Tavoitteista todeksi – moni asia on toteutunut 101-listaltani

Tavoitteista todeksi – moni asia on toteutunut 101-listaltani. Muistatko vielä, kun vuoden vaihteessa megaflunssasta kärsiessäni kirjoitin 101-tavoitelistan kuluvalle vuodelle? Se oli hauskaa puuhaa, ja lista syntyi pienissä pätkissä. Lista ei tarkoittanut sitä, ettenkö olisi ollut tyytyväinen tilanteeseeni sillä hetkellä, mutta itselleni nuo toive- ja tavoitelistat ovat hyvä tapa miettiä, mitä elämältäni oikeastaan haluan ja millaisia unelmia haluan oikeasti muuttaa tavoitteiksi.

Jos ei aseta tavoitteita, eivät ne voi edes toteutua!

Osa tavoitteistani oli oikeastaan toiveita, jotka liittyivät perheeseeni ja heidän hyvinvointiinsa ja heille tärkeisiin asioihinsa. Osa tavoitteistani oli taas henkisiä, ei mitattavissa olevia asioita. Osa oli puhtaasti materialistisia. Osa arvokkaampia, kuten uusi auto ja osa vähemmän arvokkaita, kuten uusi kananmunanleikkuri. Voitte varmaan arvata, kumpi noista äsken mainituista on toteutunut! Kyllä, ajelen yhä yhdeksän vuotta sitten ostamallani riisikupilla ja haaveilen siitä täydellisestä autosta, jonne mahtuu koko perhe, viikon ruokaostokset ja mökkikamat ilman survomista. Pakko kuitenkin sanoa, että keltainen kananmunanleikkuri on tosi hieno, tuo iloa ja toimittaa virkaansa mainiosti.

Pakko myös sanoa, että osa noista tavoitelistani materialistisista asioista olivat sellaisia, että pärjään todellakin hyvin ilman niitäkin. Toki paikoin turhamaisena naisena ilahtuisin kovasti Chanelin käsilaukusta tai uudesta puhelimesta, mutta kuten sanottu, ne eivät tee itseäni ollenkaan onnellisemmaksi, sillä minun on hyvä näinkin. Uudet treenitossut -toive sen sijaan toteutui, ja tänä vuonna olen ollut lenkkarimagneetti. Toivon sille jatkoa maailmankaikkeudelta! Kahdet juoksukengät löytyivät ihan korkkaamattomina omasta kaapista, oli hyvä, että toivoin (aina) siistiä vaatekaappia! Sieltä olen muutenkin tehnyt löytöjä, tosin se johtuu osaksi siitä, että olen pudottanut painoa tänä vuonna 15 kiloa.

Matkahaaveissa tavoitteenani oli matkustaa ulkomaille kolmen kuukauden välein, ja kyllä, Tallinnan lasken hyvin vahvasti ulkomaaksi. Sinne olenkin taas tekemässä päiväretkeä yhdessä lasteni kanssa, joten tämäkin tavoite on pitänyt hyvin paikkansa.

Toivoin myös, että uusi työni kustannustoimittajana on menestys. Ainakin se vaikutelma minulla on, että minuun ollaan työpaikallani tyytyväisiä, jos nyt en suoranaisesta menestyksestä tohdi (vielä) puhua. Tähän mennessä olen kätilöinyt eli toimittanut useamman kirjan, kuten Kimmo Taskisen Suomen luonnon lumon, Joni Jaakkolan Väkevän elämän, aivan ihastuttavan, juuri painosta putkahtaneen Suurten tunteiden joulu -kirjan, Elina Tanskasen Parempaa seksiä -kirjan sekä Melina Niemen Menestyksen portaat. Tällä viikolla painosta putkahtaa vielä Kari Aihisen ruokakirja Kape 24 h, jonka jälkeen saan toimittaa vaikka mitä ihanaa, kuten Anna Saivosalmen Treenaa kotona -kirjan sekä Monna ja Tuukka Pursiaisen Ylös, ulos treenaamaan! -kirjan ja vaikka mitä muuta.

Juoksutavoitteeni (maraton alle neljän tunnin) oli noilla kevään juoksuilla täysin utopistinen, mutta se tärkein seikka oli, että tavoitteenani oli päästä maaliin Tukholmassa ehjänä ja ilman vammoja. Se toteutui, ja oli itse asiassa tärkeämpää kuin mikä tahansa aika. Mutta kuten olet ehkä huomannut, nälkä kasvaa syödessä ja juoksusta on tullut Tukholman maran jälkeen suurempi osa elämääni ja hyvä niin. Tavoitelistallani oli myös kehonhuoltoa joka päivä, joka itseni tuntien on ollut kyllä tavoite kovimmasta päästä. Mutta olen onneksi skarpannut, ja huolehdin kehonhuollosta useamman kerran joka viikko. Motivaatio pysyä kunnossa on kova, sillä en voi juosta, jos kroppa alkaa prakata. Eikä näin nelikymppisenä voi enää luistaa venyttelyistä, hieronnasta, liikkuvuustreenistä tai foamroller-rullailusta, mikäli haluaa aktiivisesti urheilla.

Toivoin listallani, että voisin meditoida joka päivä. Se onkin asettunut viime kuukausien aikana mukavasti osaksi arkeani. Meditoin usein aamuisin (mikäli vain jaksan nousta ajoissa) noin vartin verran. Tuon samaisen vartin yleensä istun myös muuna ajankohtana, jos hiljentyminen on jäänyt aamulla väliin. Muu perhe taas jo tietää, että meikä meditoi, ja kuusivuotiaan suurta hupia on istua risti-istunnassa peukalot etusormia vasten jalkojen päällä ja hymistellä. Ihana herranterttu tietää jo, mikä saa äidin rauhoittumaan!

En tiedä, mitä ajattelin, kun kirjoitin tavoitteekseni uuden kirjan kirjoittamisen! Uskon, että tuo tavoite johtui flunssasta ja siitä, etten päässyt liikkumaan, olin vähän pihalla. Omia kirjahaaveita ei tällä hetkellä ole, mutta mielelläni autan muita heidän kirjaunelmiensa toteuttamisessa! Pystyn toteuttamaan itseäni täällä blogissa niin hyvin, ettei minulla ole tarvetta saada mustaa valkoiselle kansien väliin. Mutta en voi kieltää, etteikö kirjan tekeminen ole paitsi paikoin haastavaa ja vattumaista hommaa, myös aivan ihanan palkitsevaa, avartavaa ja antaa tunteen, että saa toteuttaa itseään ja ehkä vielä samalla kertaa auttaa muita. Vaikka jossain vaiheessa totesin ryhtyväni elämäntaidon Laila Hirvisaareksi ja pukkaavani kirjan ulos per vuosi, niin nyt olen toistaiseksi eläkkeellä niistä hommista. Katsotaan sitten myöhemmin, onko vielä sanottavaa kirjan verran!

Kalaan en ole ehtinyt, Helin kanssa ovat juoksutreffit sopimatta, vapaaehtoistyökin on tekemättä, en päässyt Lappiin vaeltamaan, en ole ehtinyt valmentaa enkä ole löytänyt täydellisiä nahkasaappaita, mutta olen kokenut itseni rakastetuksi, helmikuussa toiseen kaupunkiin muuttanut esikoiseni pärjää hyvin elämässään, heinäkuussa pääsin mallorcalaiselle rannalle poimimaan simpukoita, sain ostetuksi uusia sukkia ja alusvaatteita, olen tuntenut paljon kiitollisuutta ja rauhaa ja elämä on mahtavaa seikkailua, jossa jokainen päivä on lahja!

Oletko tehnyt 101-tavoitelistaa? Mitä siellä lukee tai saattaisi lukea?

Valoa!

Jenny