Hyvä arki

Rohkeammaksi yhdessä päivässä?

Rohkeammaksi yhdessä päivässä? Kun menee pois mukavuusalueelta, se on mahdollista. Yhtään en tosin tiedä, mihin tämä rohkeus on minua viemässä. Se varmaan selviää ajan myötä.

Lauantainen onnistuminen ja itseni ylittäminen ekalla ultramatkalla tekee varmasti arjelleni hyvää pidemmälläkin tähtäimellä, kun vain olen noita pitkän kisapäivän kokemuksia ja tapahtumia tarpeeksi palastellut ja sulatellut. Ihan oikeasti löysin lauantaina (myös muiden avulla) itsestäni sellaista voimaa, sinnikkyyttä, rohkeutta, tekemisen meininkiä ja keskittymiskykyä, joita en ole pitkään aikaan normiarjessa oikeasti tarvinnut tai edes osannut kaivata. Kas, olinhan taas vain ajautunut mukavasti sinne puolisuorittamisen oravanpyörään, jossa ei hirveästi ole tarvinnut kuitenkaan stressata kuin ehkä asioista, joista näin jälkikäteen ei olisi todellakaan kannattanut stressata. Olin ajelehtinut mukavasti maanantaista sunnuntaihin 52 viikkoa vuodessa olematta kuitenkaan aina edes niin tyytyväinen siihen, mitä tapahtuu kuitenkin ilman, että olisin tehnyt mitään toisin.

Toki lauantai eroaa hyvin paljon monista vaikeista tilanteista, joissa olen ollut mukana. Olen selviytynyt aikanaan monestakin erittäin tukalasta tilanteesta ja elämänvaiheesta, mutta olen joutunut niihin tahtomattani eikä vaihtoehtoja ole ollut kuin jaksaa ja selviytyä. Lauantaina Smir2018-kisassa tilanne oli taas ihan toisenlainen. Olin itse nimenomaan halunnut juoksemaan tuonne tapahtumaan, vaikka olinkin muodostanut siitä päässäni hieman erilaisen (helpomman) mielikuvan. Olisin totta kai voinut jättää leikin kesken eikä siitä olisi syntynyt sen kummempaa harmia, mutta en jättänyt (vaikka se oli lähellä).

Ainakin aion uteliaammin katsoa, mitä kaikkea on olemassa!

Jos ennen, silloin aikanaan kun kampesin itseäni pahoinvoinnista kohti parempaa hyvinvointia, tiesin, että olenhan oman elämäni arkkitehti ja voin ottaa ohjat käsiini ja tehdä valintoja, jotta eläisin itselleni mahdollisimman tarkoituksenmukaista ja tyydyttävää elämää, niin nyt tämä kaikki tuntui vain unohtuneen. Hupsan. Mitään suurta elämäänsä tyytymätöntä valittajaa tai mielensä pahoittajaa minusta ei ollut tullut, mutta kun aikaa täällä on vain niin vähän, niin jumakauta hetkeäkään ei ole tuhlattavaksi.

Kuten olen monet useat kerrat kirjoittanutkin niin tänä keväänä olen miettinyt pitkästä aikaa elämäni merkitystä,  omaa merkitystäni ja sitä, millaista arkea haluan elää. Olen pyöritellyt päässäni monenlaisia vaihtoehtoja ja herätellyt niitä vanhojakin unelmia katsoakseni, ovatko ne vielä elossa. Olen aika ajoin ollut ahdistunut ja stressaantunut niin tekemistäni valinnoista kuin valinnoista, joita olen jättänyt tekemättä. Olen miettinyt, mihin suuntaan jatkaa monellakin saralla ja mitä seuraavaksi haluaisin tapahtuvan. Olen miettinyt sitä, kuinka paljon annan ihmisten vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuuntelenko heitä, jotka tiputtavat itseäni maanpinnalle realisteina vai kuuntelenko heitä, jotka uskovat minuun enemmän kuin minä ehkä itsekään uskon.

En vieläkään tiedä vastauksia juuri mihinkään niihin asioihin, joita olen kirjoittamallakin yrittänyt purkaa ja avata. Tilanne olisi niin erilainen, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa ja toimeentuloa. Toisaalta taas uskon niin paljon siihen, että kun vain tekee kuten sydän sanoo, niin asiat aina järjestyvät jollain tavalla. Ja lauantaina näin sen todella läheltä, ihmeitä oikeasti tapahtuu! Ja vaikka olen sitä tyyppiä, että teen mielelläni paljon töitä, en voisi koskaan tehdä töitä vain rahasta. Tarvitsen työnteollekin sen suuremman merkityksen, sen, että minulla on väliä, tekemälläni työllä on väliä ja pystyn työskentelemällä auttamaan ihmisiä. Tällä hetkellä se toteutuu hyvin jokaisella saralla, mitä teen. Moni töistäni, kuten vaikka liikunnanohjaus, on sellainen, että joku muukin hyötyy siitä jotain ja saa itselleen hyvinvointia. Ja kirjamaailmassahan on ihan mahtavaa olla kirjantekijöiden mukana elämässä sitä hetkeä, kun he toteuttavat ehkä suurinta unelmaansa.

Jotenkin olen ainakin juuri nyt tänään ja tässä hetkessä aika kyllästynyt menemään vain sen virran mukaan, mitä ”pitää” tehdä, mitä kuvittelen, että minulta odotetaan tai mitä joku toinen sanoo, että minun olisi järkevää tehdä, koska sitä ja tätä.

Jotenkin olin kuvitellut viime aikoina, että todella kuuntelen itseäni ja seuraan sydäntäni, mutta ehkä pelko, stressi, epäusko, oman itsen epäily, raha ja moni muu asia oli ajanut minut vain porskuttamaan tätä arkea sen sijaan, että pysähtyisin ja tiedostaisin, missä tässä hetkessä edes olen menossa. Jälleen kerran. Ehkä onkin hyvä tehdä omasta elämästä aika ajoin tilannepäivitystä, eikä vain tyytyä siihen, mikä on? Ehkä tuon lauantain tehtävä oli sysätä minut taas sille tielle, mitä olin joitain vuosia sitten hyvää vauhtia kulkemassa. Ehkä sen tarkoitus oli herättää minut. Ehkä sen tarkoitus oli tehdä minusta rohkeampi.

Aaaah. Tämän kirjoittaminen helpotti jo suuresti. Mahtavaa viikon jatkoa sinulle!

Jenny

*Instagramissa*

 

8 thoughts on “Rohkeammaksi yhdessä päivässä?

  1. Lämmin Kiitos Jenny taas näistä teksteistä. Luin kisakuvaustasi kuin jännityskertomusta ja oli mieletöntä saada lukea että pääsitte maaliin asti, teitte sen! Oli ajatuksia herättävää kuulla rehellistä kuvaustasi siitä miten monenlaisia tunteita ja kokemuksia tuohon päivääsi sisältyi ja kuinka päätit kuitenkin jatkaa kaikista tunteista ja tuntemuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Olen miettinyt itsekin yhä enemmän sitä mihin haluan käyttää päivieni tunnit ja minuutit ja onko minusta rohkeutta elää unelmilleni. Sain paljon voimaa sanoistasi. Onnea vielä kerran :)!!

    1. Kiitos Anna! Tuo maaliinpääsy oli kyllä aikamoinen ihme, mutta niin se keho pystyy moneen, kun sen laittaa pystymään :) Tuosta sai kyllä itseluottamusta siihen, että kun voimaa tarvitaan, sitä on olemassa.
      Mun pitäis itsenikin nyt vain uskaltaa enemmän. Tämä talvi ja kevät on ollut merkki siitä, että tämä nykytilanne ei monilta osin ole sitä, miten haluan elää ja olla. Kyllä se varmuus tulee, kun vain uskallan kuunnella itseäni ja lakata stressaamasta.
      Toivottavasti sulla juoksut sujuvat kivasti! Itse en ole vieläkään päässyt juoksemaan, koska tuo vasen jalka vielä vaivaa, vaikka on joka aamu parempi. Muuten palauduin tosi hyvin tuosta pitkästä kisasta, harmittaa toi jalkavaiva, jonka syntymistä en edes huomannut. Mutta ehkä silläkin on tarkoituksensa. Sentään jo kävely sujuu, toisin kuin alkuviikosta :)
      Ihanaa lauantaita!

  2. Kiitos Jenny sanoistasi.
    Rohkeus. Pureskelen sitä sanaa mielessäni lähes joka päivä – mietin, aiheuttaako rohkeuden puute elämänpelkoa vai juurikin sitä omalle mukavuusalueelle jäämistä.
    Mutta tiukan paikan tullen itsestään usein löytää puolia, joita ei tiennyt edes olevan. Ja ah, se elämisen tunne kun tilanne on ohi, miten kehossa virtaa veri ihan eri tavalla – minä osaan, pystyn, selviän. Mistä vaan. Sen tunteen haluan jokapäiväiseen elämääni.
    Kiitos Jenny, että olet siellä. Sun tekstit saavat aina ja joka kerta ajattelemaan. Aurinkoista perjantaita.

    1. Kiitos Laura! Tuota tunnetta itsekin yritän nyt vimmaisesti kaivaa esiin ja sen hetkellisesti sainkin. Silti tuntuu, että arki on yhtä suohon uppoamista tällä hetkellä ja eri asioista murehtimista. Miksi pelkään elämää enkä uskalla heittäytyä? Siinä onkin kysymys, joka nousi itselleni juuri nyt, kun kirjoitan tätä sinulle.
      Ah. On tämä elämä vain mahtavaa, kun tämä on niin kummallista. Joskus mietin, että olisi helpompaa, kun tuntisi vähemmän tai ei näin syvästi koko ajan kaikkea, vaikka yritän ottaa senkin lahjana.
      Toivotan sulle ihanaa lauantaita!

  3. Erittäin hyvä teksti taas, josta olisi syytä ottaa itsekin opiksi. :) Mietin ensin, ettei ole tullut hetkeen haastettua itseä kunnolla. Tukholman maraton oli kyllä mulle monella tapaa iso haaste, vaikka se ei tullut ensin mieleen. Ensimmäinen hellemaraton ja ensimmäinen maraton ulkomailla.

    1. Kiitos Jyri! Tuo lauantai oli kyllä isoin itseni ylittäminen aikaan ja löytyi se kisavauhtikin sieltä, minkä puuttumista voivottelin Tukholmassa :D
      Pitäisi vain uskaltaa enemmän ja olla rohkeampi, eikä se silti poissulje sitä, että on hyvä myös tässä ja näin. Se poissulkee sen, ettei tarvitse sitten kiikkustuolissa voivotella, että olisipa tehnyt sitä ja tätä ja kokenut sitä ja tätä.
      Hienosti vedit Tukholmassa! Ja oli kyllä hikiset oltavat siellä. Viime lauantaina oli lämmin ja kuumakin tuli juostessa, mutta silti paljon vähemmän asteita kuin Tukholmassa.
      Mahtavaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *