painonhallinta, Treeni

Viikon urheilut ja muut hyvinvointiteot itselle

Mitä kiireisempää elämä on, sitä parempaa huolta itsestä on pidettävä. Tätä hyväksi havaitsemaani mantraa olen toteuttanut viimeisen viikon, kun meno on ollut aika haipakkaa. Elämä on ollut täyteläistä ja maailmankaikkeus on muistanut runsaudellaan. Ja ihan omin pikku kätösin olen sen kalenterini täyttänyt.

Lauantaina viikko sitten kävimme juoksemassa noin 10 naisen porukalla noin 16 kilometrin lenkin pitkin Helsingin rantoja. Ajatus oli Juoksujalka vipattaa -blogia kirjoittavan Merituulin ja mukana oli myös Lenkillä-blogin Elina, joka kirjoittikin yhteislenkistämme kivan postauksen. Itselle kertyi kilometrejä 20, koska juoksin myös kotiin keskustasta. Olipa hauskaa taas juosta yhdessä ja turista ihan uusien naamojenkin kanssa.

Meidän juoksuryhmä tällä kertaa. Seuraava yhteislenkki on jo sovittu, pysy kuulolla!

Sillä aikaa, kun olin juoksemassa, oli puolisoni leiponut pipareita ekaluokkalaisen kanssa. Illalla kävimme hampurilaisella, ostin heijastinliivin Partioaitasta, saunoimme ja leivoin lapsen kanssa joulutorttuja. Kirjoitin ennen nukkumaanmenoa vielä painonpudotukseeni liittyvän yhteistyöpostauksen, jossa kerroin, mitä olin tehnyt toisin tällä kertaa kuin ennen, jotta olen hoikistunut 18 kiloa viimeisen vuoden aikana. Pysyvästi!

Sunnuntaina siivosin ja tein nopean kotijumpan. Rehellisesti sanottuna 15 minuutin treeni oli hirveimmästä päästä vähään aikaan ja ei meinannut enää jalka nousta viimeisillä toistoilla. Tein itse kolme liikettä putkeen minuutin per liike. Tein yhteensä viisi kierrosta. Jokaisen kierroksen jälkeen pieni tauko. Jos minuutti tuntuu liialta, myös 30 sekuntia per liike on oikein hyvä. Liikkeet näet alla olevalla videolla, klikkaa se auki.

Kävimme iltapäivällä vielä katsomassa joulukadun avajaisia ja kävelimme nelisen kilometriä raikkaassa ilmassa. Sunnuntaina tuli juotua kolmea erilaista smoothieta! Eräs meillä on innostunut niitä väsäämään, minä hoidan smoothiekoneen puhdistuksen.

Maanantaina illalla töiden jälkeen jumppasin kotona puoli tuntia. Kävin läpi koko kropan ja tein muun muassa kyykkyjä, punneruksia, jalan nostoja, vatsa- ja selkäliikkeitä. Illalla väsytti ja nukuin erinomaisesti kirjaa luettuani. Tällä hetkellä luen Markus Torgebyn erittäin viihdyttävää kirjaa Löparens hjärta. Se kertoo Torgebyn juoksuista ihan lapsuudesta asti, hänen äitinsä MS-taudista ja siitä, kun Torgeby muuttaa asumaan metsään useaksi vuodeksi. En ole kirjassa vielä ihan lopussa, mutta se on ollut superkoukuttava. Seuraava kirja, Extrem löpning, odottaa jo lukijaansa. Jotenkin kuvittelin, että Extrem löpning on teos, jota voi lukea iltaisin sängyssä, mutta se olikin niin massiivisen kokoinen, että siihen tarvinnee avuksi pöydän! Kummankin kirjan ostin Adlibriksestä.

Suosittelen kirjaa ihan täpöllä!

Tiistaina oli vuorossa viikon odotetuin urheilutapahtuma, Vauhtisammakon treenit. Syksyllä aloittamani valmennusryhmä loppui, mutta jatkan juoksua oman Vauhtisammakolta saamani juoksuohjelman mukaan. Treenit olivat ihan superkivat, vaikka räntää satoi vaakatasossa suoraan naamalle ja Eltsulla tuuli kovaa. Juoksimme 500 metrin vetoja omassa tavoitevauhdissa, joka oli itselläni tuolla viikolla 5:30 per kilometri. Vauhtisammakon kevään juoksukoulut ovat myynnissä jo, kannattaa tutustua, jos yhtään tavoitteellisempi juokseminen kiinnostaa. Itse jatkan heidän kanssaan, mistä olen tosi onnellinen. Olisin ollut kiinnostunut myös heidän järkkäämästään juoksuleiristä Kreikassa kesäkuun alussa, mutta olen jo ehtinyt hankkia itselleni joogareissun Katja Keräsen ohjauksessa Garda-järvellä toukokuussa! Veikkaan, että perhe, työnantaja eikä kukkaro tykkäisi, jos olisin osallistunut myös tuolle treenireissulle kesäkuussa…Mutta sanoinkin jo valmentajalleni, että kun seuraava matka tulee, I’m in!

Ei ollut ruuhkaa radalla! Mahtava treeni!

Keskiviikkona oli jotenkin uuvahtanut olo ja tiistaina olinkin nukahtanut treenien jälkeen jo yhdeksän aikaan illalla. Olen joka aamu tällä viikolla herännyt viideltä kirjoittamaan, joten tuo kello ysin, viimeistään kympin nukkumaanmeno on ollut ihan normi ja tarpeellinen. Lapsen treenien aikana en käynyt juoksemassa, mutta kävimme kävelemässä puolisoni kanssa. Teki hyvää ulkoilla työpäivän jälkeen. Smoothieita olemme juoneet joka päivä! En olisi uskonut! Osa on valmistettu hedelmistä, osa taas on niin terveellisen makuisia, että hyvä, ettei tukka lähde.

Kokki hommissaan.

Torstaina minulla olisi ollut iltamenoja kaksikin, mutta iltapäivällä alkoi särkeä päätä ja peruin menoni. Muutenkin päivä oli ollut jotenkin tosi niheä ja olo ankea. Ajattelin ensin, että lähden taas kävelemään, mutta vedinkin juoksukamat päälle. Tuli sitten vedettyä ihan hyvä lenkura, 23.1 kilometriä pimeässä ja räntäisessä Helsingissä. Kuuntelin the Soundsia, levyä, joka oli itselleni tosi tärkeä vuonna 2009, kun vielä elelin melko vaikeita aikoja. Laulelin välillä mukana ja ajattelin rakkaudella kaikkia juoksevia kavereita ja tuttuja, joilta olen saanut ihan sikana inspiraatiota. Kahdenkympin jälkeen juoksin Eläintarhan kentän ohi ja vastaani taisi kipittää Vauhtisammakon kovimmassa treeniryhmässä olevia, ainakin vauhti oli sen mukaista. Kuuntelin tosiaan musaa ja säikähdin, kun joku vanhempi herrasmies pyöräili ihan vierestäni ja alkoi hidastella, kääntyi katsomaan minua ja näin, että suu kävi. Otin kuulokkeen pois korvasta ja mies huusi etäämmältä, että paljonko on matkaa takana, kevyeltä näyttää! Vastasin, että reilu 20 kilometriä, kiitosta vain. Hän näytti peukkua ja huusi vielä, että tuo oli itsellenikin tuttua puuhaa aiemmin, kilometrejä on paljon takana.

Onhan se nyt kreisiä, että pystyn tuosta noin vain kipittämään tuollaisen matkan! Jos vertaa vuoden takaiseen…
Tässäpä meikä vuosi sitten. Ja viikko sitten.

Tänään työpäivä oli melkoisen hektinen, alkuvuoden kirjoja pitää saada painokuntoon ja samalla saa konseptoida hieman myöhemmin ilmestyviä kirjoja. Kun tulin kotiin, vaihdoin jo jumppakamat päälle, etten lipsuisi kotijumpasta. Aion tehdä 30 minuutin treenin, sitä ennen laitan pizzataikinan kohoamaan. Ekaluokkalainen on tilannut pizzaa, jonka pitää olla valmista, kun hän saapuu koristreeneistään. Itse muuten mietin keskiviikkona, pitäisikö alkaa pelata taas korista jossain tätijoukkueessa, mutta juuri nyt ei taida olla aikaa, koska juoksu.

Juokseminen on nyt vienyt (jälleen) sydämeni, olen kehittynyt syksyn aikana juoksemisessa hurjasti, enkä tiedäkään, minne kaikkialle se juoksu vielä minua vie. Ehkä maailman ääriin ja tämä oli sitten manifestaatio!

Miten sun viikko?

Ihanaa viikonloppua!

Jenny

Instagramissa ja Facebookissa

 

4 thoughts on “Viikon urheilut ja muut hyvinvointiteot itselle

  1. Ihanan reipas viikko sulla on ollut <3 Mun "urheilut" on viime viikolla olleet lähinnä vaatekaupoissa juoksemista ja sovituskopeissa hikoilemista, hahaaa (syy löytyy mun viimeisimmästä postauksesta) :D No, mekko (kaksikin) löytyi, joten nyt voin hyvillä mielin valmistautua ensi viikon juhlintaan!

    Rauhaisaa sunnuntaita ja ihanaa alkavaa viikkoa sulle Jenny <3

    1. Kiitos Emma! Hahahaha, mä oon just tollanen tyyppi, että hankin juhlavaatteet ihan viime tipassa. Meillä oli duunissa marraskuun alussa Marrasgaala, ja kävin ostamassa mekon edellisen päivän lounastunnilla! Onneks sitä tuntee itsensä sillä tavallakin hyvin, että tietää heti, mikä on se oikea vaatekappale.
      Nauratti toi sun vihersmoothien nimi, ei nurmikolta maistuva vihersmoothie! Mehän ollaan pari tai ehkä jo kolme viikkoa juotu noita smoothieita nyt päivittäin ja välillä ne tosiaan maistuvat nurmikolle!
      Mutta hyvä juttu, että mekot löytyivät! Ihania Suomi 100 -juhlia ja muutenkin mahtavaa viikkoa!

  2. Ah, kiitos musiikkivinkistä, The Soundsin tahtiin en ole aikoihin juossut! Mullekin kyseinen bändi oli erityisen tärkeä juurikin vuonna 2009 elämän myllertäessä. Pitääpä ottaa Crossing the Rubicon vaikka huomisaamun juoksutreeneihin kuunteluun! :)

    Mä yritän myös pyrkiä ajattelemaan, että kiireen keskellä on erityisen tärkeää huolehtia itsestään. Omat pari viikkoa ovat olleet aikamoista härdelliä ja samaa on tiedossa koko loppuvuodelle. Onneksi näillä näkymin joulun ajan voin vähän lomailla, elättelen toiveita että joulu Lapissa mahdollistaa myös hiihtämisen ekaa kertaa tälle vuodelle. <3

    Mua harmittaa vietävästi, etten päässyt taaskaan mukaan yhteislenkkiin! Oli tarkoitus tulla, mutta olen kärsinyt nyt viimeisen viikon ajan penikoiden kipeytymisestä. Mulla ei koskaan ole ollut mitään näitä juoksijan perinteisiä vaivoja ja tiedänkin, että mokomat vaivat ovat nyt aiheutuneet mitä todennäköisimmin kehonhuollon laiminlyönnistä ja liian rankoista treeneistä. Treenasin viime viikolla tosi kovaa, tein mm. normijuoksun lisäksi raskaan jalkatreenin kuntosalilla ja kiduttavan mäkitreenin vain päivän palautumisella. Tuosta vielä päivän päästä juoksin viikon pitkiksenä 12km lenkin jo valmiiksi kipeillä lihaksilla. Jo lenkille lähtiessä tuntui, että nyt ei kyllä jalka nouse ja siltikin sinnittelin koko lenkin, vaikka se taisi olla ensimmäinen oikeasti tuskaisa juoksu kolmeen kuukauteen… Tuohon kaikkeen hulluuteen nukuin pari yötä äärimmäisen huonosti tai en ollenkaan ja olin tosi stressaantunut työasioiden ja -kiireiden vuoksi. Tämä viikko onkin kärsitty viime viikon tyhmyyksistä ja tuli taas kantapään (vai penikoiden..) kautta opittua palautumisen, kehonhuollon ja oman jaksamisen kuuntelemisen tärkeys. Noh, näistä opitaan. Tää viikko onkin ollut sitten tosi kevyttä lenkkeilyä, kävelyä, rullailua, venyttelyä ja Body balancea, onneksi kipu alkaa jo helpottaa. :) Mutta toivotaan että seuraaviin yhteistreeneihin pääsen osallistumaan! Olisi niin kiva välillä saada juoksuseuraa, kun pääosin juoksen itsekseni (tai koiran kanssa).

    Tämäpäs oli nyt vain tällaista ajatusten virtaa.. tänne on aina kiva käydä kommentoimassa, kovasti inspiroidun sun teksteistä! Ihanaa joulukuun ensimmäistä viikonloppua, Jenny!

    1. Kiitos Annariina kommentista!

      Täällä aika sama, härdelli on itse aiheutettua, mutta just nyt on tärkeetä liikkua, syödä oikein ja hyvin ja nukkua tarpeeksi, että jaksaa. Joulu Lapissa kuulostaa kyllä ihanalta! Toivottavasti pääset suksille.

      Mulla oli muuten tuota samaa penikkavaivaa tulossa vain vasempaan jalkaan, kirjoitin siitä tuossa edellisessä postauksessa just. Hieroin useana päivänä peukaloilla säärtä magnesiumvoiteella. Sattui ihan pirusti, mutta niinpä vain joidenkin hierontakertojen jälkeen vaiva katosi eikä siis äitynyt pahaksi. Se oli muistutellut itsestään useita viikkoja.

      Nukkuminen ja stressi vaikuttavat kyllä tosi paljon treeniin. Itsellä on kulkenut nyt kevyesti, mutta olen ottanut lepopäiviä viikkoon ja välillä tehnyt vain nopeita lihaskuntotreenejä. Ja välillä tuntuu tukkoiselta ja sekin on hyvä tiedostaa, että silloin on ihan ookoo levätä. Mistä luinkaan joskus, että jos kaksi tai kolme peräkkäistä treeniä menee nihkeästi, niin silloin keho kaipaa lepoa.

      Meillä olis näillä näkymin suunnitteilla yhteislenkki su 10.12. keskuspuistoon ja lähtö kisahallilta. Ilmoittelen tästä vielä! Juoksujalka vipattaa -blogin Merituuli on tosi aktiivinen näitä järkkäämään!

      Kivaa sunnuntaita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *