. Kaverilla on tosiaan ikioma mitattu maratonreitti.
Tallinnassa toteutui iso haave ja unelma, kun juoksin maratonin alle 4 tunnin. Sekin meinasi mennä pieleen, kun alkumatkasta syke oli todella korkea mittarin mukaan. Yritin valtimoilta arvioida, että pitääkö lukema paikkansa. Päätin ottaa riskin ja juosta omien tuntemusten mukaan. Se kannatti ja juoksin maratonin alle 4 tunnin.
Juoksin lopulta vuoden aikana 6 maratonia, joista 5:llä loppuaika oli alle 4:30. Kun vielä lokakuussa olin juossut 50 km:n ultran, niin juostujen maratonien kokonaismäärä on nyt 10 eli senkin tavoitteen saavutin. Sain jopa PT:n luvan juosta 9. ja 10. maratonin.
Ensi vuonna on tavoitteena juosta Pariisin, Tukholman ja Berliinin maratonit. Berliini on vielä hiukan auki, kun ei ollut arpaonnea. Noiden ympärille rakennan muut tapahtumat. Loppuaikatavoite on Chicagon maratonin aikaraja 3:25.
Alkuvuodesta haaveilin, että tänä vuonna saisin juostua 2500 km:ä. Sain lukeman täyteen lauantai-iltana. Ajattelin etukäteen, että Berliinin maratonmatka voisi olla sopiva palkinto. Mietin vielä. Alkavana vuonna olisi mukava päästä yli tämän vuoden kilometrimäärän, mutta en aseta kilometrimäärätavoitetta. Pidän sitä itseni tuntien hieman huonona. Voi tulla väärässä paikkaa esim. loukkaantuneena tai sairaana pakko juosta lenkkejä.
Se 10. maraton, josta oli toisen tekstin yhteydessä puhetta, meni hyvin. Loppuaika oli 4:20:53.
Hyvää joulun jatkoa!
Susanna
Olin myös toivonut tästä vuodesta juoksu painotteista vuotta ja tarkoitus oli enemmän treenata kuin kisata mutta elämä tosiaan yllättää joskus ikävällä tavalla. Toisaalta telakalla olo on antanut minulle paljon vaikka en ole voinut tehdä minkäänlaista treeniä. Olen ehkä oppinut itsestäkin jotain mutta henkinen kasvu on ollut suurta ja olen uskaltanut vihdoinkin olla oma itseni.
Henkisesti raskas vuosi kaiken kaikkiaan on ollut hyvä kokea. Uskalsin irtisanoutua paskasta työstä ja ensi vuonna pääsen aloittamaan juoksun uudestaan ja toivon mukaan myös aloitan uudessa työssä.
Toivottavasti mekin törmäillään jossain merkeissä taas ensi vuonna. Viimeistään sitten tulen tsemppaamaan sua Kaarinaan. 😊
Mari
Mun piti keväällä alkaa juosta, mutta todellisuudessa se venyi syksyyn ja lopulta en käynyt hölköttelemässä kuin ihan pari lenkkiä. Nyt, kun kaaduin, venyy juoksuhaaveilut taas vähän kauemmaksi, mutta kai senkin aika sitten joskus on. Mitään muita treenitavotteita mulla ei sinänsä ollut, koska ponnistin ulos suoraan sohvan pohjalta.
Kalevi Montela
Paljon tapahtumia🏃♀️ Mukava lukea📃 Hienoja kuvia📱Hyvää joulun aikaa ja innostavaa uutta vuotta👍
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Kalevi kommentistasi! Sitä samaa sinulle, innostavaa uutta vuotta! 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Mari kommentistasi!
Mahtava ponnistus, hyvä sinä! Ja toivon, että toivut pian ja pääset juoksemaankin.
Aina ne suunnitelmat eivät mene, kuten toivomme, mutta ei muuta kuin uuteen nousuun!
Kaikkea hyvää sulle 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Susanna kommentistasi!
Telakka ja sairastelut on tylsiä, mutta iso plussa henkiselle kasvulle ja sille, että uskallat olla oma itsesi! Voiko parempaa enää ollakaan, tosi hieno juttu!
Ei muuta kuin uuteen nousuun ja kohti uusia juttuja. Ihana, että pääset pian juoksemaan ja tiedä, vaikka me päästään yhdessäkin lenkille.
Kaikkea hyvää ja innostavaa uutta vuotta 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Jyri kommentistasi! Aivan mahtavaa! Tuli iso innostus juosta maratoni!
Ihan yhtä klassisesti silloin kaksi vuotta sitten aloitin oman elämänmuutokseni, oli juurikin 1.1. kun homma lähti kunnolla käyntiin.
Mehän juostiin Tukholmassa samaan aikaan, itse tosin hilppaisin maaliin ajalla 4:59. Mulla ei ole ollut motivaatiota parantaa maratonaikojani, mutta tästä sun kertomuksesta sain kyllä lisää intoa. Taidan joku päivä kokeilla ns. omaa maratonia pitkällä lenkillä!
Onnea myös hienosta 2500 kilsan lukemasta! Se jäi itselleni tavoitteeksi, mutta lähden nyt kohti tuota 1 800 kilsaa (ja itseni tuntien saatan sen ylittääkin).
Kyllä juoksu on mahtava laji! Kepeitä kilsoja meille kaikille 🙂
Kirsi
Hei, kirjoitat rytmihäiriöistä. Kiitos vinkistä,sillä itse sairastin flunssan lokakuussa josta päälle jäi rytmihäiriöt. Vähän flunssaa ajattelin,mutta kun se oli lopulta ”vaatimaton” flunssa,vain yksi kuumepiikki, toki olo oli kurja,mutta siis ei mikään sellainen mitä pitäisin influenssana. Millaisia rytmihäiriöitä sinulla oli ja miten ne sitten loppui? Pääsen tammikuussa lisätutkimuksiin,mutta harmittaa kun ei tohdi oikein liikkua kunnolla. Noh,terveys ensin.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Moikka Kirsi, kiitos kommentista ja kysymyksestä.
Mulla siis on ollut possuflunssan jälkeen (se oli 2009) normaalia, että ihan tavallisesta flunssasta saattaa tulla rytmihäiriöitä. Tosin ennen elämänmuutosta kaksi vuotta sitten olin peräkkäisinä vuosina kahdesti pitkässä, kuuden viikon flunssassa, nyt en ole sellaisia enää sairastanut. Omat rytmihäiriöt on ”saatu kiinni” kolmella eri kerralla sydänfilmissä ja lääkärit (joka kerralla eri) ovat todenneet ne vaarattomiksi. Nyt influenssan jälkeen ne pysyivät sitkeästi ja esiintyivät melko tiuhaan (siis välillä jopa useita kertoja tunneissa) ja tuntuivat muljahduksina rintakehällä ja rintakehän yläpuolella, kaulan alapuolella. Niitä ei itselläni esiinny rasituksessa, vaan levossa. Erityisesti jos oli puoliksi makuullaan, ne oli helppo huomata.Vaikea selittää sitä tuntemusta, kun en ole niistä nyt kärsinyt puoleen vuoteen, mutta ne kyllä tunnistaa ja ne tuntuvat epämiellyttäviltä, vaikkeivät vaarallisia itselläni olekaan. Ja sitten, kun niitä alkaa tarkkailla, melkeinpä luulee, että ne lisääntyvät. Itse olin keväällä töiden takia tosi stressaantunut ja tuntui, että stressi pahensi niitä. Tukholman maratonin jälkeisenä viikkona menin sitten lääkäriin, kun niitä tuli tosi tiuhaan, hellemaraton oli aika rankka setti. Mutta silläkin kertaa sain lääkäristä mielenrauhaa ja noin viikon kuluttua lekurikäynnistä ne yhtäkkiä vain loppuivat. Lekuri käski kiinnittämään huomiota palautumiseen ja lepoon, sain myös närästyslääkkeet, koska joskus ne liittyvät närästykseen kuulema, mutta niitä en ehtinyt syödä ollenkaan.
Mulla ne ovat aina siis jossain vaiheessa loppuneet ja olen toki pyrkinyt myös olemaan stressaamatta niistä ja yleensäkin. Ei siis ole oikeastaan mitään keinoa, mihin ne ovat loppuneet, yhtäkkiä olen vain huomannut, että hei, niitä ei ole tullut enää useaan päivään.
Hyvä, että pääset tutkimuksiin, on aina hyvä selvittää syy. Itselläni niiden alkaminen aikanaan tosiaan liitettiin siihen possuflunssaan ja usein normiflunssan jälkeen ja aikana ne ovat tulleet, mutta myös häipyneet nopeasti. Tämä keväinen influenssa oli tavallaan ennätys.
Toivottavasti pääset pian treenailemaan ja ennen kaikkea saat mielenrauhan ylimääräisiltä muljahduksilta!