Marrasputki, lokakuun treenit ja ultrahaave!
Voihan marraspurki, lokakuun treenit ja ultrahaave! Ensimmäistä kertaa elämässäni osallistun marrasputkeen! Se tarkoittaa siis sitä, että marraskuussa juostaan joka päivä 25 minuuttia. Jos koivet kestävät eikä vaivoja ilmaannu, juoksen tosiaan 30 kertaa marraskuussa. Niistä kolme juoksua on nyt takana. Mutta jos yhtään tulee mitään rasitukseen tai muuhun vaivaan viittaavaa, lopetan putkeni siihen ja vaihdan juoksuvalmennuksen ja juoksuohjelman ulkopuolisen marrasjuoksemisen muuhun liikuntaan. Päivinä, jolloin tapaan sammakkokavereitani, juoksen siis päivän normitreenit ja toki noudatan myös omaa juoksuohjelmaani. Muina päivinä juoksen sitten tuon 25 minuuttia ja saatanpa tehdä jotain muutakin.
Hyvältä kuulostaa myös marraskuun varjoputki, josta ainakin Juoksujalka vipattaa -blogin Merituuli kirjoitti. Hän aikoo liikkua joka päivä marraskuussa 25 minuuttia. Itse asiassa itsekin ajattelin tuota varjoputkea ensin, mutta ainakin kokeilen nyt aluksi juoksua joka päivä. En yhtään tiedä, mistä ja keneltä marrasputki on lähtöisin, mutta hauska idea se on joka tapauksessa! Ja kun marrasputkesta on selvitty, onkin jo joulukuu! Niin se aika rientää ja Berliinin puolikas (8.4.) sekä Tukholman maraton (2.6.) lähestyvät!
Katselin juuri lokakuun treenipäiväkirjaani ja tulin taas siihen tulokseen, että treenipäiväkirja on älyttömän hyvä, jos haluaa pysyä kartalla urheiluistaan.
- Lokakuussa urheilin yhteensä 17 kertaa. Se on mielestäni tosi hyvin liikuntaa, erityisesti kun huomioin sen, että lokakuu oli töiden kannalta aika hektinen.
- 12 treeneistä oli juoksua, mutta uutta oli se, etten juossut yhtään pitkää (15-25 k) lenkkiä. Sen sijaan juoksin moneen kertaan vaihtelevan määrän kilometrin vetoja useimmiten 5:30 kilometrivauhtia kolmen minuutin palautuksilla. Juoksin myös muutamaan otteeseen mäessä ja pari tasavauhtista kympin lenkkiä.
- Lokakuussa kävin ohjaamassa vain yhden niskaselkätunnin sekä yhden intervalli-sisäpyöräilyn.
- Tein kotona kaksi 20 minuutin vatsatreeniä ja salilla kävin kerran.
- Juoksulenkkien ohella olen tosin treenannut vatsalihaksia aina satunnaisesti. Myös venyttelyä ja rullausta olen tehnyt ilman, että olen sitä kirjannut ylös.
- Hieronnassa kävin kerran. Kirjoitan pian oman postauksen tuosta kehonhuollosta!
Lokakuu oli siis melko juoksupainotteinen, vaikkei kilometrejä kertynytkään niin paljon kuin esimerkiksi elokuussa. Pitkät Waldniel-lenkit ovat jääneet aikapulan takia nyt kahtena viikkona, mutta kirin ne nyt takaisin marrasputkessa. Waldnielia suosittelin muuten juuri ystävälle, joka oli aloittelemassa juoksua ja kyseli vinkkejä.
Waldniel-tekniikalla aloittelijankin on helppo aloittaa ja voihan tuon tällä hetkellä käyttämäni 3/1-tahdin vaihtaa vaikka 1/1-tahdiksi! Itse juoksen Waldnielia tehdessäni kolme minuuttia ja kävelen minuutin, jolloin sykkeet pysyvät hyvinkin kohtuullisella tasolla. Peruskuntoa ja juoksukestävyyttä tarvitaan, sillä ensi vuonna houkuttelisi osallistua yhden jo sovittujen puolikkaan ja kahden maratonin lisäksi myös satasen ultramatkalle. Loka-marraskuu lienee ajankohdaltaan paras, ja jos Tampereella järjestetään taas Wihan kilometrit, niin aion suunnata sinne.
Marraskuun tavoite on myös käydä kerran viikossa salilla ja kerran viikossa joogassa. Mutta jos liikunnasta uhkaa tulla stressiä, niin sitten pitää tehdä kompromissejä. Toistaiseksi treenit ovat sujuneet ilon kautta ja joka ikinen kerta olen ajatellut, että saan mennä liikkumaan! Liikkuminenhan on etuoikeus, ei pakko eikä itsestäänselvyys, eikös!
Miten sun treenit?
Leppoisaa lauantaita!
Jenny
Anna/annahuhtilainen.com
Olisi mielenkiintoista alkaa itsekin pitää kirjaa omista treeneistään, etenkin kun olen nyt innostunut salilla käynnistäkin parin vuoden jälkeen 🙂 Näkisi vähän, onko hommat keskenään balanssissa, tai ylipäätään että onko tässä teen mitä milloinkin huvittaa -tyylissä minkäänlaista järkeä noinniinku kokonaisuuden kannalta 😀
Mukavaa viikonloppua, tsemppiä tavoitteisiisi ja kevyitä kilometrejä, Jenny! 🙂 <3
Laura
Minäkin olen pitänyt treenipäiväkirjaa öö, varmaan ainakin kymmenen vuotta. Enkä kyllä siitä luopuisi.
Mulla oli alunperin tarkoituksena pitää marraskuu juoksuttomana kuukautena tai juosta ihan tosi vähän. Kunnes muistin marrasputken! 😁 En ole ennen osallistunut, mutta nyt ajattelin kokeilla. En siis aio tehdä mitään muuta juoksutreenejä kuin päivässä 25 min tai vähän yli. Lisäksi sitten lihaskuntoa pari-kolme kertaa viikossa ja kävelylenkkiä, jos siltä tuntuu. Pidän yleensä näihin aikoihin vuodesta taukoa juoksusta ihan senkin takia, että joskus on hyvä tehdä pitempi pätkä ihan vaan mitä huvittaa. Vaikka en toki juoksuohjelmasta stressiä otakaan, mutta silti mieli ja keho kaipaa kerran vuodessa muutaman viikon levon. 25 min päivässä hölkkää on ihan hyvä lepo, eikös vaan? 😉 Lisäksi töissä on nyt vähän tavallista enemmän paineita, niin pikkuhölkkä päivittäin purkaa niitä oikein mukavasti. ☺ Ja jos tuo putki nyt alkaa jostain syystä tökkiä, niin sitten käyn vaikka kävelemässä. 😊
Sulla tuntuu olevan kunnon juoksuflow päällä, ihanaa! ☺
Annariina
Hei, loistava idea, marrasputki siis! Olisi kiva osallistua, mutta päällä on juoksuohjelma, siihen lisäksi yritän käydä salilla ja sitten vielä koiran kanssa tulee päivittäin lenkkeiltyä. Tiedän siis jo alkuun, että stressaantuisin tuosta, ja se tuskin on marrasputken tarkoitus. 🙂 Mua on viimeiset kaksi viikkoa stressannut muun muassa se, että mun juoksuohjelmaan ei ole sisällytetty salia lainkaan. Olen sen sinne itse tehtaillut mukaan vähän soveltamalla ohjelmaa, mutta samalla tullut pohtineeksi, että näin sitä voi halutessaan tehdä kaikesta turhan monimutkaista ja liikunnasta vaikeaa. 😀 Salista haluan pitää kiinni, kun se on mulle ainoa harrastus, missä saan pään tyhjennettyä kaikista muista ajatuksista ja muutenkin pidän siitä kovasti (ja maksan toki kallista jäsenyyttä kuukausittain). Ja silloinhan pitääkin tehdä just niinkuin itsestä tuntuu!
Toi onkin hyvä pointti, että liikunnasta ei tulisi ottaa stressiä. Ehkä tuo varjoputki olisikin mun juttu – voisin ehkä ajatella, että lepopäivinä tekisin esimerkiksi kevyen liikkuvuusharjoituksen ja/tai venyttelyn, tuo kehonhuoltopuoli kun kaipaisi vähän lisää tsemppiä ja tavoitteellisuutta.
Mä en ole koskaan pitänyt varsinaista treenipäiväkirjaa. Satunnaisesti kirjaan ylös kalenteriin viikottaisen liikuntasuunnitelman, mutta sieltä jääkin sitten pois kaikki spontaanit treenit tai muut muutokset jää päivittämättä. Mulla on Polarin sykemittari ja Polar Flown kautta seurailen säännöllisen epäsäännöllisesti tekemisiäni. Nyt oivalsin, että mun pitää ehdottomasti joko ottaa treenikalenteri käyttöön tai seurata tuota Polaria tarkemmin, sillä nyt kun syvennyin asiaan, huomasin lokakuun olleen varsin kelpo kuukausi treenien osalta. Lokakuuhun mahtui paljon mm. työstressiä, henkilökohtaisen elämän ahdistusta ja yksi viikon syysloma. Siltikin treenasin lokakuussa 20 kertaa (ja kuvittelin tähän asti että vähän meni harakoille tuokin kuukausi…). Treeneistä 15 oli juoksua ja juoksin yhteensä 84km pisimpänä matkana 11km. Salilla kävin kolmesti (marraskuun tavoite nostaa neljään!). Lisäksi tuli pyöräiltyä (tosin paljon vähemmän kuin yleensä) ja tehtyä jonkin verran kehonhuoltoa (olen näköjään merkannut vain yhden). Tein myös yhden liikkuvuusharjoituksen. Jep, marraskuun tavoitteina jatkaa juoksua, lisätä yksi sali sekä kehonhuoltoa! 🙂
Olipa motivoivaa huomata, ettei ne treenit nyt ihan harakoille ole menneetkään. Kiitos taas näistä vinkeistä ja inspiraatiosta! Berliinin puolikas häämöttää, tällä menolla mulla varmasti on hyvät mahdollisuudet omien tavoitteideni täyttämiseen. 🙂
Milla - Sukhimatot
Sä olet kyllä aina yhtä inspiroiva. 🙂 Pitää varmasti itsekin ryhdistäytyä ja lähteä lenkille, vaikkei ihan samoihin lukemiin pääsisi. Aurinkoa viikonloppuusi!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Milla kommentistasi, kiva kuulla, jos saat inspistä! Ehdottomasti suosittelen lenkkeilyä, vaikka sitten kävellen. Aurinkoa sullekin, kiva, että jätit kommentin.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Annariina kommentistasi! Nauratti, kun luin sitä, koska itsellä vähän sama tilanne, juoksuohjelma päällä ja toi sali tai ylipäänsä lihaskunnon vahvistaminen on nyt mun heikoin lenkki ja siihen pitäisi kiinnittää huomiota. Aika tietty on rajallista ja kehon pitää saada palautuakin, varsinkin kun mulla on näitä vuosia vähän enemmän kuin sulla.
Mutta en ole stressannut tänä vuonna lainkaan liikunnasta enkä aio sitä aloittaa nytkään, sillä se ei tee ollenkaan hyvää ja liikunnan merkityskin siinä sitten katoaa, ei siitä voi tulla hyvä olo, jos se on stressaavaa. Toi 25 minsaa juoksua on itselle kuitenkin sellainen mainio piristysruiske ja mukisematta ole lähtenyt juoksemaan sitä niinäkin päivinä, kun muuten olisi pitänyt ehkä vapaata. Pyrin juoksemaan sen tosi hitaasti, mutta oon nyt huomannut juoksukunnon parantuessa ja painon keventyessä, että hitaasti juoksemisesta on tullut vaikeaa! Sitä pitää siis harjoitella.
Suosittelen treenipäiväkirjan pitämistä! Itse kirjoitan treenit ylös mun sangen alkeelliseen bujoon, jonne kerään muutakin asiaa, mikä mun pitää muistaa. On tosi kiva katsoa treenejä jälkikäteen ja just huomata, ettei kuukausi tosiaankaan mennyt harakoille! Lisäksi siinä näkee oman kehityksen, mä merkkaan juoksulenkeistä ylös paitsi ajan, myös matkaa ja keskisykkeitä.
Mä yritän päästä sinne salille nyt kerran viikossa ja sitten lenkkien jälkeen teen keskivartalotreeniä kotosalla.
Berliinin puolikas häämöttää, mutta meillä on vielä tosi hyvää aikaa treenata! Onko sulla jokin aikatavoite puolikkaalle?
Kivaa sunnuntaita!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Laura kommentistasi! Mäkin oon aina välillä pitänyt treenipäiväkirjaa, mutta nyt vasta kesästä taas tarkemmin. Se on kyllä tosi kätevä, en luopuisi siitä, koska eihän sitä muuten voi mitenkään muistaa, mitä on tehnyt ja miten treeni sujui jne.
25 minsaa päivässä kevyttä ja rauhallista hölkkää on hyvä peruskunnon ja palautumisen kannalta, näin mäkin haluan uskoa! Mun pitää nyt treenata tota tosi hitaasti juoksemista. Kun painoa on lähtenyt ja juoksu on alkanut sujua, vauhdit tuppaavat koventumaan. Eilenkin lähdin heti aamusta juoksemaan ja tuntui tosi kivalle. Perjantaina olin koko päivän töissä ihan superväsynyt, kun torstaina meillä oli juhlat ja valvoin pidempään kuin normaalisti. Olo oli valvomisesta (ja liiasta vissyn juomisesta :D) ihan nuutunut. Kun sitten tulin himaan ja lähdin samantien juoksemaan ja 28 minsaa juoksin, olin loppuillan ihan supervirkeä! Konkreettisesti huomasin taas, miten liikunta tekee ihmeitä ja antaa energiaa.
Ja just stressaavissa vaiheissa kevyt hölkkä purkaa varmasti paineita, kuten säkin sanoit.
Mä vaihdan kans kävelyyn, jos putki alkaa tökkiä tai tuntuu raskaalta tai tulee joku vaiva.
Ihania treenejä ja kaikkea hyvää sulle, Laura!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Anna kommentistasi! Suosittelen pitämään treenipäiväkirjaa! Salilla käymisessä kannattaa kirjata toistot ja painot ylös, niin huomaat sun kehityksen tosi hyvin treenipäiväkirjaakin tutkailemalla.
Lisäksi siitä näkee just sen, että tekeekö vain yhtä ja samaa, kuten minä juoksua tällä hetkellä 😀 Mun pitää satsata tohon lihaskuntoon kanssa ja alun varovainen tavoite on käydä salilla kerran viikossa ja lisäksi jumppailla kotona. Pelottaa ihan ekat jalkatreenit, en muista, milloin olisin käynyt kyykyssä, joskus toukokuussa kai… hahahahahah!
Ihanaa sunnuntaita Anna!
Annariina
Juuri noin, silloin kun urheilusta koituu stressiä, aiheuttaa se mulla ainakin juurikin sen ”uusien alkujen kierteen” eli stressin myötä on paljon helpompi heittää hanskat tiskiin ja ajatella, että mikään vähäkään ei hyödytä jos ei voi vetää sata lasissa. Sitten tulee tauko ja sitä taas seuraa ”uusi alku” urheilun suhteen. Tämän kierteen olen ju0ksuharrastuksen myötä päättänyt katkaista. Ei enää uusia alkuja ja dramaattisia loppuja, vaan nautinnollista ja aktiivista kuntoilua periaatteessa elämäntilanteen mukaan, mutta kuitenkin elämäntilanteesta huolimatta. Joskus kerkeää enemmän, joskus vähemmän. Jos kuitenkin lähtee tässäkin asiassa tavoittelemaan kuuta taivaalta, alkaa jo puolivälissä matkaa hengästyttää ja ikinä ei pääse maaliin asti. Tarkoittaen, että mulla se maali on elämä, johon urheilu kuuluu tiiviinä osana kunhan vain terveys antaa myöten. Mun tavoite ensimmäiselle puolikkaalle on 2h, jos lähempänä ajankohtaa kahden tunnin alitus näyttää mahdolliselta niin sitten se on alle. Mun on tosi vaikea arvioida, mihin pystyn, kun olen aika kriittinen itseäni ja omia tekemisiäni kohtaan. Lisäksi olen kyllä hyvässä kunnossa, mutta kärsin päivittäisistä suolisto-oireista ja kivuista ja parhaillani ravaan sen vuoksi tutkimuksissa melkein yhtä tiuhaan kuin lenkillä. En siis ole ihan 100% terve, joten luulisin että tuo 2h tai hipun alle olisi realistinen. Tämä mystinen ”sairaus” tuntuu myös nostaneen mun leposykettä, eli lenkillä sykkeet on myös sen mukaisesti korkeat, mikä tekee pk-treeneistä tosi haastavia. Mullekin tuo hitaasti juokseminen on ollut alussa supervaikeaa ja esim. 10km hidasta köpöttelyä on tuntunut jopa huomattavasti raskaammalta kuin sellainen lennokas kymppi. Mutta pk-harjoittelun osuvin iskulause lieneekin ”maltti on valttia”. 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Annariina, kirjoititpas hyvin: vaan nautinnollista ja aktiivista kuntoilua periaatteessa elämäntilanteen mukaan, mutta kuitenkin elämäntilanteesta huolimatta.
Oikein hyvä ja mahdollinen sun kahden tunnin aikatavoite! Mä vielä mietin omaani. Saa nähdä. Ekan puolikkaan juoksin 3 vuotta sitten vähillä juoksuilla 2:06, ja viime keväänä se oli mun vika pitkin ennen Tukholmaa ja aika oli 2:23.
Toivottavasti sun oireilut helpottaisivat! Ihminen kun on niin jännä kapistus, että just kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Piti vielä sanoa tuosta, että kun kuopukseni ei nukkunut tai siis herätti miljoona kertaa yössä ja ohjasin silloin noin 10 kovaa tuntia viikossa, niin
se ylikunto mitä siitä sitten seurasi, oli kaikkea muuta kuin hauskaa. Mutta siinäkin oli se opetus, että ymmärsin, että jos muuten on tosi rankka elämänvaihe menossa, on ihan turha kuormittaa mieltä ja kehoa pelkästään rankalla liikunnalla.
Toivon sulle kivaa ens viikkoa!
anu
Marrasputki on saanut alkunsa Jari Rostin ylläpitämän ja nyt jo edesmenneen Lenkkivihko.fi – sivuston kautta. Idean tarkoituksena on kannustaa juoksijoita ulkoilemaan vuoden synkimpänä ajanjaksona. Tapahtuman ympärille on muotoutunut myös virtuaalisia ryhmiä, ainakin ontrail.net, sekä FB:ssä Helsinki Trail Runners Club ja Jyväskylä Trail Runners jonne putkessa juoksevat (putkilot?) raportoivat omat juoksunsa.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Anu tästä tiedosta!
Toimii ainakin itselläni erittäin hyvänä innostajana vuoden synkimpänä ajanjaksona.
Kiitos myös vinkistä, tuota Helsinki Trail Runners Clubin Facebook-sivua en ollut vielä löytänytkään.
Saa nähdä, tuleeko minustakin putkilo 😀 Yritys on ainakin kova. Kivaa viikkoa sulle!