Tavallinen maanantai – parasta koskaan
Maanantai on uusi mahdollisuus ja yksi seitsemästä lempipäivästäni. Tavallinen maanantai – parasta koskaan. Niinpä heräsin tähänkin maanantaihin kiitollisena siitä, että saan elää tavallista arkea. Saan jälleen yhden yön jälkeen avata silmäni tavallisena maanantaina. Elämä on ihmeellinen lahja. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Kun arki on tasapaksua, on se jo suuri syy olla onnellinen ja nähdä kaikki se, mitä itsellä on. Monelle tekisi hyvää pysähtyä ja kunnolla katsoa, eikä vain porskuttaa eteenpäin ilman, että ymmärtää sen tavallisen maanantain arvon.
Ja kuten suosikkikirjailijani Eeva Kilpi on todennut, milloin vain voi tapahtua mitä vain hyvää. Vaikka välillä tuntuu, että elämä on yhtä oravanpyörää ja välillä se normiarki tuntuu raskaalta, useasti totean, että niin kauan, kun elämä on sitä normiarkea, kaikki on todella hyvin ja sitä kannattaa muistaa arvostaa.
Aina ei ole helppoa, joskus on todella vaikeaa
Olen itsekin läpikäynyt elämässäni vaikka mitä ja on ollut aikoja, kun en ole jaksanut nähdä valoa enkä ole tuntenut mitään muuta kuin sen kurkkua kuristavan toivottomuuden. On ollut aikoja kun olen raahautunut päivästä läpi ja yrittänyt selviytyä hetki kerrallaan. On ollut tilanteita, kun vielä yksi suru siihen vastoinkäymisten ja vaikeuksien kasaan olisi voinut lopulta olla se, joka katkaisee jo loputtomasti taipuneen ihmismielen.
Noista ajoista moni asia on muuttunut niin paljon paremmaksi. Ja entä kun mietin ihan vain sitä, että saan elää tavallista arkeani iloineen ja suruineen, tuntuu uskomattomalta se, miten se tavallinen arki joskus, siis aikaa ennen omia vaikeuksiani ja elämänkriisejäni, saattoi tuntua tylsältä ja sai minutkin kaipaamaan jotain muuta.
Mutta se kertoo vain omasta kasvustani. Ensin mikään ei tuntunut miltään, sitten tuntui liiaksikin ja kaikesta toivuttuani ja selvittyäni parasta koskaan on tavallinen maanantai!
Reality check – millainen on minun maanantai
Elämiä ei kannattaisi verrata huonossa eikä hyvässä, mutta joskus pieni reality check voisi tehdä monelle hyvää. Ihan oikeasti sitä ei aina tule ajatelleeksikaan, miten helppoa itsellä lopulta voi olla, vaikka arjen epäkohtien ja vastoinkäymisten summa tuntuu välillä vakiolta.
Eikä se, etteivät ne toiveet enää ole sellaisia kuin ”10 miljoonaa lotossa” tai ”matkalle maailman ympäri” tarkoita sitä, että tyytyisi vähempään, vaan se tarkoittaa mielestäni ennen kaikkea sitä, että on oppinut arvostamaan sitä kaikkea, jota elämäksi kutsutaan, siis myös niitä arkisia juttuja. Samalla kun arvostaa ja käsittää, ettei itsestäänselvyyksiä ole, tietää, ettei mikään kestä ikuisesti ja näkee myös, että ilon lisäksi me kohtaamme surua, epäonnea ja vastustusta. Ei kuitenkaan enää pelkää elämää, vaan sen sijaan rakastaa elämää, ottaa siitä arkisesta kaiken irti. Ei odota koko ajan, että jotain hienompaa tapahtuisi, sillä lopulta mikä voisikaan olla hienompaa kuin semihyvin rullaava arki.
Uusi asenne tai isompi muutos
Kun ensi kerralla ottaa päähän tai harmittaa eikä millään jaksaisi, kannattaa pyrkiä näkemään asian tai tilanteen hyvät puolet, oli kyse sitten sitkeästi sohvan alle yrittävästä kanista, siivouspäivästä, joka tuli taas, paukkuvista deadlineista, kauppaan unohtuneista perunoista, joita olisi tarvittu nakkikeiton valmistamisessa. Aamuhämärässä koirankakkaan astumisesta, bussista, joka ei koskaan tullutkaan, ruokakaupan muovikassista, josta hajoaa toinen sanka, ystävästä, joka tekee oharit, jalasta, joka ei päästä juoksulenkille.
Itse uskon, että kyse on näkökulman vaihtamisesta. Asenteen vaihtamisesta. Pienten asioiden arvostuksesta. Siitä, ettei pidä mitään itsestäänselvyytenä.
Joskus toki on tehtävä isompiakin muutoksia.
Mutta että osaa arvostaa. Osaa rakastaa. Osaa nauttia. Tietää, ettei mikään hetki elämässä kestä lopulta samanlaisena ikuisuutta. Ei ilo, ei suru. Kaikki muuttuu.
Mahtavaa maanantaita! Iloitaan niistä pienistä suurista asioista!
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
Moniteholasit nelikymppisenä – maailmasta tuli skarpimpi
Huonoin valmistautuminen maratonille – paras juoksu koskaan
Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa
Comments are closed.