Hyvä elämä

Alleen litistävät tunteet – niilläkin on viesti

Tämän vuoden talvena ja keväänä olen aika ajoin luisunut sinne jonnekin vellomisen, apatian, surun ja ahdistuksen puolelle. Alleen litistävät tunteet – niilläkin on viesti!

En ole jaksanut olla koko ajan niin vahva, kuin olen kuvitellut olevani. Tosin tämä ei todellakaan ole ollut mitään verrattuna 10 vuoden takaisiin aikoihin, kun paitsi itse poltin itseni loppuun ja myös vaikea elämäntilanne poltti minut loppuun, minkä seurauksena tuli masennus ja syvä kuristava epätoivo ja monet muut hankaluudet, joista rämpinen ylös kesti monia vuosia ja on vaatinut todella paljon henkistä työtä. Mutta niistäkin ajoista selvittiin ja uskon, että juuri niistä ajoista johtuen olen nykyään tällainen kuin olen, useimmiten hyvinvoiva, energinen, iloinen, kiitollinen ja empaattisesti ajatteleva. Vaikka sainkin tuolloin apua useasta suunnasta, koen yhä edelleen, että lopulta valinnan elämäni suunnan muuttamisesta tein minä itse: halusin voida paremmin ja sen eteenhän tässä on työskennelty jo vuosia niin henkisesti kuin fyysisesti, välillä luisuttu taaksepäin ja sitten taas stepattu hurjaa vauhtia eteenpäin.

Mutta kertaakaan viime vuosien aikana en ole tuntenut oloani sellaiseksi kuin kovin usein 10 vuotta sitten, että en jaksaisi nousta aamulla tai että herätessäni vain odottaisin, että tulisi jo ilta, kun saisi painaa pään tyynyyn ja voisi irrottautua kaikesta, mutta kummallista alakuloa on ollut aika ajoin ja monenlaisia tunteita. Sen sijaan, että olisin ne ei niin toivomani tunteet tukahduttanut tai niitä piilotellut, olen antanut niiden tunteiden tulla, toivottanut ne tervetulleeksi ja olen niistä myös puhunut ja kirjoittanut, viimeksi eilen Instagramissa, kun kerroin, että välillä sitä vain toivoisi, että olisi 17 ja olisi tehnyt erilaisia ratkaisuja elämässä. Nuoruutta en kaipaa, ja tavallaan ajattelen myös, kuten minulle viisaasti sanottiinkin, että mistäpä sitä tietää, ajattelisiko jotkut muut valinnat tehneenä kuitenkin samoin, että olisipa tehnyt toisin.

Nuo aika ajoin saapuneet alleen litistävät tunteet ja apatia kuitenkin ovat pistäneet miettimään ja saaneet minut ymmärtämään sen, miten tärkeää on pitää itsestä hyvää huolta. Usein niitä hankalalta tuntuvia tunteita ja päiviä tulee, kun minäkin olen laiminyönyt hyvinvointiani: olen nukkunut liian vähän, stressannut liikaa, tehnyt töitä liikaa ilman riittävää palautumista, olen syönyt epäsäännöllisesti ja huonosti, en ole ollut tarpeeksi rakkaiden ihmisten kanssa, liikkumisen sijaan olen jäänyt sänkyyn makaamaan ja tuijottanut kattoon. Eli kun nuo asiat kääntää toisinpäin, niin tiedän, miten voin ainakin useimmiten välttää noita murheen alhoja ja synkkiä hetkiä: pidän huolta hyvinvoinnistani, nukun riittävästi, pyrin olemaan stressaamatta, teen sopivasti töitä ja keskityn palautumiseen, syön säännöllisesti ja hyvin ja olen ihmisten kanssa, joilla on merkitystä ja liikun sopivasti, en liikaa enkä liian vähän. Jos laiminlyön hyvinvointiani, nuo tunteet hiipivät kuin salaa ja vaivihkaa, onneksi eivät enää niin vahvasti kuin silloin aikanaan, ja onneksi eivät jää kyläilemään pitkäksi aikaa, vain joiksikin päiviksi.

Lopulta kuitenkin uskon, että kaikelle näille tämän vuoden tuntemuksillekin on paikkansa ja aikansa ja ne haluavat nyt puskea minua suuntaan, jolle itse lopulta annoin periksi: aion edes kokeilla. Ja mitä menneisiin tulee, olen käynyt läpi asioita, joista on tullut merkittävä osa omaa elämäntarinaani ja jotka ovat muuttaneet minua paljon, mutta eivät enää hallitse arkeani enkä edes tunne itseäni selviytyjäksi. Ajattelen, että selviydyn tuolloin monista vaikeuksista, mutta en halua olla selviytyjä lopun elämääni. Enemmänkin koen, että olen onnistunut muuttamaan hankalat asiat ja tapahtumat voimavaroiksi ja keinoiksi, joilla voin esimerkiksi auttaa muita. Silti mikään asia elämässä ei ole mustavalkoista eikä suoraviivaista, vaan kai näitä luisumisia ja lipsumisia tapahtuu loppuelämän. Ne muistuttavat lopulta myös siitä, miten kiitollinen voin olla monesta, ihan tästä tasapaksusta ja useimmiten iloisesta elämästä.

Ja toki voin olla kiitollinen myös siitä, että olen löytänyt itsestäni puolia, joiden olemassaoloa en vaikka 10 vuotta sitten voinut edes aavistaa. Näiden voimavarojen suuntaamista mietin nyt jatkuvasti: miten saisin parhaiten niitä hyödynnettyä. Ehkä yksi kanava on tämä blogi, jolla voin kertoa, että lopulta kaikki järjestyy jollain tapaa ja elämä, se vain kulkee eteenpäin: Yhtenä aamuna huomaat, että kaikki on ohi, ja on helpompi hengittää. Ehkä blogin lisäksi jotain muutakin, se selviää aikanaan.

Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi mahtavaa viikonloppua! Mikäs meininki?

Jenny – joka aikoo keskittyä pian alkavalla lomalla kukkien haisteluun ja chillaamiseen –

 

 

14 thoughts on “Alleen litistävät tunteet – niilläkin on viesti

  1. Kyllä se vaan taitaa olla, että kaikesta ikävästä on seurannut jotain hyvää 😉

    Itse ainakin tavallaan miettinyt, että 10-12 vuotta koulukiusaamista on tehnyt musta vahvan – hyvässä ja pahassa. Tuo kiusaaminen on myös vaikeuttanut paljon mun elämää, siitä seuranneet arvet on syvällä, mutta se mitä se tavallaan on antanut – vahvuutta jne 💖

    Vielä, kun itsekin osaisi nauttia elämästä ja nauttia siitä perusarjesta.

    Aion nyt yrittää olla itselleni armollisempi!

    Jenny nauti lomasta, se tekee hyvää rankan kevään jälkeen ❤️

    1. Kiitos Meri kommentistasi.
      Olet varmasti vahva ihminen ja niin hienoa, että olet saanut käännettyä kipeät asiat voimavaraksi ja vahvuudeksi.
      Se perusarjen ihmeiden huomaaminen tulee varmasti vaikka sitten pienin askelin, kun vain alkaa kiinnittää huomiota eri asioihin. Ja sitä armoa, sitähän me aina tarvitaan, varmasti jokainen.
      Kiitos, loma tuli just oikeaan aikaan. Sulle myös ihanaa kesää!

  2. Se, että onnistuu muuttamaan hankalat asiat voimavaroiksi, on todella voimallinen asia. Pyörittelin näitä asioita juuri alkuviikolla töissä, kun juttelin kovia kokeneen asiakkaan kanssa. Jos en itse olisi käynyt samankaltaisia asioita läpi menneisyydessäni, en voisi samalla tavoin asettua keskustelemaan niistä muiden kanssa. Minulla ei olisi samaa ymmärrystä. Kaikki kokemani on tuonut minut juuri tähän pisteeseen, mistä olen suunnattoman kiitollinen ja yllättynytkin. :)

    Ihanaa sunnuntai-iltapäivää kaikille!

    1. Kiitos Elisa-Maria kommentistasi! Mahtava, että kävit kommentoimassa, löysin samalla yhden uuden kiinnostavan blogin.
      Mutta noin itsekin pyrin ajattelemaan, että ne omat kokemukset ovat lisänneet just sitä ymmärrystä. Ja muutenkin useimmiten auttavat sitten siinä, että voimavaroja on jatkoa ajatellen.
      Mahtavaa uutta viikkoa sulle :)

  3. Kauniisti kirjoitettu teksti.
    Oletko koskaan kirjoittanut blogiisi kirjasi (Sisäisen timantin voima) synnystä?
    Aurinkoa ja lempeitä tuulia sinun kesääsi ja kiitokset monista voimaannuttavista teksteistäsi!

    1. Kiitos Tuikku kauniista sanoistasi! Sisäisen timantin voimahan on Sisäisen voiman ns. pikkusisko ja nämä kumpainenkin ovat saaneet alkunsa just omista kokemuksista, niiden analysoinnista ja itsetutkiskelusta.
      Jonkin verran olen niistä vuosien varrella kirjoitellut, mutta nyt kirjat ovat vähän unohtuneet ja jääneet muun arjen alle. Joitain viikkoja sitten luin omia tekstejäni ja mietin, että niitä pitäisi lukea kyllä ehdottomasti useammin, ei olisi suinkaan itselleni pahitteeksi :)
      Kiitos lempeistä tuulista ja auringosta, niitä tarvitaan! Mahtavaa viikon alkua sulle :)

  4. Voin niin samaistua kirjoitukseesi. Olen itse kamppaillut viime vuoden stressin ja työuupumuksen keskellä. Huonoja valvottuja tai liian vähän nukuttuja öitä, raahautunut ei mielekkääseen työpaikkaan ja siinä sivussa koittanut hoitaa kotia, lapsia. Vieläpä suojamuurin takaa, hymyssä suin. Sitä sitten tammikuussa tuli pysähdyttyä, mietittyä, mitä elämältä haluaa, ja se ei ainakaan ollut tuo yllä mainitsemani oravanpyörä. Itse kun tiedän, että tuo kyseinen oravanpyörä olisi jossakin kohtaa luisunut niin syvälle, sinne minne se yleensä kaaostilanteiasa meinaa luisua, mustiin ahmimisen kierteisiin, bulimian karuselliin. Onneksi sitä itse jotenkin on oppinut tunnistamaan nykyään jo asioita ajoissa, eikä niin syviin vesiin enää tarvitse sukeltaa, sieltä kun on vaikea sitten enää lähteä rakentamaan yhtään mitään ainakaan kovin nopeasti. Mutta tänä vuonna tuo luisuminen oli niin lähellä.
    Mutta nii kuin sanoit kaikella varmasti on tarkoituksensa. Vanha minä olisi 10 vuotta sitten vain heittänyt sormet kurkkuun ja jatkanut samaa menoa.. Odottanut että ehkä tämä tästä ja vellonut masennuksen keskellä, odottanut ’parempia aikoja’, mutta nykyään sitä osaa jo työstää omia tunteita ja ajatuksia eri tavalla,puhua, pohtia ja itkeäkin. Tein juuri suuren päätöksen ja vaihdan työpaikkaa. Olen äärimmäisen helpottunut, ihan kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Olen nukkunut paremmin, hymyillyt, jaksanut urheilla ja olla parempi ihminen läheisilleni. On ihanaa kun taas mustan keskellä on erilaisia värejä ja mikä parasta, voi tuntea hyvää oloa siitä, että en taaskaan sukeltanut bulimiaan stressin ja ahdistuksen keskellä! Olen Myö oppinut, tosin kantapään kautta, että kun itse voi hyvin myös ne läheiset voi hyvin ja siitähän se koko onnellisuuden peruskivi onkin, itsestä on pidettävä huolta! Se Pirkka-arki on parasta, mitä tiedän, joskus tylsää mutta Ah! Niin ihanan tavallista! Onneksi on ne läheiset jotka jaksaa, vaikka välillä sukeltaakin pinnan alle!
    Nyt minäkin aloitan kolmen viikon loman! Aijon nauttia, nukkua, olla! Ehkä haistella myös niitä kukkia :) ja kolmen viikon päästä aloitan innokkaana uudet haasteet uudessa työssä!
    Kiitos sinulle ihanasta blogista ja instasta! Olet äärimmäisen mahtava ja inspiroiva ihminen! Jatka samaan malliin!

    1. Kiitos Sanna ihanasta viestistä ja kauniista sanoista! Sitä lukiessani nyökyttelin kovasti, olen niin samaa mieltä. Kyllä ne kokemukset ovat tosiaan olleet myös paljolti avuksi ja auttaneet käsittelemään asioita ja tutustumaan itseen. Sanonkin usein, että vaikka en haluaisi monia asioita elää koskaan uudelleen, en haluaisi olla ilman sitä tietoa, mitä ne ovat minulle opettaneet.
      Mahtavaa, että olet tehnyt noin isoja päätöksiä ja huomaat, miten ne vaikuttavat positiivisesti sun arkeen. Tosi hienoa, onnittelut!
      Ja kaikkea hyvää sun kesään ja uuteen työhöön, sitten kun aika on :)

  5. Musta tuntuu, että aika monilla on nyt tähän aikaan vuodesta tällaisia fiiliksiä. Ehkä kesän (ja loman) tullen sitä pysähtyy oikein ajattelemaan, että miten ihmeen väsynyt sitä olikaan. Tuo viime talvi oli kyllä käsittämättömän rankka jo ihan säidenkin puolesta (ne lokakuun sateet kun alkoi niin kyllä meni mieli maahan..) ja itsekin masistelin moneen otteeseen. Lapissa mietin keskellä yötä sängyssä, että mikä ihme mulla on kun en vaan jaksa innostua mistään ja kaikki tuntuu tasapaksulta ja tylsältä vaikka olen paikassa, jota rakastan ehkä eniten maailmassa ja olen liikkunut paljon jne.. Mutta stressi, pimeys ja kiire. Ja nyt sen vasta alkaa tajuta.

    Sun positiivisuus on pelastanut monta mun synkempää päivää, iso kiitos <3

    1. Kiitos Mirva ihanasta viestistä! Niin se varmaan menee, että kun loma lähestyy, niin vasta huomaa sen väsymyksen. Itse oon myös huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeammaksi noi pimeät talvet käyvät :O
      Musta on ihana puhua näistä asioista ja vielä ihanampaa on, kun kuulee, ettei ole yksin.
      Mahtavaa kesän jatkoa sulle :)

  6. Täällä kans välillä ollut sellaisia alakuloisia fiiliksiä ettei tosikaan. Ja sitten kun niitä välillä oikein tahallaan itselleen aiheuttaa;seuraa somessa niitä joilla asiat on juuri niinkuin itsellä toivoisi olevan ja siitä alkaa surkuttelu kun ei saa omassa elämässä palikoita paikalleen :(. Välillä tuntuu että voi kun voisi vaihtaa jonkun kanssa elämää, jonkun jolla on rohkeutta seistä omilla jaloillaan välittämättä liikaa muiden mielipiteistä.

    1. Voi Laura, kiitos viestistäsi! Ahhhh ja mä niin tiedän tonkin fiiliksen, mistä kirjoitit. Kyllä sitä rohkeutta on sussakin, olen ihan varma. Mutta jotain kai on tehtävä toisin, että saa uusia lopputuloksia!
      Mä lähetän sulle erityispaljon lämpimiä ajatuksia ja toivotan ihanaa kesää ja mahtavaa alkanutta viikkoa!

  7. Mä elän kyllä nyt niin haastavaa aikaa… tiedän että kaikki järjestyy ihan oikeaan aikaan.. mutta ahdistaa hirveesti oman rohkeuden puute.
    Ihana lukea sun juttuja. Oikeen odotan niitä ja saan niistä tosi paljon ❤ Kiitos ❤

    1. Kiitos Zanna ihanasta viestistä! Lähetän sulle paljon rohkeutta ja lämpimiä ajatuksia. Ihana, että sä kuitenkin tunnet, että kaikki järjestyy ihan oikeaan aikaan. Niin ne asiat kuitenkin useimmiten menevät!
      Mahtavaa alkanutta viikkoa sulle :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *