juoksu

Terveisiä vessasta eli kisarapsa Berliinin puolimaratonilta 8.4.2018

Tämän vuoden juoksukisakausi on nyt korkattu Berliinin puolikkaalla 8.4.! Tässäpä pientä kisarapsaa Berliinistä: Terveisiä vessasta! Onneksi valmentajani Vauhtisammakon Anni totesi, että sellaista se juokseminen on. Eli en liene ainoa, jolla on vatsa temppuillut juoksukisoissa. 

Tämä kuva on napattu 3 kilometrin kohdalla. Tukijoukkomme olivat kannustamassa! Kiitos siskon puolisolle kuvasta!

Saavuimme kaupunkiin lauantaina iltapäivällä ja matkustimme majapaikkaamme kentältä bussilla ja metrolla. Siskoni perheineen oli saapunut kaupunkiin jo edellisenä päivänä, ja asui vajaan puolen kilsan päässä hotellistamme. Ekaluokkalaisemme jäi siis heidän hoteisiinsa, kun lähdimme pikaisen lounaan jälkeen puolisoni kanssa hakemaan numerolappuja. Olin tosi huonosti valmistautunut koko kisaan, en ollut etukäteen tutustunut juostavaan reittiin enkä numerolapun hakualueeseen. Niinpä matkasimme metrolla muutaman pysäkin liian pitkälle, mutta se oli vain hauskaa, sillä saimme kävellä käytöstä poistetun Tempelhofin lentokentän kiitorata-alueen läpi, jossa paikalliset nauttivat ensimmäisistä kevätpäivistä grillaten, juosten, rullaluistellen, leijoja lennätellen ja hengaillen. Tempelhofin kenttä on suljettu vuonna 2008 ja nykyään se toimii kaikille avoimena ulkoilualueena. Olen käynyt Berliinissä ainakin 9 kertaa, mutta enpä ollut koskaan eksynyt tuonne Tempelhofin alueelle.  

Maratonmessut olivat vanhoissa lentokenttärakennuksissa. Jotenkin oli aika outoa kulkea siellä hylättyjen matkalaukkuhihnojen ja lähtöporttien keskellä. Ennen varsinaiselle alueelle pääsyä piti näyttää henkilöllisyystodistus, jolloin käteen sai maraton-rannekkeen. Oman numerolapun ja ajanottochipin sai sitten aiemmin sähköpostiin lähetettyä kisapassia vastaan messualueen toisesta päästä. Samalla muuten piti napata hakaneulat tiskiltä numerolappua varten, sillä niitä ei löytynyt maratonpussukasta, kuten monissa kisoissa on tapana. Liikkeellä olimme ruuhka-aikaan eli lauantaina iltapäivällä, mutta työntekijöitä oli niin paljon, ettei numerolappua tarvinnut jonottaa. Nautimme messualueella yhdet alkoholittomat oluet ja ostimme puolisolleni uudet juoksusukat. Rahaa olisi saanut palamaan, sillä tarjolla oli kaikkea mahdollista juoksuun liittyvää aina lenkkareista vaatteisiin ja juomapulloista juoksureppuihin. Fiilistelimme tunnelmia hetken, mutta aika pian siitä hälinästä kaipasi jo omaan rauhaan. 

Tämä on aina ihan paras fiilis! Numerolappu ja muu sälä haettu.
Berliinissä oli eka kunnolla lämmin viikonloppu tänä keväänä.
Pizza ei toiminut tällä kertaa. Never again.

Loppupäivän kuljeskelimme kaupungilla ja lähinnä hengailimme auringossa. Seitsemänvuotiaat serkukset sen sijaan juoksentelivat ees taas varmaan puolimaratonin verran! Illalla kahdeksan kieppeillä kävimme pizzalla, mikä osoittautui itselleni liian tuhdiksi ateriaksi niin myöhäiseen kellonaikaan. Oli inhottava mennä nukkumaan vatsa ihan täynnä. Ei jatkoon.

Kisapäivänä aurinkoa täydeltä taivaalta

Kisapäivän aamuna ulkona oli aika vilakkaa, mutta jo aamupäiväksi oli luvattu 21 astetta ja aurinkoa siniseltä taivaalta, joten valitsin juoksuasuksi pitkät sukat, shortsit ja t-paidan. Hotellin aamupalalla näytti olevan paljon juoksijoita ja kaikki juoksuvaatteissa, ei ollut vaikea tunnistaa, kuka tulisi juoksemaan. Söin hyvin maltillisen aamupalan, vähän rahkaa, hedelmiä, täysjyväsämpylän kinkulla, juustolla ja kurkulla sekä kaksi lasia mehua ja kaksi kuppia maitokahvia. 

Starttasimme kisapaikalle, jonne hotellilta oli matkaa alle kaksi kilometriä, jo puoli yhdeksän jälkeen, mikä osoittautui hyväksi asiaksi, sillä lähtöalueen tienoilla oli valtava tungos. Startti sijaitsi Karl Marx Alleella kohtalaisen lähellä Alexanderplatzia. Vei hetken aikaa, että löysimme esimerkiksi rekkakontit, joissa oli tavarasäilytys. Riisuin ohuen pitkähihaisen pois ja laitoin sen pussukkaani ja pussukka rekkaan. Sitten ei muuta kuin vessajonoon, jotka olivat järisyttävät! Bajamajassa selvisi, että siellähän oli pisuaari ja pönttö samassa kopissa, ei mitään järkeä! Esimerkiksi Tukholmassa olivat pisuaarit erikseen, jolloin miesten ei tarvinnut jonottaa vessoihin kuin äärimmäisessä hädässä. Jo tässä vaiheessa oli hyvä, että minulla oli omat vessapaperit mukana, koska huussista, jonne menin, oli jo paperi loppu. Eikä ihme, kun ihmisiä oli niin paljon joka puolella. Saippuaa ei ollut, vaan vessarivistön vieressä käsille vain vesipesumahdollisuus. 

Puoli ysin kieppeillä kohti kisa-aluetta. Serkut, 7, joukon jatkeena.
Hyvä meidän tiimi! Siskoni juoksi tosi hienosti ja minua vain viitisen minuuttia hitaamman ajan, mösjöö tasan 2 h ja ohittelu vaati veronsa.
Kaljapullomiehen lisäksi juoksijoiden joukossa oli mies, joka juoksi koko puolikkaan tasapainotellen ananasta päänsä päällä!
Odottelua karsinassa. Tällä kertaa en ollut oikein juttutuulella.

Eliittijuoksijat muut tosissaan pinkojat starttasivat klo 10.05 ja siitä sitten aina seuraava ryhmä viiden minuutin välein. Voitte kuvitella karsinoissa odottelevan ihmismäärän, olihan kisaan ilmoittautunut yli 30 000 ihmistä, jostain luin, että 36 000 olisi juossut. Itse olin toiseksi viimeisessä lähtöryhmässä, joka starttasi klo 10.25. Jostain syystä en ollut ilmoittanut puolisolleni aiempaa puolikkaan aikaa, joten hän joutui lähtemään viimeisessä lähtöryhmässä ja vähän ohitteluksihan kisa meni hänen osaltaan. Myös siskoni, joka juoksi ensimmäisen puolikkaansa koskaan, lähti vikasta ryhmästä, ja juoksi hienon juoksun. 

Ei muuta kuin matkaan! Itse juoksin pari ensimmäistä kilometriä hitusen alle kuuden minuutin kilsavauhtia ja hyvin pian huomasin, että kesävaatteista huolimatta tulee lämmin lenkki. Viiden kilsan ajaksi sain 31:19. Olin varustautunut Salomonin juoksuliivillä, jossa minulla olivat omat vedet mukana, ja se oli hyvä, sillä lähtöalueella odotellessa oli tullut jo jano. Juoksu kulki ensin mukavasti, mutta noin viiden kilometrin kohdalla alkoi vatsaani pistää. Yritin olla huomioimatta ikävää fiilistä mahassa, katselin maisemia, juoksin omassa rauhassa ja nautin heräilevästä keväästä ja mietin, miten katsojilla vielä oli niin paljon päällä. Juomapisteille en pysähtynyt. Ekalla kympillä tarjolla näytti olevan teetä ja vettä muovimukeista, joita juoksijat heittelivät sinne tänne. Niistä kuului kauhea poksunta, kun porukka juoksi niiden päältä niitä puhki. Tarjoiluista en osaa oikein kertoa muuten, koska en syönyt mitään vatsani takia. Urheilujuomaa oli tarjolla ilmeisesti 14 kilsan kohdalla ja geelejä myös jossain vaiheessa.

10 kilsan ajanoton ylitin ajalla 1:03:20. Pitkin matkaa oli paljon katsojia, ja juoksijoiden joukosta bongasin todella paljon tanskalaisia ja norjalaisia. Rumpujaan soittaneet orkesterit, joita oli lukuisia, saivat kananlihalle ja fiiliksen kattoon. Vaikka myöhemmin raportoitiin ainakin suomalaismedioissa poliisin estäneen puukkoiskun kisaan, paikan päällä ei ollut tällaisesta viitteitä ja seuraavana päivänä luinkin lehdestä, että tyypit oli vapautettu. Joka puolella oli paljon poliiseja ja ensihoitajia ja tunnelma reitillä todella rauhaisa.

Suunnitelmani oli ollut juosta ensimmäinen 10 kilometriä iisimpää ja sitten nopeuttaa tahtia. Mitään suoranaisia odotuksia ei ollut ajasta, sillä olinhan helmikuun lopussa sairastanut influenssa B:n, mennyt siitä hyvin huonoon kuntoon, kärsinyt sen jälkeen viikkotolkulla yskästä ja juossut vain neljä kevyttä pk-lenkkiä sairastelujen jälkeen ennen puolikasta enkä vieläkään tuntenut olevani entisessä kunnossa. Olin antanut itseni toipua influenssasta yli 6 viikkoa ja aloittanut treenit kävelyllä! Mutta silti käytännössä kyse oli siis kuntoutuneesta influenssapotilaasta puolimaratonille -meininki. Yhtään kovia treenejä en ollut tehnyt vielä ennen kisaa. En voi tarpeeksi painottaa sitäkään, miten tärkeää on antaa itsensä parantua kunnolla tuollaisen taudin jälkeen!

10 kilsan kohdalta, kun olimme tulleet alikulkutunnelista.
Meikä tuossa keskellä. Kuva: Sportograf.

Vessareissuksi meni

Jossain kohtaa alkoi vatsaa sitten kipristää ihan toden teolla ja 14 kilsan juomapisteiden luona päätin vierailla Bajamajassa, mikä oli hyvä päätös ja josta onnittelin itseäni. Erittäin mukavaa oli se, että noissa reitin varrella olevissa vessoissa oli kädet mahdollista pestä (desinfioivalla?) saippuavaahdolla. 15 kilometrin aikani oli 1:36:45 joitain minuutteja kestänyt vessareissu mukaan laskettuna. Ennen vessareissua olin kokenut hauskan yllätyksen, kun Instassa seuraamani Annariina yhtäkkiä tupsahti viereeni ja paineli sitten ohitseni, hetken juteltuamme. Myös puolisoni ohitti minut noin 4 kilometriä ennen maalia. Aikamoinen tsägä, että tuollaisessa ihmisjoukossa törmää tuttuihin!

Maaliin saavuin ajalla 2:15:16 ja vessaan sain mennä myös heti maaliintulon jälkeen, onneksi ei ollut jonoa. Oli kyse sitten puolikkaasta tai maratonista, en voi painottaa tätä liikaa: omat vessapaperit mukaan! Itse analysoin, että yllättävä lämpö sai aikaan tuon oman suolistoni äkillisen tarpeen toimia. Löparmage iski, eikä silloin auta muu kuin painella vessaan. 

Maalissa tuuli melko raikkaasti, joten halutessaan sai kääriytyä muoviin. Toivottavasti nuo muovit kierrätetään! Punaisissa rekkakonteissa oli vaatesäilytys.

Tunnelmani maalissa olivat helpottuneet! Vähän myös ryysis huvitti, sillä en suinkaan ollut ainoa, joka saapui maaliin, vaan omaa mitalia sai jonottaa hetken, mitalinjako oli melkoista liukuhihnatoimintaa. Samoin myös alkoholiton olut -jono oli kohtuullisen pitkä. Ei muuta kuin hakemaan omia kamoja ja taas kävi tuuri, kun törmäsin puolisooni maalialueella. Hengailimme kisa-alueella ja yritimme löytää siskoani, mutta kännykät toimivat huonosti. 

Olin ihan tyytyväinen juoksuuni kaiken kaikkiaan, sillä olihan matkalla kohti kevään ensimmäistä puolimaratonia ollut vastoinkäymisiä, kuten juurikin aiemmin sairastamani influenssa, yllättävä lämpö ja pakin meneminen sekaisin. Berliinin puolikas (ja maraton) ovat kyllä oivallisia ennätysten tekemiseen, jos niitä haluaa tavoitella ja on täydessä terässä, sillä koko reitti on täysin tasainen. 

Ei muuta kuin hotellille ja suihkuun. Matkalla majapaikkaan näimme vielä juoksijoita, jotka olivat tulossa maaliin reilusti yli kolmen tunnin ajalla. Näimme myös tyypit, jotka juoksivat kisan viimeisinä rekka- ja poliisisaattuessa kohti maalia. En voi kuin hattua nostaa, että hekin olivat lähteneet kisaan mukaan! Ja kaikkia kannustettiin ihan loppuun saakka. Ja mestoillahan oli tehty ihan uusi ennätyskin, maaliin tuli Erick Kiptanui ajalla 58:42. Käsittämätöntä näin tavisjuoksijan näkökulmasta.

Olin huonovointinen vielä monta tuntia juoksun jälkeen ja pystyin syömään ja juomaan kunnolla vasta illalla. Siitä olin tyytyväinen, ettei jaloissa tai muissa lihaksissa ollut mitään tuntemuksia kisan jälkeen eikä seuraavana päivänä. Se mielestäni kertoo siitä, että pk:ta on tullut tahkottua ja onhan tuo 21 kilsaa itselleni nykyään tavallinen pitkä lenkki treeniohjelmassani. Harmi vain, että pakin piti alkaa temppuilla.

Iltaruokailun jälkeen tuli vielä käveltyä kaupungilla pitkin poikin ja päivän saldoksi tulikin 45 000 askelta, ei huono. Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvä ja ihmispaljoudesta huolimatta asiat toimivat hyvin tai vähintäänkin kohtuullisesti. Jos kysyt, lähtisinkö Berliinin puolikkaalle uudestaan tällä kokemuksella, niin mieluiten lähtisin Berliiniin juoksemaan täyspitkää maraa. Sinnehän minulla oli paikka vuonna 2013 eli ennen kuin osallistumisia alettiin arpoa, mutta en päässyt paikalle juoksijan polven takia. Mutta mikä ettei tuo puolikaskin uudestaan! Se oli oikein mukava aloitus tälle juoksukaudelle, joka pitää sisällään aika monta puolikasta, kaksi maraa ja yhden pikkusen pidemmän lenkin (75 kilsaa). Huh. Mihin sitä onkaan tullut lupauduttua mukaan!

Millaisia onnistumisia ja harmituksia sinä olet kohdannut juoksutapahtumissa? Saa kertoa! Ja kysyä, jos joku Berliinin puolikkaassa vielä mietityttää.

Ihania reenejä,

Jenny

INSTASSA

 

10 thoughts on “Terveisiä vessasta eli kisarapsa Berliinin puolimaratonilta 8.4.2018

  1. Tosi kiva kirjoitus, kiitos siitä ja tunnelmien jakamisesta! Onnittelut maaliviivan ylityksestä! Tämän luettuani alkoi tuo Berliinin puolikas kiehtoa, koska janoan isojen kisatapahtumien upeaa tunnelmaa. Berliinin mara 2016 on yksi elämäni huikeimpia kokemuksia juuri tunnelman takia. Se vuosi oli mulle urheilullisesti tosi huippuvuosi muutenkin ja kruununa maraton, jonka jälkeen kruunun timanttina 3 viikon päästä ennätysjuoksu puolimaratonilla. Leijun sen vuoden voimauttamana edelleen. 😊

    Sun kisakuvat on tosi hyviä, näytät hyvältä ja hyvinvoivalta. Vessareissuja tulee ja menee, pääasia, ettei isompaa vaivaa ollut. Influenssa tuli harmilliseen kohtaan ja vei varmasti kilsavauhdista sekunteja pois, mutta onneksi pääsit starttaamaan. 😊 Nyt vaan terveenä kohti Tukholmaa ja nauttimaan sinne – ilman edellisen illan pizzaa. 😊

    Pyysit joskus, että tuun kertomaan, kuinka kevätmarani meni, joten tässä muutamalla rivillä:

    Mä toipuilen viime sunnuntaisesta Zürichin marasta ja hyvin olen toipunutkin. Pariin päivään ei kyllä ruoka maistunut, oli syötävä väkisin. Juominen onneksi maistui ja luulen, että juomaa elimistö enimmäkseen kaipasikin hellemaratonin jäljiltä. Mun valmistautuminen oli huonointa ikinä: ihan liian yksipuolista treeniä eli tosi paljon vain juoksua ja liian lyhyinä lenkkeinä sitäkin, liian vähän lihaskuntotreeniä ja kehonhuoltoa, muutama flunssajakso talvella ja kevättalvella, liian passiivinen arki eli istun liikaa tekemättä mitään rapauttaen kehoani, painonnousua, penikkakipuja vanhojen lenkkareiden ansiosta ym. Viimeistelin huonon valmistautumiseni TIA-kohtauksella eli ohimenevällä aivoverenkiertohäiriöllä kuukausi sitten. Olin varma, etten voi startata ja vielä kisaa juostessani satavarma, että mun on keskeytettävä se. Läksin kisaan sillä ajatuksella, että ihan hyvillä mielin voin sen keskeyttää, ettei terveyteni vaarannu. Kumma kyllä, vaikka juoksu sattui etureisiin, kävellen olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, eikä helle tuottanut ongelmia vatsaankaan. Niinpä vaan taivalsin kävelyn ja juoksun yhdistelmällä maaliin asti, 17 sek ennen virallista maalin sulkemisaikaa. Ei siis edes mennyt tarkalle! 😁 Kroppa kesti, pää kesti, sisu ja sinnikkyys työnsi maaliin asti. Nyt lepään hyvillä mielin, pää täynnä uusia treeniajatuksia, tähyilen uusia kisoja ja lupaan ruuvata arjestani aktiivisempaa ja jääkaapistani terveellisemmän. Kiitos, että innostat, inspiroit ja saat minutkin ajattelemaan!

    1. Oooh! Kiitos Katri tarinan jakamisesta! Olet kyllä sitkeä nainen. Hienosti vedetty sairastelujen ja muun arjen tapahtumien jälkeen. Mulle tulee vähän mieleen oma valmistautuminen Tukholman maratoniin vuosi sitten. Ei ollut ihan paras valmistautuminen, mutta niin vain tuli eka maraton vedettyä ja voi jestas, miten kipeäksi siitä kehon saikaan. Elokuussa tokan maran jälkeen ei ollut yhtään niin hankalaa, olin juossut kuitenkin siinä kesän aikana huomattavasti enemmän. Jännä nähdä, miten Tukholmassa sujuu nyt reilun kuukauden päästä! Ei ole mitään hajua esimerkiksi siitä, millainen aika voi olla. Jännittävää!

      Suosittelen kyllä lämpimästi tuota Berliinin puolikasta! Meininki oli hyvä ja suurimmaksi osaksi järjestelyt toimivat, vaikka porukkaa oli noin paljon. Ihanalta kuulostaa toi sun vuosi 2016! Mä niin toivon, että itse pysyn terveenä ja voin loppuvuodesta sanoa samaa, että olipa timanttinen juoksuvuosi. Toisaalta just yhden kaverin kanssa juteltiin, joka on 10 kk kärsinyt jalkavaivasta eikä ole voinut juosta, nyt taas aloittanut, että oikeastaan esimerkiksi kisojen ajalla ei ole merkitystä, kun joutuu telakalle, tärkeimmäksi nousee se, että ylipäänsä voi juosta. Se on kyllä hienoa eikä tosiaan itsestäänselvyys sekään.

      Kaikkea hyvää sulle, ihania treenejä! Kiitos vielä kauniista sanoistasi <3

  2. Ehdittiinkin vaihtaa jo tästä kuulumisia pariin otteeseen. Tän kimurantin suoliston kanssa päivittäin taistelevana sanoisin, että mulla olis ollut ihan samanlainen huussishow, jos olisin syönyt edellisenä iltana pizzaa. Söin vielä perjantaina hyvän annoksen pastaa, mutta lauantai-iltana sushia, vaikka alkuun pelotti että sekin oli virhe suurehkon annoskoon vuoksi. Onneksi poikaystävä söi loput, maltoin mieleni enkä vetänyt ähkyyn… ja lopulta selvisin kuitenkin, vastoin kaikkia odotuksia. :D

    Tuo Berliini oli kyllä ajankohtansa vuoksi aika mainio – talven treenauksen ensimmäinen koetin ja samalla kevään aloitus. Kauheasti sain siitä itsevarmuutta ja nyt vielä pähkäilen, että raaskinko ilmoittautua HCR:lle! Huomenna teen päätöksen.

    1. Kiitos Annariina! Mä luulen kans, ettei toi pizza vain ollut itsellenikään se paras vaihtoehto…Sitäpaitsi söin sen niin myöhään, että jo illalla tuntui niheeltä. Aattelinkin nyt ennen Tukholman maraa pysytellä pastassa. Siellähän on se pastaparty ja viimekskin syötiin siellä. Tosin sen jälkeen syötiin vielä uudestaan ja illalla mässytin karkkia.
      Ihana, ettei sulla ollut mitään vatsapulmia! Oon niin iloinen, että sait tehtyä hienon juoksun. Hyvä sä!
      Oooh, mäkin käyn juoksemassa HCR:n, tosin tuun edellisyönä reissusta, joten ei ole mitään isompia tavoitteita kuin juosta se pitkänä lenkkinä ehkä hitusen normia kovempaa.
      Kuullaan ja ihanaa viikkoa sulle <3

  3. Onnea suorituksesta, hienosti vedetty sairastelusta huolimatta!

    Mulla oli aivan kauhea juoksu helmikuussa juurikin vatsavaivojen takia. Tapahtuma oli aika pienimuotoinen ja vieläpä keskellä metsää, 20km. Viiden kilsan jälkeen alkoi vatsassa tuntua hieman ikävältä, mutta eihän siellä mitään vessoja ollut,eli eikun metsän puolelle. Tämä toistui vielä kaksi kertaa ja olo oli ihan hirveä, mutta koska tapahtuma oli niin pieni ja vieläpä metsässä, totesin että omin jaloin sieltä pitää varmaan päästä pois eli loppuun asti juostiin, maaliin jopa ajassa 2:10!

    Positiivinen kokemus sen sijaan oli Manchesterin maraton kokonaisuudessaan, aivan huikea yleisö melkein koko matkan ajan ja muutenkin hyvin järjestetty tapahtuma ja kiva reitti. Voin ehdottomasti suositella! :)

    1. Kiitos Milja!
      Joo, voin kuvitella ja näistä jutuista kun on kavereiden kanssa puhunut, niin tämä tilanne ei kysy paikkaa eikä aikaa. Oikein jännityksellä odotan kesän polkujuoksukisoja. Toisaalta siellä on sitten sitä lääniä, missä kyykkiä, vaikka vessoja ei olekaan. Omat paperit AINA mukaan :)
      Ja ihan huikeen ajan vedin kaikesta huolimatta, hyvä sinä, ihailen sinua!
      Kiitos vinkistä! MAnchesterin maraton kuulostaa hyvältä! Tämän vuoden marat taitavat olla buukattu, mutta tiedä vaikka ens vuonna!
      Ihania treenejä ja kivaa kevättä sulle :)

  4. Pitääkin laittaa korvan taakse tuo, että kannattaa olla ajoissa paikalla. Meillä on syksyllä edessä se Berliinin täyspitkä.
    Nyt pitäisi vaan tervehtyä taas kerran, ennen Bodom Trailin tuplajuoksua ja Karhunkierrosta. Heräsin aamulla kurkku järkyttävän kipeänä ja nyt yskin keuhkoja pihalle. Ei auta astmalääkkeet eikä yskänlääke. Lääkärikeikka edessä huomenna.
    Kiva lukea näitä muiden kisarapsoja, kun jotenkin tuntuu että kaikki vastoinkäymiset osuu omalle kohdalle :D
    Mukavia treenejä, nähdään viimeistään Paavolla, eikö vain?

    1. Kiitos Tanja kommentista! Joo, ehdottomasti ajoissa paikalle ja jos mahdollista, niin kannattaa valita hotelli läheltä lähtöaluetta. Meillä tosiaan oli matkaa starttiin vajaa kaksi kilometriä, se oli ihan loistava etäisyys.
      Vitsi, toivottavasti olet jo terveempänä! Tiedän tunteen, kun kisat lähestyy eikä pääse täysipainoisesti treenaamaan. Itse oon kärsinyt tuosta katupölystä ja siitepölystä, iso BUU.
      Joo, mustakin on ihana saada vertaistukea näissä juoksujutuissa! Sulla kans mukavia treenejä! Kyllä me Paavolla nähdään :)

  5. Mulle tuli hirveän huono olo HCRn jälkeen viime vuonna, enkä pystynyt syömään ennen sunnuntaita. Syksyllä Finlandian jälkeen ei mitään. Luulen, että johtui liiasta tankkauksesta, söin reippaasti pastaa pe-iltana ja la ap, kun ajattelin tarvitsevani energiaa. Syksyn puolikkaalle lähdin hyvin tyhjävatsaisena ja meni paljon paremmin. Tuo pizzakin saattanut siis olla osasyy. Mahtavasti vedetty mahaongelmista huolimatta, hyvä sä! :)

    1. Kiitos Katja kommentista. Noi ruokajutut on tosi yksilöllisiä ja pitää vain itse yrittää löytää ne itselle sopivat keinot. Mä en oo mikään kovan tankkauksen ystävä, viime kesänäkin juoksin pitkiksiä aamukahvin voimalla :D No se ei ehkä järkevintä, mutta kohtuu kaikessa tai just se kultainen keskitie. Nyt aionkin jättää pizzat syömättä ennen juoksuja ja maltillisesti tankata just vaikka pastalla. Olis kyllä hienoa, että seuraavan juoksun saisi juostua ilman mitään vatsavaivoja tai kesämyrskyjä :D
      Ihanaa viikonjatkoa sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *