painonhallinta

15 kiloa laihempi – en koe laihduttaneeni grammaakaan

Kävin aamulla pitkästä aikaa vaa’alla. Olen laihtunut tämän vuoden aikana 15 kiloa, mutta en silti koe laihduttaneeni grammaakaan. En siis ajattele, että olisin tietoisesti laihduttanut, kuten aiemmin pari kolme kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana, kun minulla on ollut ylipainoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kilot eivät ole myöskään huvenneet mitään huippuvauhtia: 15 kiloa yhdeksän kuukauden aikana tekee noin 1,7 kiloa kuukaudessa. Se on mielestäni hyvin maltillinen tahti. Tutkimustiedonkin mukaan maltillinen painonpudotustahti lupailee useimmilla pysyviä muutoksia. Itsekin vain tiedän, etten koskaan palaa enää siihen vuoden takaiseen. Se tarkoittaisi nimittäin sitä, että joutuisin opettelemaan uudestaan noita huonoja ruokatapoja! Niin hyvin ne ovat karisseet tämän matkani varrella, että ne tuntuvat jo itselleni todella epäsopivilta.

Ja taas saa hommata uudet farkut!

Toki paino varmaan kertyisi takaisin nopeaa tahtia, jos erityisesti ruokailutapani olisivat sellaiset kuin vielä viime syksynä. Ne pari kertaa aiemmin, kun ajattelin painonpudotusta projektina, palasin vanhoihin tapoihini projektin päätyttyä ja kun olin maalissa. Ja kuinkas sitten kävikään. Pian olin taas lähtöpisteessä ellen pahemmassakin jamassa.

Mutta tämä kerta on ollut erilainen, koska tein itselleni jo alusta lähtien selväksi, että tämä ei ole projekti, vaan oikeasti haluan päästä eroon erityisesti ruokatavoista, joita en enää kokenut omikseni. Sen ajatuksen jälkeen en oikeastaan enää keskittynyt siihen, mistä haluan eroon, vaan keskityin siihen, mitä kohti haluan mennä. Ehkä se on ollut myös yksi onnistumiseni salaisuuksista. En mieti sitä, mitä en halua, vaan mietin sitä, mitä haluan. Vaikka tavoitepainoni on vielä noin kuuden kilon päässä, tiedän, että tulen pääsemään siihen itselleni sopivaan normaalipainoon samalla tavalla kuin nytkin, ilman stressaamista tai oikeastaan edes asian miettimistä. Kiirettäkään ei ole, ei vieläkään. Koska olo on varma, ei tarvitse sählätä tai kiirehtiä.

Tuntuu kyllä ihan mahtavalta, että sen sijaan, että olisin laihduttanut tai vetänyt tällä kertaa jotain painonpudotusprojektia, oikeasti onnistuin muuttamaan elämäntapojani. Ja mikä parasta, en tietoisesti joudu enää valitsemaan erilaisia tapoja kuin aiemmin vaikka alkutalvesta. Niistä erilaisista tavoista on tullut rutiineja, ja se näkyy jokaisessa päivässäni jollain tavalla.

Siitä, mikä tuntui vielä vuosi sitten vaikealta, on tullut tavallista ja osa arkeani. Jos vielä alkutalvesta kiinnitin huomiota sopiviin annoskokoihin, siihen, että lähes joka ruoalla on jotain proteiinia, siihen, että syön säännöllisesti enkä päästä nälkää yllättämään, enää minun ei tarvitse. Nuo asiat sujuvat nykyään ilman, että joudun tekemään tietoisia valintoja.

Söin äsken jäätelöä. En syönyt koko puolen litran purkkia, kuten joskus aiemmin, vaan reilusti vajaan pari desiä. Mieleeni ei edes tullut, että ottaisin lisää, vain vaikkapa esimerkiksi siksi, että tekisi mieli. Ei tehnyt mieli. Otan nykyään varmaankin puolet aiemmasta ruokamäärästä, mitä tahansa sitten syönkään. Jos vatsani on täynnä, lopetan syömisen. Ennen kaikkea kuitenkin otan vain sen määrän, jonka arvelen syöväni. Kuukausia ostin arkilounaaksi usein salaatin kolmella pääraaka-aineella. Hiljattain jouduin luovuttamaan ja vähentämään salaatin kokoa kahteen pääraaka-aineeseen. En vain jaksa enää, vatsa ei vedä. Muutos on siis ollut paitsi henkinen, myös fyysinen.

Olen miettinyt, miksi tein tämän vasta nyt, mutta nopeasti käännän ajatuksen siihen, että kaikelle on aikansa.

Nyt jo naurattaa se, miten vuoden alussa rassasi, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan ja kärsivällisyys painon suhteen oli ensin koetuksella. Se johtui siitä, että ajattelin asioista vielä samalla tavalla kuin olin ajatellut aiemmin: olin kärsimätön ja halusin tuloksia heti. Silloin vallalla olin se entinen minä, se, joka oli tuntenut itsensä viimeiset 5 vuotta ikuiseksi laihduttajaksi. Se, jonka mielestä painonhallinta ja painonpudotus oli projektiluontoinen keissi, ja kaiken lisäksi taistelua ja vaikeaa.

Tyytyväinen olen siitä, että ensimmäiset kuukaudet liikuin maltillisesti, enkä rysäyttänyt kaikkea elämässäni uusiksi kerralla. Liikuin itse asiassa keväällä vähemmän kuin pitkään aikaan, sillä halusin, että painonpudotus tapahtuu oikeasti ruokavaliolla, ja se liikunta on siitä muutoksesta ehkä se vajaa 20 prosenttia. Tämä siksi, koska jos olisi liikkunut paljon samalla kuin muutin elämäntapojani, olisin varmasti hoikistunut nopeammin, mutta en olisi ehkä pystynyt pitämään tuota liikkumisen tasoa yllä vaikka silloin, kun töitä on ollut paljon. Tällä hetkellä juoksen ja liikun 5-6 kertaa viikossa, mutta en tee sitä painoni tai sen hallinnan takia, en ajattele, että lähdenpä juoksemaan, jotta kulutan 1 000 kilokaloria, vaan liikunta on itselleni parasta stressin ehkäisyä ja nollausta ja niin sanottua omaa aikaa, kun saan olla vain ajatusteni kanssa.

Jos siis nyt tiivistäisin yllä olevan pariin tärkeimpään lauseeseen sinulle, joka olet samassa tilanteessa kuin itse olin vuodenvaihteessa, sanoisin, että:

  • Mieti myönteisesti sitä, mitä kohti haluat mennä, älä vello ja negistele siinä, mistä haluat eroon.
  • Tee asiat erilailla kuin aiemmilla yrityksilläsi pudottaa painoa. Samat tavat, samat tulokset. Eri tavat, eri tulokset.
  • Tee muutoksia, joita voisit helposti kuvitella tekeväsi elämässäsi pitkän aikaa. Raejuusto, parsakaali ja broilerin rintafilee eivät ole ehkä sitä sittenkään vai mitä luulet, vaikka ne hyviä ovatkin?
  • Tiukkapipoiselle kieltolinjalle lähteminkään tuskin kannattaa. Mitä vähemmän olen kieltänyt itseltäni mitään, sitä vähemmän minulla on ollut mielitekoja ja sitä harvemmin olen syönyt asioita, joita olen aiemmin kieltänyt itseltäni.
  • Lakkaa ajattelemasta, että sinun pitää laihtua niin ja niin monta (kymmentä) kiloa, jolloin asia tuntuu jo niin vaikealta, kaukaiselta ja haastavalta, että luovutat jo ennen kuin olet aloittanutkaan. Tässä asiassa on hyvä elää hetkessä ja elää kilo kerrallaan, jos kiloja on pakko edes funtsia.
  • Välillä paino junnaa, ja silloin muista, että elämässä on erilaisia jaksoja. Se ei tarkoita, että jokin asia olisi huonosti, keho vain ottaa aikansa taas muuttuakseen vähän lisää.

Tällaisia ajatuksia tänään! Mikäs meininki ruudun toisella puolella?

Jenny

P.s. Instagramissa ja Facebookissa. Tervetuloa! Lisää painonhallintaan ja muutokseen liittyviä postauksia löytyy blogin painonhallinta-kategoriassa.

 

 

13 thoughts on “15 kiloa laihempi – en koe laihduttaneeni grammaakaan

  1. Kiitos inspiroivasta blogistasi! Törmäsin siihen juuri sopivaan aikaan, 3 viikon painonpudotuksen jälkeen. Vauhtini on myös hidas, tähän mennessä noin 1,5kg. Sinun onnistuminen vahvistaa uskoani siihen, että tämä on oikea tapa. Minulle ja tässä hetkessä. Omalla polullani olen entisestä poiketen keskittynyt onnistumisiin. Mitään ”retkahduksia” ei siis lasketa, vaan päivän aikana pyrin tekemään mahdollisimman monta hyvää tai ainakin parempaa valintaa. Ne kaikki vievät tilaa niiltä huonommilta valinnoilta ja esim. riittävä vedenjuonti tai kasvisten syönti automaattisesti vähentää mielitekoja herkutteluunkin. Tällä hetkellä tunnen kyllä hieman kärsimättömyyttä, kun matkaa vielä n. 15kg, mutta sinun ennen-jälkeen kuvat kyllä tsemppaa minuakin uskomaan että hyvää kannattaa odottaa!

    1. Kiitos Kassu kommentistasi!
      Meillä on sitten melkein samanlainen painonpudotustahti! Itse olen havainnut sen tällä kerralla kaikkein parhaimmaksi. Ja mitä omia kokemuksia on näiltä kuudelta vuodelta, oon kyllä yhä satavarma, että tämä on paras tapa.
      Sä oot tehnyt hienon oivalluksen, kun olet keskittynyt onnistumisiin! Hyvä sä! Koska oikeastihan retkahduksia ei ole olemassakaan, on vain elämää ja erilaisia päiviä. Painonpudotus harvoin etenee koko ajan suoraviivaisesti, ja välillä se vaaka heilahtelee sinne tänne, mutta sekin on normaalia ja kannattaa muistaa, silloin erityisesti jos meinaa alkaa harmittaa.
      Mulla on ihan sama, kun aloin syödä paremmin, myös mieliteot ovat kadonneet. Syön yhä herkkuja ja eilenkin karkkia, mutta kas, 2/3 osaa pussia on jäljellä enkä tiedä, milloin seuraavan kerran niitä aion syödä. Mieliteot ja pakko syödä karkkia, jos sitä on kotona -ajatukset ovat kokonaan kadonneet.
      Tsemppiä sulle, hiljaa hyvä tulee! Muistetaan kiittää itseämme päivittäin siitä, että me haluttiin voida paremmin ja alettiin tehdä muutoksia <3

  2. Moikka, sanoit että ekoina kuukausina painoa ei juurikaan pudonnut, osaatko arvioida miten hitaasti se putosi? Mä luulen että olisi viisasta jättää alkoholi kans kokonaan pois, koska se houkuttelee myös syömään vääriä juttuja. Mitä muuten syöt ns. Illalliseksi kun tulet töistä kotiin.

    1. Kiitos Lintu kommentistasi! Ekat noin 2,5 kuukautta ei oikeastaan tapahtunut juuri mitään näkyvää. Varmaan paino pari kiloa putosi, mutta kun aloitin tän homman tammikuun alussa niin vasta huhtikuussa alkoi jotenkin enemmän tapahtua. Ja nythän painoa on tippunut näille kuukausille jaettuna sen 15 kg eli alle pari kiloa per kuukausi.
      Alkoholissa on tietty kaloreita, mutta kun olin lukenut näitä lopetin alkoholin ja laihduin kuukaudessa 6 kiloa tai 3 kiloa tai 8 kiloa, niin olin ihan pettynyt :) Toisaalta se kai kertoi siitä, ettei alkoholin käyttö ollut ennen vuodenvaihdettakaan niin suurta. Mutta totta on toikin, että se houkuttelee syömään vääriä juttuja, erinomainen pointti.
      Mä syön iltaisin usein ihan normi kotiruokaa. Tällä viikolla olen syönyt sosekeittoa, makaroonilaatikkoa, kanapastaa esimerkiksi. Mutta annoskoot on pieniä eli alle puolet siitä jättiannoksesta, jonka söin ennen. Käytän sitä Teeman pienempää ruokalautasta enkä sitäkään täytä äärimmilleen. Mutta oon tekemässä uutta ruokapostausta! Ehkä jo ens viikolla saan sen ulos.
      Kivaa viikonloppua!

  3. Tätä sun viitoittamaa tietä kuljen. Aiemmin oon pudottanut aika nopeastikin painoa vetämällä sokrun ja hiilarit lähes nolliin. Mut eihän sitä semmosta Atkinsson-meininkiä loputtomiin jaksa. Alkaa kyllästyttään ja sit taas alkaa lipsuun kaikesta. Itsellänikin tavoitteena elämäntavan muutos ilman liiallista ehdottomuutta. Kiitos sulle inspiraatiosta! ❤

    1. Kiitos Sanna, kiva kuulla! Ja ainakin sun Kuntoteko-instaa seuratessa huomaa kyllä, miten hyvin oot saanut liikunnan arkeen mukaan!
      Oon niin samaa mieltä, nopeampia ratkaisuja olis toki, mutta ne eivät ole kestäviä eivätkä useimmilla myöskään pysyviä. Tää sellainen sopivan rento elämäntapamuutos on kyllä ainakin itselläni ollut parasta, mitä tiedän. Kertaakaan ei ole tullut oloa, että heitänpä hanskat tiskiin ja alan porsastella! :)
      Mahtavaa päivää sulle!

  4. Hei, on hauska lukea onnistumisestasi, itse olen kokenut ihan saman ja voi sitä onnen tunnetta. Olen itse vanhempi nainen ja juurikin samoilla jutuilla vedin kolmevuotta sitten painoni ihannelukuihin. Syömättämiin ruokiin kilot katosi. Paino on pysynyt kaksivuotta ihan näissä lukemissa ja pelkästään annoskoot ja syömisrytmi olivat taikasanat., Jojo laihdutusta olen harrastanut aiemmin enenemässä määrin, voi mua. (painoa lähti 22kg ja vaaka on edelleen ”aamurakkaani”, ihana nousta vaaalle ja tuntea se onnistumisen ilo!
    Kiva lukea näitä juttujasi, kirjoitat niin kodikkaasti, jatkoa ootellen!

    1. Kiitos Airi kommentistasi! Ja onnea sulle hienosta suorituksesta, ymmärrän täysin, miltä susta tuntuu! Tosi hienosti sanoit, että kilot katosivat syömättömiin ruokiin. Niin se on itsellänikin, enkä niitä ruokia ole edes kaivannut pitkiin aikoihin. Kaikkeen tottuu!
      Mun mielestä se on tosi hienoa, että vaikka olisi jojolaihduttanut, kuten itsekin, niin että jossain vaiheessa tulee se oivallus ja loksahdus, kun tajuaa, että miten se homma kannattaa tehdä.
      Ihanaa viikon jatkoa sinulle!

  5. Olisipa kiva kuulla konkreettisesti, millaista elämäsi oli silloin ennen liikunnan ja ravinnon suhteen. Uuteen elämääsi täällä on jo saanut tutustua ja inspiroidun siitä kovasti, mutta millaista mässäilyä ja sohvaperunointia elämä oli vuosi sitten? Onko alkoholin käyttösi muuten muuttunut? Niistä muutamista maltillisista viinilasillisistakin kun tuntuu kertyvän hirveät kalorit ja muut haittavaikutukset.
    Löysin blogisi kesällä ja potkit kyllä ihailtavasti eteenpäin tällaista oman matkansa alussa olevaa. Kiitos!

    1. Kiitos Petra kommentistasi!
      Mullahan on liikunnanohjaajatausta 20 vuoden takaa ja vielä viime syksynä ohjasin kovia tunteja 3-4 viikossa. Eli ihan sohvaperuna en ollut ja ylipainosta huolimatta lihasmassaa oli ja peruskunto oli hyvä. Tämän vuoden olen ollut ohjaamatta mutta nyt olen palannut vetämään sisäpyöräilyä.
      Mun ongelma ei ollut oikeastaan (herkkujen) mässäily, vaan ihan perusruoka ja valtavat annokset. Siis annokset, jollaisia söin, kun ohjasin 10-15 tuntia viikossa liikuntaa. Rakastin pastaa, hamppareita ja pizzaa! Kun sitten erinäisistä syistä lakkasin liikkumasta tai vähensin liikuntaa radikaalisti, niin johan alkoi painoa kertyä. Toki myös entisessä elämässä saattoi helposti mennä sipsipussi viikonlopussa. Ja usein otin lisää ruokaa, koska teki mieli, ei siksi, että olis ollut nälkä.
      Alkoholia en ole käyttänyt ollenkaan tänä vuonna. En tykkää juoda itseäni humalaan, mutta kuten sanoit, alkoholissa on runsaasti kaloreita. Luulin tosin, että sen pois jättäminen näkyisi selkeämmin painossa, mutta ekat 2,5-3 kk painossahan ei tapojen muutoksista huolimatta tapahtunut juuri mitään. Elimistöllä vei varmaan aikansa tottua uusiin ruokatapoihin. En ole aikonut ryhtyä absolutistiksi, mutta alkoholilla tuskin tulee olemaan kovin isoa roolia mun elämässä jatkossakaan. Mulla on liikuntatavoitteita ja viikonloppuisin juoksen, sitä ei oikein voi tehdä jos on nukkunut huonosti tai olo on yhtään tunkkanen.
      Mulla on siis isoimmat muutokset olleet ruokatavoissa ja annoskokojen pienentäminen, roskahiilarien vähentäminen ja säännöllinen syöminen ovat ne isoimmst jutut. Ennen söin miten sattuu, kun tein himassa töitä viime syksyn saatoin vetää päivällä paketista kylmiä lihapullia ja sitten nälkäisenä tyhjensin jääkaappia koko illan. Kuulostaa kauheelta, mutta sellaista se oli :)
      Tsemppiä sulle matkasi varrella! Paljon nää hommelit on kiinni ajatuksista ja tapojen muuttamisesta parempiin. Kiitos myös kauniista sanoista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *